Amnestria

Sisällysluettelo

Amnestria

Valmistusmerkinnät

Amnestria

Johdanto

Olipa kerran. Kauan, kauan sitten, Amnestria niminen saari.

Amnestria sijaitsi keskellä merta, usvaverhon suojissa ja sen rannat olivat liian jyrkät rantautua vaikka joku olisi sen löytänytkin.

Siellä, suurten vuorien keskellä sijaitsevassa laaksossa, asusti kaksi heimoa: Sudenheimo ja tiikeriheimo.

Kauan sitten nämä kaksi heimoa kävivät veristä sotaa toisiaan vastaan metsästysalueiden ja alkuperäisen, toisiaan kohtaan tuntemansa inhon vuoksi.

Sudet hyökkäsivät yöllä tiikerinpentujen kimppuun ja tappoivat nämä, kun muu lauma nukkui. Päivisin tiikerit taas kostivat pentujensa surmat. Vaikka tiikerit olivat susia isompia, tasoittivat sudet taistelua lukumäärällään. Sodan jatkuessa sekä suden- että tiikerinheimo metsästivät toisensa lähes sukupuuttoon.

Lopulta kummankin heimon johtajat solmivat rauhan laumojen välille. Tehtiin sopimus, sudet saisivat vuoret ja niiden ympäristön, tiikerit taas asettuisivat metsään. Kummankin heimon rajat ulottuisivat joen rantaan, joka virtasi läpi laakson.

Näin saatiin rauha joka kesti 25 vuotta. Kunnes tapahtui jotain mitä ei ollut tapahtunut koskaan ennen, jotain joka voisi kääntää heimot taas toisiaan vastaan ja rikkoa kauan kestäneen rauhansopimuksen.

Susi ja tiikeri rakastuivat toisiinsa, ymmärtämättä lainkaan mitä heidän rakkautensa toisiaan kohtaan voisi aiheuttaa. Tämä on heidän tarinansa, tarina kahden nuoren haaveista elää yhdessä.

Osa 1                                           Uusi tuttavuus

Kuun noustessa ja illan hämärtyessä sudenheimon urokset alkoivat tehdä lähtöä metsästämään ruokaa laumalle, sillä aikaa kun naaraat jäisivät hoitamaan ja vahtimaan pentuja luoliin. Eräässä luolassa, sudenpentu nimeltään Kisa Tähdenlento oli käynyt juuri ankaran väittelyn isänsä Raul Tähdenlennon kanssa.

Kisan isä oli laumanjohtaja ja vaikuttavan näköinen susi suuren kokonsa sekä mustan turkkinsa ansiosta. Kisaa suututti isän käsky jäädä pesään siskonsa Kiran ja veljensä Kaun kanssa, Luna -emon valvovan silmän alle, kun se olisi mieluummin lähtenyt muiden kanssa metsästämään kuutamossa.

Kisan äiti, Luna Tähdenlento, oli vaaleanruskea ja vähän Kisan isää pienempi. Koostaan huolimatta oli emo niin pelottava suuttuessaan, että se herätti vähän pelkoa jopa Raul -isässä.

Kisan pikkusisko Kira Tähdenlento, oli väritykseltään beige ja omasi kauniit, ruskeat silmät. Kisan veli Kaun Tähdenlento taas oli vaaleanruskea ja tummasilmäinen.

Kisa huokasi. Olihan se vielä nuori, mutta ei enää silti mikään pentukaan ja Kisan mielestä sen vanhemmat hössöttivät siitä aivan liikaa. Se katsahti luolaan, jossa emo keskittyi juuri paimentamaan sen sisaruksia. Kaun oli käynyt taas Kiran kimppuun ja repi parhaillaan siskoaan korvasta. Kisa päätti näyttää vanhemmilleen, että se osaisi kyllä jo pitää huolen itsestään ja livahti luolasta omille teilleen.

Kisa juoksi ja loikki alas vuoren rinnettä, kunnes saapui metsän laitaan. Se haisteli ilmaa ja henkäisi syvään, kuinka hienolta siitä tuntuikaan juoksennella ulkona tuulen pörröttäessä sen kermanvaaleaa turkkia. Kulkiessaan ajatuksissaan metsässä Kisa huomasi yhtäkkiä jälkiä ja päätti, että se pyydystäisi jäniksen tai jonkin muun saaliin ja todistaisi näin vanhemmillensa olevansa hyvä metsästäjä.

