Bodhisattvan harjoituksia: Bodhicaryavatara

Viitteet

1

Valaistumismielen edut

Kumarran kunnioittaen sugata-buddhille,¹ joilla on dharmakaya.²

Kumarran heidän perillisilleen sekä kaikille kunnioituksen arvoisille.

Selitän pyhien kirjoitusten perusteella lyhyesti,

mitä on sugatojen perillisten eettinen harjoitus.

En aio kertoa mitään, mitä ei olisi jo sanottu,

eikä minulla ole kaunokirjallisia kykyjä.

En ole edes aikeissa auttaa muita.

Kirjoitin vain harjaannuttaakseni omaa mieltäni.

Hetken ajan tämä vahvistaa uskoani,

ja voin silloin totuttautua hyveisiin.

Ja saattaa tämä hyödyttää muitakin, onnekkuudessaan kanssani samanveroisia,

jos he näkevät tämän.

On todella vaikea löytää

vapauksia ja rikkauksia, joita olentojen päämäärän toteuttaminen vaatii.

Jos en käytä näitä hyväkseni nyt,

kuinka voisin saada toisen tilaisuuden?

Kuten pimeänä pilvisenä yönä

salama leimahtaa äkkiä, ja kaikki näkyy selvästi,

samoin lyhytaikaisia hyveellisiä ajatuksia

herää maailmassa harvoin – Buddhan voimasta.

Hyve on siis aina heikkoa

ja pahan voima suuri, murskaavan ylivoimainen.

Mikä muu hyvä kuin täydellinen valaistumismieli

voisi sen kukistaa?

Pohdittuaan syvällisesti maailmankausien ajan

voimalliset viisaat näkivät valaistumismielen edut,

joiden avulla lukemattomat olennot

saavuttavat helposti korkeimman ilon.

Niiden, jotka tahtovat voittaa olemassaolon monet kärsimykset,

poistaa olentojen surun

ja kokea sadoittain onnen tiloja

ei tule koskaan luopua valaistumismielestä.

Kun valaistumismieli herää

elämien kehän vankiloihin kahlituissa kurjissa,

siitä hetkestä lähtien heitä kutsutaan sugatoiden lapsiksi

ja koko maailma, jumalat ja ihmiset, osoittavat heille kunnioitustaan.

Kuten alkemistien ylittämätön eliksiiri

se tekee saastaisesta ruumiistamme buddhan ruumiin,

mittaamattoman arvokkaan jalokiven.

Tarttukaamme lujasti tähän asiaan nimeltä valaistumismieli!

Olentojen ainoa opas tutki rajattomassa mielessään läpikotaisin

tämän kallisarvoisen asian ja näki sen mittaamattoman arvon.

Siksi niiden, jotka haluavat vapautua vaeltajien maailmoista,

on syytä pitää valaistumismielestä lujasti kiinni.

Kaikki muut hyveet ovat kuin banaanipuu,

ne kuihtuvat tuotettuaan hedelmää.

Mutta suurenmoinen valaistumismielen puu

kantaa jatkuvasti hedelmää ja kasvaa kuihtumatta koskaan.

Hirvittävään pahuuteenkin syyllistyneet

vapautuvat hetkessä valaistumismielen avulla,

kuten sankariin luottavat vapautuvat suurista peloista.

Mikseivät siis tunnolliset luottaisi siihen?

Kuin maailmanlopun tuli

se todella polttaa suuretkin negatiiviset teot yhdessä hetkessä.

Sen hyöty on siis mittaamaton,

kuten Maitreya kertoi Sudhanalle.

Lyhyesti sanottuna valaistumismieli

voidaan jakaa kahteen:

aikova valaistumismieli

ja varsinainen valaistumiseen ryhtyminen.

Viisaat ymmärtävät

näiden kahden välisen eron:

halu mennä

ja varsinainen meneminen ovat kaksi eri asiaa.

Aikova valaistumismieli

tuottaa elämien kehässä merkittäviä tuloksia

mutta ei sellaista jatkuvaa ansioiden virtaa

kuin varsinainen valaistumiseen ryhtyminen.

