Rujona: -musta tuntuu hyvältä!

LAIVA

RUKOUS HUOMISELLE

Anna aamuruiske,

energiaa kourallinen

Anna voimaa olla,

akkuni ovat tyhjät

Tuo lasi vettä,

raikasta ja kylmää

Tuo se hyvä olo,

josta niin puhutaan

Vie samalla pois

mieli pahoittunut

Vie, etten sen enää

kuulisi huutavan

Palauta ruokahaluni,

ilot takaisin suo

Palauta usko huomiseen

ja uusiin ihmeisiin

Ota kylmyys pois,

jotta lämpöni tuntuisi

Ota murheet talteen,

äläkä niitä muille jaa

© 2011 Esa Wirta

TAPPIOPUTKEN PÄÄLLÄ

Ei voitto ole tärkeintä

vaan se, ettei häviä,

joudu kalkkia nielemään

Se tuntuu niin pahalta,

ei tahtoisi kenellekään

Niin meille on opetettu,

jo kehdossa selvitetty

Häviö on suuri häpeä

Vältä sitä kuin ruttoa,

muistuta persläpeä

Tappioputki saatava

jotenkin katkeamaan

Ei ilmaannu avustajaa,

kun ei luovuta eduista,

ali arvioida vastustajaa

Sun voittos on mulle

ehkä suurikin tappio

Voisi olla se muutakin

Se voisi myös lämmittää

mua lailla fleece-takin

Miltä tuntuisi voittaa,

kun ei koskaan häviä?

Otatko henk'kohtaisesti?

Se on vain pelkkää peliä!

Juonikas tahtojen testi

© 2013 Esa Wirta

TÄSSÄ JA NYT

Tuuli viheltää korvassa

Ajatukset pyörivät rinkiä

Särkee siinä lomassa

Kipeää meininkiä

Selkä aivan jumissa

Kuivat silmät eksyneet

Menneen talven lumissa

tunteet turrat, väsyneet

Miksi ottaisin kiinni siitä,

mitä pitää en kuitenkaan saa?

Miksi ei oma elämä riitä,

onko kaikki vain sattumaa?

En taittaisi korttakaan,

jos kaiken muun saisin

Jos elää voisin ainiaan

kanssas, muun unohtaisin

Nivelet täysin turvonneet

Kuiva maku suussa tuntuu

Kynnet jostain lohjenneet

Sattuu jos ja kun rakastuu

Olen tässä ja nyt

ja silti en ole missään

On peli vihelletty

ja kohta tipotiessään

elämäni suurimmat teot

ne hauraat keot,

jotka rakensin

tulevaa varten

© 2012 Esa Wirta

NÄKY

© 1994 Esa Virta

KUOLEMA

Keimaillut kanssa kuoleman

Sitä vaikka kovasti pelkään

Kuin koivu salaman vuoleman

saanut elämältäkin selkään

Tuulen keinuva kare,

tuo luonnon askare,

pois tän hetken voi kuljettaa

Hyötyä ei liene siitäkään,

vaikka kuinka kaveeraisi

Eikä ihmiselo riitäkään,

jotta siitä selvän saisi

Korjaava katse sen

antaapi vastauksen,

vaan sen sinetillään suljettaa

Maahan on meidät pantava,

jatkoks unohtuneen suvun

On vereni seinä sen kantava

Siihen kaiverran oman luvun

On sieluni maisema

Elon läpivalaisema

Siellä piileksin, kun juljettaa

© 2013 Esa Wirta

KATU

Meistä jo liian moni

selässänsä demoni

kulkee kadulla kasvoja väistellen

Vaikka tuntea mahtaa,

katse sinutkin lahtaa

Ei ole kanttia ottaa roolia pellen

Jos ei melkein kukaan

enää kadulla asukaan,

moni tuntee sen oikeaksi kodikseen

Katu suojaa tutuilta

ja se kutsuu joka ilta

Sen hälinässä voisi vaipua uneen

Olen saanut katua

pyydettyäni