Kisa seurasi jälkiä läpi metsän kunnes huomasi saapuneensa joen rantaan. Kisa katsoi ympärilleen ja mietti, että se voisi hyvin käydä juomassa joesta. Ja koska se oli (harmikseen kyllä) hukannut saaliin jäljet, se voisi hyvin lähteä sen jälkeen takaisin kotiin. Kun Kisa kumartui siemaistakseen vettä, se huomasi että joen toisella rannalla näkyi jotain liikettä. Kisa mietti mitä se voisi olla ja kulki varovasti vähän lähemmäksi. Se tuijotti, joen rannalle oli tullut tiikeri. Se arvioi, että tiikeri oli jokseenkin saman ikäinen kuin se itse mutta ei voinut tietenkään olla aivan varma.

Kisa ihaili tapaa jolla tiikerin mustat raidat kohtasivat toisensa pään päällä ja muodostivat rastin tiikerin otsalle. Turkin värikin oli kaunis sekoitus punaista ja oranssia niin, että se toi Kisan mieleen auringonlaskun jota se iltaisin katseli vuorilta. Tiikeri näytti huomanneen sen ja koska Kisa oli kasvatettu olemaan aina kohtelias, se istahti ja nosti toisen etukäpälistään tervehtiäkseen tiikeriä. Sitten se jäi odottamaan, josko toinen vastaisi sen tervehdykseen.

                                                            ****

Nuori tiikeriuros nimeltään Zazan Tulimyrsky istui puun alla ja mökötti. Se oli rangaistukseksi määrätty yövuoroon vartioimaan laumaa, vaikka se olisi paljon mieluummin ollut nukkumassa kuten sen muu perhe. Miten Zazan muka olisi voinut tietää, että sen perheelleen päivälliseksi lahjoittama peuranjalka olikin kuulunut sen Zeus Peitsilaulu -sedälle, joka oli säästänyt sitä itselleen illalliseksi?

Toisaalta Zazan oli löytänyt jalan sedän luolan läheltä, itse asiassa sen suuaukolta, joten ehkä sen olisi pitänyt hoksata, ettei liha ehkä sittenkään ollut hylätty. Setä oli tietysti syyttänyt sen isää, Kuran Tulimyrskyä paistin varastamisesta. Zazanin isä oli lauman johtaja ja vaikuttavan näköinen tulipunaisessa, mustaraitaisessa turkissaan ja harmaissa silmissään, joita kehystivät mustat laikut. Tilanne olisi saattanut saada ikävän käänteen, jollei sen veli, Afar Tulimyrsky, olisi paljastanut että Zazan oli tuonut lihan.

Zazanin vatsaa kurni. Päivällisestä oli jo kauan ja lihaselkkauksen jälkeen se ei ollut ehtinyt syödä palaakaan, koska se oli komennettu vahtiin heti kun isä oli ensin ehtinyt antaa sille ympäri korvia. Zazan olisi luultavasti saanut selkäänsä pahemmin, ellei sen Naomi -äiti olisi saanut isää rauhoittumaan. Naomi oli miestään lempeämpi ja kaunis vaalean oranssissa turkissaan, jota koristivat mustat raidat ja valkeat tassut.

Zazan mietti, josko kukaan huomaisi jos se kävisi ihan pikaisesti metsästämässä itselleen jotain pientä suupalaa. Zazan tiesi, että jos se jäisi kiinni töittensä laiminlyömisestä, se saisi tuntea sen nahoissaan. Kun tämä ajatus pälkähti sen päähän, se oli jo matkalla etsimään syötävää. Sitten se näki mäyrän ja sen vatsa käski aivojen siirtyä syrjään. Se hiipi hiljaa lähemmäs ja loikkasi. Täysosuma! Tyytyväisenä ja kylläisenä Zazan käveli joelle aikomuksenaan juoda vähän vettä syönnin päälle ja pestä veri pois sen tassuista.

Juotuaan vettä Zazan vilkaisi peilikuvaansa ja alkaessaan pestä itseään se sattui katsomaan joen vastarannalle. Siellä näytti olevan susi samoissa puuhissa kuin sekin, ja näkyi huomanneen Zazanin. Se tuijotti sutta ja huomasi tämän istahtaneen ja vilkuttavan sille. Zazan ei oikein tiennyt kuinka suhtautua ja juuri kun se päätti lähteä ja jättää susi omaan arvoonsa se huomasi, että tuo pöljä koiran kuvatus oli päättänyt lähteä kahlaamaan tarkoituksenaan ilmeisesti uida joen yli Zazanin luo.