Kun mieli varsinaisesti ryhtyy valaistumaan

ja tekee peruuttamattoman päätöksen

vapauttaa äärettömät määrät olentoja,

sillä hetkellä, siitä hetkestä lähtien,

kasvaa katkeamaton monimuotoinen virta,

ansioiden voima,

unen ja tarkkaamattomuudenkin aikana

valtavaksi kuin avaruus.

Tämän on sanonut tathagata

ja perustellut loogisesti

alemmille poluille suuntautuneille

Subahun pyytämässä sutrassa.

Hyväntahtoinen toive

parantaa olentojen

pelkkää päänsärkyä

on mittaamattoman ansiokas.

Tarvitseeko siis mainitakaan tahtoa

poistaa joka ikisen olennon mittaamattomat murheet

sekä toivetta,

että olennot saavuttaisivat mittaamattomasti hyviä ominaisuuksia?

Kenen isä tai äitikään

voisi olla näin hyväntahtoinen?

Toivovatko jumalat, suuret viisaat

tai Brahmakaan tällaista?

Menneisyydessä nämä olennot

eivät unissaankaan

haaveilleet tällaisesta edes itselleen.

Kuinka he voisivat toivoa sitä muille?

Tämä aikomus hyödyttää olentoja tavalla,

jota muut eivät toivo edes itselleen,

tämä jalokivenkaltainen mielentila

on syntyessään todella ihmeellinen, ennenkokematon.

Kuinka tämän mielen jalokiven,

tämän koko maailman ilonaiheen,

tämän olentojen kärsimykset karkottavan lääkkeen

ansiot voisi mitata?

jos pelkkä hyväntahtoinen aie

on arvokkaampi kuin buddhille osoitetut lahjat ja palvonta,

tarvitseeko puhuakaan ponnistuksista

poikkeuksetta jokaisen olennon hyväksi?

Olennot haluavat välttää kärsimystä,

mutta kohti kärsimystä ne todellisuudessa kuitenkin juoksevat.

Ne haluavat onnea, mutta harhaisuutensa takia

tuhoavat sen kuin vihollisensa.

Kaikenlaisin iloin se tyydyttää

onnen hylkäämät

ja monien kärsimysten koettelemat.

Se katkaisee kaiken kärsimyksen

ja poistaa jopa tietämättömyyden.

Mihin sen hyveellisyyttä voisi verrata?

Kuka olisi sen veroinen ystävä?

Mikä olisi yhtä ansiokasta?

jos vastapalveluksen tekijä

ansaitsee jonkinlaista arvostusta,

lienee turha puhuakaan bodhisattvoista,

jotka tekevät hyvää pyytämättä.

joku tarjoaa päivittäin ruokaa muutamalle ihmiselle

tai antaa vain kerran

tai tyydyttää ylimielisesti joidenkin nälän puoleksi päiväksi.

Häntäkin kiitetään sanoin: Hän teki hyvän teon.

Tarvitseeko siis mainitakaan niitä,

jotka pitkään tarjoavat lukemattomille olennoille

sugatojen ainutlaatuista onnea

ja täyttävät niiden kaikki toiveet?

Voimallinen viisas on sanonut:

"jokainen, joka hautoo negatiivisia ajatuksia näitä voittajien perillisiä vastaan,

joutuu helvettiin niin monen maailmankauden ajaksi,

kuin oli negatiivisia ajatuksia."

Mutta ne, joiden mielen täyttää iloinen antaumus,

saavat korjata vielä paljon suurempaa satoa.

Suurissakaan vaikeuksissa voittajien perilliset

eivät kehitä negatiivisuutta, vaan heidän hyveensä kasvavat luonnostaan.

Kumarran niille, joissa on herännyt tämä kallisarvoinen mielentila,

tämä mielen pyhä jalokivi.

Turvaudun näihin onnen lähteisiin,

jotka vievät onneen jopa vahingoittajansa.

