Kaatunut Somerilla

Sisällysluettelo

Kaatunut Somerilla

Valmistusmerkinnät

Kaatunut Somerilla

Aluksen tulikohta sijaitsi Kotkan ja Suursaaren puolivälin kohdalla Haapasaarten saariryhmässä. Alus odotti tulevia käskyjä ja tehtäviä peruutettuna pieneen lahteen, jossa kuitenkin oli taistelulaivalle riittävä syväys. Aluksen peittona oli harsomaista naamioverkkoa, joka häivytti ääriviivat tehokkaasti. Ilmasta käsin sitä oli vaikea havaita ja se oli tarkoituskin. Aluksen ollessa vielä ankkurissa tuli viestejä vihollisen liikehdinnästä Somerin edustalla ja silloin arvattiin vihollisen valmistelevan hyökkäystä. Laivalla aloitettiin valmistelut taistelutehtävää varten.

7.7.1942 laivaston komentajalta tuli käsky siirtyä Kotkan saaristoon Somerin lähistölle valmiusasemiin. Laiva oli lastattu täyteen polttoainetta ja ammuksia. Miehistön mieliala oli odottava. Toisaalta toimintaa oli odotettu, nyt päästäisiin testaamaan opittuja taitoja tositoimissa. Toisaalta jännitti hieman mitä odotettavissa oli. Se tiedettiin, että ison naapurimaan laivasto oli himpun verran Suomen laivastoa isompi ja laivat olivat ihan eri kaliiberia.

Taistelualus otti lisää vauhtia. Keli oli turistin näkökulmasta täysin toivoton: puuskainen kova tuuli ja kova merenkäynti. Rannan kalliot näyttivät liukkailta ja luotaan työntäviltä. Tosin nämä eivät olleet mitään turisteja. Kaukana siitä. Erittäin kaukana. Konemestari Viljo Korkia laittoi kuulosuojaimet päähänsä. Väänti konehuoneen monimutkaisilta näyttävistä kytkimistä moottorit täysille. Viljo tunsi nämä moottorit läpikotaisin. Tunsi niiden sielunelämän. Hän osaisi korjata ne missä vain ja milloin vain. Hän oli itse valinnut tarvittavat varaosat laivan mukaan. Ylipursimiehen arvoon ei laivastossa muuten päässytkään. Eikä vastaamaan ison sotalaivan moottoreista.

Korkialla oli koneteknikon koulutus taustalla ja hän oli ehtinyt toimimaan konemestarina kauppalaivoilla siviilissä jo ennen sotien alkamista. Suurten moottoreiden pauhu oli lyödä korvat lukkoon. Kuulosuojaimet olivat todella tarpeen kun taistelulaivalla ajettiin lähellä huippunopeutta. Laivan runko tärisi, nyt mentiin kovaa. Polttoainetta kului tällä vauhdilla noin 800 litraa tunnissa. Laiva oli menossa sotaan. Etulinjassa saaristossa tarvittiin lisää tulivoimaa. Sitä aluksessa riitti.

Aluksen uppouma oli noin 400 tonnia, alus oli 52 metriä pitkä, miehistöä oli 70 merisotilasta, joista noin 30 oli kantahenkilökuntaa ja loput 40 varusmiehiä. Kannella oli kaksi raskasta 105 tykkiä. kaksi 40 mm Boforsia, kaksi 20 mm ilmatorjuntatykkiä ja kolme raskasta 12.7 mm konekivääriä. Lisäksi aluksella oli 12 merimiinaa.

Tehoa laivan kahdessa moottorissa oli yhteensä 1400 hevosvoimaa. Alus oli toiminut aikaisemmin talvisodassa rannikkovartiotehtävissä ja 1940 saattoaluksena. Saattotehtävissä vaurioitunut toinen potkuri oli korjattu, muuten laiva oli vielä alkuperäisessä kunnossaan.

Suomalainen rannikkotykistö ja ensimmäinen laivastokin oli pääpiirteissään venäläistä kalustoa. Erityisesti rannikkotykistö oli hyvällä tasolla, mikä Suomelle onni tuossa tilanteessa. Laivoista suuri osa oli kuitenkin jo vanhaa kalustoa ja huonokuntoisiakin. Uutta laivastoa ryhdyttiin rakentamaan 1927 ja sodan alkaessa syksyllä 1939 Suomen laivastoon kuului 2 panssarilaivaa, 5 sukellusvenettä, neljä isoa tykkivenettä ja 7 moottoritorpedovenettä.

Merivoimissa oli tuolloin 33200 miestä ja sen tukena oli 8650 miestä rannikkotykistössä. Tämä oli kuitenkin pientä verrattuna Neuvostoliiton Suomenlahden laivastoon; 20 isoa taistelualusta, 52 sukellusvenettä, noin 200 muuta pienempää sota-alusta ja näiden tukena vielä 650 laivastolle alistettua lentokonetta. Näillä voimasuhteilla merisota aloitettiin.

Neuvostoliittolaisia sukellusveneitä tuli aina Pohjanlahdelle saakka estämään Suomen merenkulkua länteen. Niiden menestys oli kuitenkin laiha; ne saivat saaliiksi ainoastaan yhden suomalaisaluksen, sen lisäksi kaksi saksalaista sekä yhden virolaisen ja yhden ruotsalaisen aluksen. Suomalaisten kaksi panssarilaivaa siirrettiin varsin pian suojaamaan Turkua ilmahyökkäyksiltä.

Suomalaisesta näkökulmasta jatkosota alkoi merellä hiukan paremmissa merkeissä. Neuvostoliitto menetti Suomenlahden eteläosaan lasketussa miinasulussa 5 sotalaivaa ja sukellusvene Vesikko upotti yhden ison vihollisaluksen. Takkiin tuli puolestaan, kun sotalaiva Ilmarinen ajoi miinaan ja vei 271 suomalaista merisotilasta mukanaan.

Neuvostoliiton sukellusvenelaivasto upotti vuonna 1942 7 suomalaisalusta. Vastaavasti suomalaiset upottivat samana vuonna 12 neuvostoliittolaista sukellusvenettä. Kolme alusta upotettiin suomalaisten sukellusveneiden toimesta. Suursaari oli edellisenä talvena vallattu jäätä pitkin rohkealla hyökkäyksellä. Nyt tiedustelutiedot kertoivat, että vihollinen valmisteli parhaillaan hyökkäystä, jossa todennäköinen kohde olisi Somerin kalliosaari.

Someri sijaitsi noin 25 kilometriä Suomen rannikosta ja 8 kilometriä nykyisestä merirajasta. Saarella toimi meri- ja