Zazan tiesi joen olevan tässä kohtaa äkkisyvä ja pohjavirtausten olevan liian voimakkaita sudelle. Juuri kun se alkoi huutaa varoituksen, se näki kauhukseen kuinka virta kiskaisi suden pinnan alle. Miettimättä sen enempää, Zazan hyppäsi jokeen aikomuksenaan pelastaa susi.

                                                            ****

Kun Kisa näki, että tiikeri ei vastannut sen tervehdykseen ja alkoi tehdä lähtöä, se suuttui. Oli toisella otsaa. Kisa päätti että se ylittäisi joen, uisi tiikerin luo ja antaisi sille oppitunnin hyvistä käytöstavoista. Kisa kokeili tassulla vettä, se ei tuntunut kylmältä vaan mukavan viileältä. Se lähti kahlaamaan varovasti syvemmälle eikä huomannut, että tiikeri oli kääntynyt katsomaan sitä ja viittoi sille kauhistunut ilme kasvoillaan. Kisa katsoi sitä ja mietti että nyt sitä sitten sopi alkaa vilkuttamaan ja osoittamaan huomiota. Se kahlasi vielä syvemmälle katsellen toiselle rannalle eikä huomannut vaaraa ennen kuin oli myöhäistä.

Alkaessaan painua yhtäkkiä pinnan alle, Kisa hätääntyi. Se alkoi kiivaasti polkea vettä jaloillaan mutta virtaus oli sille liian kova. Juuri ennen kuin se upposi pinnan alle, se luuli kuulleensa molskahduksen mutta sitten sen näkö alkoi hämärtää. Kun Kisa luuli loppunsa tulleen, se tunsi kuinka joku tai jokin otti sitä kiinni niskasta ja alkoi raahata sitä rantaan.

                                                            ****

Zazan mietti, oliko se tehnyt ihan viisaasti hypätessään suin päin jokeen. Olihan se tiikeriksi ihan hyvä uimaan, ja pitikin rauhallisista iltapäiväkylvyistä lauman naaraiden kanssa mutta oli aivan eri asia rentoutua lammessa kuin uida koskessa. Kaiken huipuksi tuo suden kuvatus näytti unohtaneen alkeellisetkin uimataitonsa. Zazania harmitti. Se otti hampaillaan sutta kiinni niskasta ja päätti, että koska se oli lähempänä rantaa josta susi oli tullut, se kiskoisi suden sinne.

Päästyään rantaan, Zazan kääntyi katsomaan ja huomasi, että susi olikin tyttö ja aika kaunis omalla tavallaan, se tuumi. Tosin toisen turkki oli tällä hetkellä niin märkä ja pörröinen, että Zazania oikein huvitti ja se käänsi päänsä poispäin, jottei toinen olisi nähnyt sen virnettä.

                                                            ****

Kun Kisa katsoi tiikeriä ja oli kiittämässä toista itsensä pelastamisesta se huomasi, että tuo hyväkäshän nauroi sille! Sitten se vilkaisi itseään ja sen täytyi kyllä myöntää, ettei sen ulkonäkö ollut sillä hetkellä parhaimmillaan. Normaalisti Kisan turkki oli silkkinen ja tuuhea mutta nyt sen turkki oli aivan märkä ja takkuinen. Mutta ei se nyt noin hauskaa voinut olla, Kisa harmistui.

Ei ole kohteliasta nauraa toisen vahingolle, Kisa sanoi.

Mikä sinun nimesi muuten on?, Se sitten jatkoi ja odotti toisen vastausta.

Zazan katseli sutta uteliaana ja päätti, että se voisi kyllä jättää tytön omaan arvoonsa ja lähteä takaisin mutta jonkin takia se ei saanut katsettaan irti tytöstä.

Nimeni on Zazan Tulimyrsky ja olen kotoisin Tiikerinheimosta tuolta joen toiselta puolen, isäni on heimomme johtaja., Zazan vastasi.

Ja mikä sitten on sinun nimesi, oi susityttö, se lisäsi virnistäen.

Olen Sudenheimon johtajan tytär. Ja nimeni on muuten Kisa Tähdenlento, ei susityttö. En minäkään sanonut sinua tiikeripojaksi. Kisa vastasi ja tuijotti toista tuimasti, saaden tiikerin vain hymyilemään entistä enemmän.

