Discover millions of ebooks, audiobooks, and so much more with a free trial

Only $11.99/month after trial. Cancel anytime.

Ystäväni kertomus
Ystäväni kertomus
Ystäväni kertomus
Ebook72 pages45 minutes

Ystäväni kertomus

Rating: 0 out of 5 stars

()

Read preview
LanguageSuomi
Release dateNov 15, 2013
Ystäväni kertomus

Read more from Mathilda Roos

Related to Ystäväni kertomus

Related ebooks

Reviews for Ystäväni kertomus

Rating: 0 out of 5 stars
0 ratings

0 ratings0 reviews

What did you think?

Tap to rate

Review must be at least 10 words

    Book preview

    Ystäväni kertomus - Mathilda Roos

    kuollut".

    HANNA TÄTI.

    Ei kukaan kylässä tietänyt milloin täti Johanna tai Hanna, niinkuin häntä tavallisesti kutsuttiin, oli muuttanut heidän kyläänsä asumaan. Nuoret, jotka olivat kasvaneet viimeisen kymmenen vuoden kuluessa, eivät olisi uskoneet sen sunnuntaiaamun milloinkaan koittaneen, jolloin Hanna täti ei olisi kulkenut kirkkotietä virsikirja kädessä ja silkkihuivi vedettynä otsan yli, ja kylän vanhemmat asukkaat tapasivat sanoa, ettei täti eilispäivänä ollut alkanut raivata kiviä tällä paikkakunnalla.

    Itse hän kyllä muisti, milloin ja miksi oli tänne tullut. Koko elämänsä oli hän toiminut armeliaisuuden sisarena; missä olikin ollut, oli hän aina auttanut, lohduttanut ja pitänyt ihmisistä huolta, hän meni aina sinne, missä luuli jonkun sairaan tai hädänalaisen häntä tarvitsevan. Ja siksi oli hän asettautunut tännekin seurakunnan diakonissaksi.

    Sillä täällä oli hänellä suuri työala, kansa oli tylsistynyttä ja taitamatonta ja köyhyyskin oli yleinen. Juoppous ja laiskuus olivat siihen suurena syynä.

    Kaksi tyhjää kättä, muuta hänellä ei ollut tänne tullessaan. Eräs vanha ystävä, joka asui kylässä, oli pyytänyt häntä tulemaan, sanoen, että hän täällä voisi tehdä Jumalan töitä ja todistaa Vapahtajansa rakkaudesta. Mutta hänellä oli vahvat ja työhön pystyvät kädet, niillä hän rakensi itselleen tuvan ja alkoi raivata kivisiä mäkiä sen ympärillä. Ja vuosien kuluessa kivikko muuttui pientä tupaa ympäröiväksi peruna- ja ryytimaaksi.

    Mutta samaan aikaan kuin hän teki työtä kivikossa, kävi hän kylän asukkaiden luona ja auttoi niitä, jotka olivat köyhiä, sairaita tai muuten avun tarpeessa.

    Jonkun ajan kuluttua ilmestyi tädin tuvan rinnalle toinen samanlainen, joka sekin oli hänen kättensä työtä, ja siihen hän pani asumaan kolme raajarikkoista, jotka hän oli keksinyt matkoillaan köyhien luona, näitä hän nyt hoiti ja hemmotteli kuin omia lapsiaan. Yksi oli rampa, toinen vähämielinen ja kolmas kaatuvainen, kaikki onnettomia olentoja, jotka olivat eläneet kurjaa elämää köyhissä kodeissaan. Mutta nyt he olivat sen onnellisempia; rampa poika, joka ennen oli istunut kuin liikkumaton möhkäle, saattoi nyt kävellä tädin tekemien kainalosauvojen nojassa, täti oli nimittäin hieronut häntä — ja tädin kädet olivat yhtä pehmoiset ja lienteät sairaita pidellessä, kuin voimakkaat ja kovat raivatessaan kiviä mäellä — ja vähämielinen ja kaatuvainen saivat koko päivän olla ulkoilmassa perkaamassa puutarhaa tai maata kaivamassa. Mutta täti otti heidät joka päivä hetkeksi luoksensa kamariinsa ja koetti opettaa heitä tavaamaan ja lukemaan virren säkeistöjä ulkoa.

    Ei kukaan tiennyt, millä hän ja holhokkinsa tulivat toimeen, mutta varma on, ettei heiltä milloinkaan mitään puuttunut. Hän sai usein rahakirjeitä ystäviltä, joita hänellä oli kaikkialla maassa, useinpa vierailtakin, ja hän saattoi kertoa, että nuo rahalähetykset monasti olivat tulleet juuri kun hänen omat varansa olivat lopussa.

    Hanna täti oli vähitellen saavuttanut melkein rajattoman vaikutusvallan kylässä, hänestä oli tullut asukkaiden lääkäri, apteekari, sielun hoitaja ja neuvonantaja kaikissa asioissa. Sairaat tulivat hänen luoksensa ja saivat rohtoja tai hierottiin heitä, usein hän itse meni heidän luokseen, laittoi heidät kylmiin kääreisiin — hänen lempikeinonsa — ja antoi heille jotakin suuresta keltaisesta arkustaan, jota kaikki katselivat tavattomalla kunnioituksella. Tai jos joku joutui sielunahdistukseen tai jos oli ratkaistavana joku riita-asia, niin huolestunut aina mieluimmin meni Hanna tädin kuin muiden luo, ja harvat olivat ne, jotka hänen luotaan menivät saamatta apua tai lohdutusta.

    Hänellä oli muuten jonkinlainen salaperäinen vaikutusvoima ihmisten mieliin, he tiesivät, että hän oli hurskas nainen, joka rakasti Jumalaansa ja seurasi Vapahtajansa jälkiä, ja he katselivat häntä sentähden kunnioituksella ja rakkaudella. Mutta he tiesivät myös, että hän näki näkyjä ja että hänellä oli aavistuksia, ja tämä tuotti salaperäisen lisän heidän tunteihinsa.

    Eräänä aamuna, hän oli silloin ollut paikkakunnalla noin kaksi vuotta, tuli hän Lauri Laurinpojan taloon tilaamaan itselleen kyytihevosta, sillä hän sanoi lähtevänsä pois pariksi päiväksi.

    — Vai niin, vastasi Lauri ottaen lakin käteensä mennäkseen valjastamaan, no kuinka kauas sitä lähdetään?

    — Pohtarin Liisa, vanha ystäväni, kävi luonani viime yönä sanomassa minulle jäähyväisiä, vastasi täti juhlallisesti, ja siitä minä ymmärrän että hän valmistautuu lähtemään kotiin ja tahdon siksi käydä häntä tervehtimässä.

    Lauri ei vastannut, vilkutti vaan silmiään ihmetellen sillä välin kun veti rillat ulos ja valjasti hevosen. Niin astui sitte täti rilloihin ja lähti matkaan, ajaen

    Enjoying the preview?
    Page 1 of 1