2

Negatiivisten tekojen tunnustus

Omaksuakseni tämän kallisarvoisen mielentilan

annan lahjoja hienoimmalla tavalla

tathagata-buddhille, pyhälle dharmalle – tahrattomalle jalokivelle –

sekä buddhien perillisille, hyvien ominaisuuksien valtamerelle.³

Mitä kaikkia kukkia ja hedelmiä onkaan,

mitä lääkkeitä,

kaikenlaisia maailmasta löytyviä jalokiviä,

puhtaita virkistäviä vesiä,

jalokivivuoria,

ihastuttavia yksinäisiä lehtoja,

kukkien koristamia paratiisin puita,

hedelmäpuita herkullisten hedelmiensä painosta taipuvine oksineen,

taivaiden ja muiden maailmojen suloisia tuoksuja,

suitsukkeita, toiveet toteuttavia puita, jalokivipuita,

hoitamatta kypsyviä satoja

ja kaikenlaisia lahjaksi soveltuvia hienoja esineitä,

ihastuttavia lootusten koristamia järviä ja lampia

yllään villihanhien suloiset huudot

sekä äärettömän taivaan laajuudelta kaikkea,

mitä kukaan ei omista –

kuvittelen tämän kaiken mielessäni ja lahjoitan erinomaisella tavalla

voimalliselle viisaalle sekä hänen perillisilleen.

Bodhisattvan suuren myötätunnon täyttämät pyhät vastaanottajat,

ajatelkaa minua rakastavasti, ottakaa vastaan nämä lahjani.

Olen vailla ansioita, erittäin köyhä.

Muita lahjaksi kelpaavia rikkauksia en omista,

joten hyväksykää ne suuressa voimassanne minun tähteni,

te muiden hyvinvointiin pyrkivät suojelijamme.

Voittajille ja heidän perillisilleen

lahjoitan aina kaikki ruumiini.

Suurimmat henkiset sankarit, ottakaa minut vastaan.

Ryhdyn kunnioittavasti alamaiseksenne.

jos otatte minut kokonaan omaksenne,

voin toimia olentojen hyväksi pelkäämättä elämää maailmassa.

Pystyn todella ylittämään aikaisemmat negatiiviset tekoni

enkä tulevaisuudessa enää toimi väärin.

Hurmaavasti tuoksutetuissa kylpykammioissa

tasaiset lattiat ovat sädehtivän kirkasta kristallia,

jalokivet välkehtivät upeissa pilareissa

ja kaiken yllä kimmeltävät helmikunniavarjot.

Täällä tarjoan kylvyn tathagata-buddhille perillisineen

tuoksutetulla vedellä oikein täytetyin

kallisarvoisin vaasein

monenlaisten laulujen ja soiton soidessa.

Kuivaan heidän ruumiinsa

ainutlaatuisilla, puhtailla, tuoksutetuilla pyyhkeillä

ja lahjoitan heille hienoimpia, erittäin hyväntuoksuisia,

oikein värjättyjä vaatteita.

Puen pyhän Samantabhadran,

Manjushrin, Lokeshvaran⁴ ja muiden ylle

monenvärisiä ohuimpia ja pehmeimpiä silkkejä

sekä sadoittain koruja.

Miljardiin maailmaan leviävin

suurenmoisin tuoksuin

voitelen voimallisten viisaiden ruumiin,

joka hohtaa kirkkaana kuin jalostettu, puhdistettu ja kiillotettu kulta.

Palvomilleni suurimmille voimallisille viisaille

lahjoitan hyväntuoksuisia mandarava-kukkia, lootuksia,

utpala-lootuksia ja muita kukkia

sekä ihastuttavia kauniisti solmittuja kukkaköynnöksiä.

Annan lumoavasti tuoksuvia parhaista suitsukkeista

kaikkialle leviäviä suitsukepilviä.

Tarjoan kuninkaiden herkkuja,

kaikenlaisia ruokia ja juomia.

Annan kultaisten lootusten päälle riveihin aseteltuja

arvokkaita voilamppuja.

Tasaiselle hajuvesin pirskotetulle maaperälle

sirottelen kauniita kukkien terälehtiä.

Niille, joiden todellinen olemus