Kisa huomasi haluavansa pyyhkiä tuon virneen pojan naamalta ja päätti kokeilla josko se saisi peloteltua tätä vähän.

Tämä on muuten susien reviiriä ja minun tarvitsee vain ulvoa jolloin saat koko lauman kimppuusi hetkessä, mitäs siihen sanot?, Kisa uhkasi ja odotti miten toinen reagoisi.

Zazania huvitti tytön selvästi tehoton uhkaus ja päätti tehdä selväksi, että se oli tilanteen herra eikä tyttö pystyisi pelottelemaan sitä.

Siinä tapauksessa vakuutan sinulle, että olisit päätä vailla ennen kuin ehtisit päästää edes vinkaisua, Zazan sanoi ja näytti Kisalle tassuaan.

Sitten Kisa ja Zazan tuijottivat toisiaan jonkin aikaa. Lopulta Kisa hymyili.

Pyydän anteeksi että olin töykeä. Loppujen lopuksi olisin nyt mennyttä sutta, jollet olisi tullut apuun, kiitos Zazan.

Ei tarvitse pyytää anteeksi, minäkin olin töykeä sinulle, Zazan sanoi.

Sinulla on kauniit siniset silmät Kisa, Zazan sitten jatkoi kohteliaasti.

Ja minusta sinun turkkisi on ihanan värikäs, Kisa vastasi hiljaa.

Minun täytyy nyt mennä. Kohta on aamu, lauma herää ja minun pitäisi olla vartiossa, Zazan huokasi ja katsoi vastarannalle.

Minunkin pitää lähteä kotiin, livahdin salaa pois pesästä ja vanhemmat ovat varmaan huolesta sekaisin, Kisa sanoi ja peitti tassullaan silmänsä.

Kisa, sovitaanko että nähdään taas ensiyönä täällä samassa paikassa? Minulla on niin paljon kysyttävää, Zazan sanoi lähtiessään.

Se olisi mukavaa, huomiseen siis!, Kisa huikkasi Zazanille ja heilautti häntäänsä hyvästiksi.

Zazan katsoi tytön perään ja hymyili, kunnes se muisti että sen vanhemmat tuskin ilahtuisivat poikansa myöhäisestä kotiinpaluusta. Zazan lähti huokaisten kotia kohti ja mietti millaisen selityksen se antaisi välttääkseen mahdollisen selkäsaunan.

                                                            ****

Kun Kisa heräsi seuraavana aamuna, se muisti edellisen yön ja uuden tuttavuuden. Kisa nousi ylös, venytteli ja hieroi silmiään karistaakseen viimeisetkin merkit väsymyksestä. Sitten se lähti hakemaan oman osansa aamiaisesta. Lauman sääntöihin kuului että johtajan perhe sai oikeuden valita parhaat palat saaliista jonka jälkeen vasta muu lauma saisi tulla osille.

Nuollessaan viimeisiä ruuan muruja suupielistään, Kisa kuuli emon kutsuvan sitä nimeltä. Se nousi hitaasti ja lähti vastahakoisesti tämän luo. Kisa arveli saavansa taas jonkun tylsän tehtävän vanhemmiltaan, Se kun ei pitänyt liiemmin työnteosta vaan mieluummin piti hauskaa ja nimensä mukaisesti kisaili lauman muiden nuorien kanssa. Saapuessaan paikalle Kisa huomasi kummankin vanhempansa seisovan luolan suulla.

Minä ja isä lähdemme ulos ja jätämme sinut ja sisaruksesi vähäksi aikaa yksin, Kisan äiti sanoi.

Olet jo sen verran iso, että voit pitää huolta Kirasta ja Kaunista, isä jatkoi.

Mutta en minä halua jäädä vahtimaan noita kahta kiusankappaletta, Kisa valitti ja polki jalkaa.

Nehän eivät ole koskaan hiljaa ja kokoajan vain inisevät, valittavat tai purevat toisiaan ja sitä paitsi...

Mutta he ovat silti sisaruksiasi Kisa, äiti sanoi keskeyttäen tytön vuodatuksen.

Kun minä olin sinun ikäisesi, ei olisi tullut kuuloonkaan, että minun olisi sallittu puhuvan vanhemmilleni tuolla tavoin. Minun nuoruudessani lapset sentään vielä kunnioittivat vanhempiaan ja tekivät mitä käsketään, ja sitten vielä...

Tässä vaiheessa alkoi jo Kisan isäkin hermostua. Se huokaili, taputteli tassullaan luolan lattiaan ja yritti sanattomasti ilmoittaa, että jos vaimo oli päättänyt jälleen aloittaa väittelyn tyttären kanssa, niin se saisi jäädä itse luolaan vahtimaan pentuja jälleen. Sitä paitsi isä näki, ettei sen vanhin tytär kuunnellut enää lainkaan äitinsä saarnaa. Se kääntyi puolisoonsa päin.

Kulta, nyt meidän on jo mentävä., se sanoi ja kääntyi sitten Kisaan päin.

Kisa, tästä asiasta ei enää keskustella. Vanhemmillensa voi kyllä väittää vastaan mutta lauman johtajaa tulee totella mukisematta ja johtajana minä käsken sinua jäämään pesään huolehtimaan ja suojelemaan nuorempiasi., isä sanoi parhaimmalla Tottele minua tai saat katua -äänellään.

Kyllä isä..tarkoitan johtaja, kisa vastasi ja hymyili.

Kisa katsoi, kuinka sen vanhemmat heilauttivat häntäänsä hyvästiksi, kääntyivät ja lähtivät kevyesti hölkäten vuoren rinnettä alas.

Sitten se huokasi ja kääntyi katsomaan riiviöitä joita sen pitäisi kaitsea koko loppu päivä. Tällä hetkellä ne nukkuivat hiljaa vierekkäin ja näyttivät niin suloisilta että kuka tahansa muu olisi huokaissut ihastuksesta, mutta ei Kisa. Se tiesi että tämä oli vain pelkkä erätauko noiden kahden iänikuisessa, minä puren sinulta korvat irti -leikistä.

Se laskeutui pitkälleen maahan ja kierähti kyljelleen. Sitten se sulki silmänsä ja ajatteli tapaamaansa tiikeripoikaa. Zazan... sen oli poika sanonut nimekseen ja kun Kisa pyöritteli sanaa suussaan se tuli siihen tulokseen, että nimi sopi pojalle loistavasti. Siitä tuli Kisalle mieleen seikkailut tai ukkonen silloin, kun laaksoon saapui myrsky. Kisa muisti ensi yön tapaamisen ja huokasi onnesta. Sitten sen haaveilu keskeytyi, kun se kuuli taas tutun kitinän alkaneen siellä missä Kiran ja Kaunin piti nukkua suloista untaan.

Kisa nousi makuulta turhia kiirehtimättä ja venytteli raukeasti. Kun se vihdoin lähti kohti sisaruksiaan, oli käynnissä jo ilmi riita. Kaun oli saanut hyvän otteen Kiran niskavilloista ja retuutti nyt sisartaan täysin voimin kohti luolan suuta. Kira pani vastaan kaikin voimin mutta oli silti selvästi alakynnessä. Kisalle tuli mieleen, että sen sisarukset luultavasti tekisivät toisistaan selvän jos se ei menisi väliin.

Nyt riitti senkin pikku riiviöt!, Kisa huusi ja nosti Kaunin irti Kiran kimpusta.

Päästä irti rumilus, Kaun huusi, rimpuili pois Kisan otteesta ja kääntyi katsomaan vanhempaa sisartaan.

Et ole emomme joten meidän ei tarvitse totella sinua.

Kisa laski hiljaa kymmeneen rauhoittuakseen. Sitten se avasi silmänsä ja katsoi sisaruksiaan.

Minun puolestani te kaksi saisitte repiä toisenne kappaleiksi jos niin tahtoisitte, mutta äiti ja isä käskivät minun pitää teistä huolta. Sinä Kaun olet Kiraa vanhempi ja koska olet poika, olet näin ollen myös vahvempi joten et voi painia noin rajusti tai saatat vahingoittaa siskoa pahasti, Kisa läksytti.

Tällä välin oli Kira päässyt jo jaloilleen ja katsoi mielissään, kuinka sen isosisko saarnasi Kaunille. Veli oli kääntänyt sille selkänsä kuunnellakseen Kisaa ja näin laskenut puolustustaan. Kira hiipi matalana eteenpäin kohti Kaunia. Kira tiesi, että jos se onnistuisi yllättämään veljen, se voisi päästä niskan päälle. Kira valmistautui hyppäämään.

"...ja minulla olisi