Jumalattaren Paluu: Kirja ihanille naisille ja fiksuille miehille!

LOPUKSI

OSA 1

JUMALATAR PALAA - TIETOISUUDESSAMME

HOUKUTTELEVAT EEVAN TYTTÄRET

Tänä päivänä myös ihmisten pojat huomaavat monesti ihmisten tyttäret, maan tyttäret, ihaniksi ja ottavat omakseen ketkä tahtovat. Länsimaissa kuitenkin onneksi usein näiden maan tytärten omalla suostumuksella. Toisin on edelleen itämailla. Isä, isoisä tai muu patriarkka määrää tytön kohtalon, Kiinan kaltaisissa maissa jo ennen hänen syntymäänsä.

Patriarkaalinen Isä - Jumalan ankaraan valtaan perustuva aika alkaa kuitenkin onneksi väistyä niin idässä kuin lännessäkin. Merkkejä tästä on jo havaittavissa, niin yhteiskunnassa, uskonnossa kuin yksilöiden elämässä. Olitpa mies tai nainen, sinun sisälläsi elää niin Jumalan kuin Jumalattaren arkkityypit ja viimein, pitkän pimeän jakson jälkeen…

…Jumalattaren on aika palata. Herätä vuosituhansien horroksestaan. Ottaa paikkansa kanssahallitsijana Jumalan vierellä. Yin ja Yang, nainen ja mies, passiivinen ja aktiivinen muodostavat eheän kokonaisuuden ja vain yhdistämällä nämä kaksi olemuksessamme ja elämässämme, kaikilla tasoilla, voimme nousta molempien yläpuolelle. Henkeen, joka on kaiken kaksinaisuuden ulottumattomissa, vaikkakin se samalla sisältää kaiken, mahdollistaen kaiken olemisen.

Jumalattaren on aika palata. Ei ottaakseen vallan itselleen, Jumalan käsistä, vaan täydentääkseen puolisonsa. Lempeydellään, anteeksiantonsa voimalla, rakkaudella. Vesi ja Maa nouskoon ja antakoon voimansa yhteiseen luomisen leikkiin, jotta elämän tuli, luomisen ja olemassa olemisen tuli saisi voiman ja jotta suuri tuuli puhaltaisi yli kaikkeuden, yli tietoisuuden, yli vuorten ja laaksojen.

Suuri tuuli, joka antaa tulelle voiman. Ilmatar, ilman henki, Pyhä Henki…

Kuulethan jo henkesi kutsun?

Matkaamme tämän tekstin myötä planeetan alkuhämäriin, aikaan jolloin Jumalatar oli voimissaan. Aikaan jolloin pimeys astui Valon kanssahallitsijaksi kuningaskunnassasi ja sitten aikaan, jolloin Jumalattaren on aika jälleen palata. Ja se aika on Nyt.

Astu siis aikakoneeseen ja pidä kiinni hatustasi, sillä me emme ole vielä päässeet edes alkuun…

ÄITIMAAN LAPSET

Planeettamme alkuhämärän huntu raottukoon kun haluamme tietää mitä oli ennen kuin Jumalatar haavoittui ja nukahti uneen, kuin prinsessa Ruusunen sadussaan.

Äitimaa, kaunis sini-vihreä planeetta äärettömässä avaruudessa - Sinussa. Kaikki olevainen on vain liikettä tietoisuudessa. Kaikki mikä on, on Sinussa. Jumala ja Jumalatar, osia sinun ikuisesta elämästäsi. Olemisen laulusta. Alussa oli näin myös fyysisesti. Olennoitunut entiteetti aikojen alussa, oliko hän mies tai nainen, vai molemmat yhdessä? Kallistun jälkimmäiseen vaihtoehtoon.

Eedenin puutarhassa Adam ja Eva olivat jo kahdeksi jakautuneet. Jumalako erotti naisen miehen kylkiluusta? Yhdestä tuli kaksi, ja tämä itsessään loi pyhän kolminaisuuden. Symbolista, ja samalla niin totta.

Mutta kuka loi Jumalan?

Äitimaa on kaunis nainen, joka etenee kehityksessään aivan kuten mekin. Alkuperäiskansat ovat ymmärtäneet Äidin olemuksen, kunnioittaneet ja palvoneet äitiään, elämän antajaa. Materian laki on feminiinisyyteen sisälle leivottu. Nainen kantaa kohdussaan lapsen, antaa elämän siemenelle, joka on Isästä. Taivas ja Maa luovat jotakin uutta pyhästä yhteydestään. Syntyy Jumalallinen lapsi, Emmanuel, Itsetietoisuus. Sinä.

Alussa, alkuhämärän hunnun peittäessä planeetta maan, Maa oli vesiplaneetta. Vettä oli enemmän kuin kuivaa maata. Vedessä oli elämää. Vesi ON elämää. Elämän vettä.

Elämän vedet virtasivat vuosien saatossa tuoden elämän myös maan kamaralle. Nainen ja mies yhdessä… Tästä kerrotaan salaisissa opeissa. Oli Lemuria ja Atlantiksen varhainen aika. Kaksineuvoisten olentojen aika Maassa. Kunnes tuli aika erottaa mies ja nainen toisistaan. Jumalako sen teki, erottamalla naisen miehen kylkiluusta ja puhaltamalla hänen sieraimiinsa elämän? Vai oliko kyse näistä jumalista, pienellä j-kirjaimella? Heistä, joiden osana oli kylvää elämä tälle kauniille planeetalle?

Oletko koskaan miettinyt, miksi Raamattumme kertoo Ihmisen luomisesta Jumalan sanoneen: Tehkäämme ihminen omaksi kuvaksemme.. Teitittelikö Jumala itseään? Vai oliko kyse jostain muusta. Keitä olivat nuo jumalat ja jumalan pojat, ja heidän jälkeläisensä, joita sankareiksikin kutsutaan. Jäteiksi, sankareiksi, Jättiläisiksi? Ja millaista oli ihmisen tyttären osa äitinä hänen kasvattaessaan tuollaista jättimäistä sankarivauvaa, kun se vielä pienoisena pilttinä vietti aikaansa kotilieden tai nuotion lämmössä... Olivatko nämä jättiläiset hengen jättiläisiä vai kehon? Kenties molempia…

Jumala päätti rajoittaa ihmissuvun iän 800 vuodesta noin 120 vuoteen, sillä ihmissuvun pahuus oli tullut niin suureksi, ettei Jumala saattanut katsella Adamin poikien ja tyttärien mellastusta planeetan pinnalla.

Miten tämä tehtiin, ihmisiän alennusleikkaus? Ehkä DNA:n muokkaamisella oli siinä oma osansa?

Maailma nimisessä unessa, tämä kaikki on tapahtunut. Hengen todellisuudessa ei sillä ole tuon taivaallista merkitystä. Hahmoja elämän teatterin valkokankaalla… Miehiä, naisia, lapsia, jättiläisiä, jumalan poikia ja Elohimejä. Nagoja, noita muinaisia viisaita, jotka muistuttivat enemmän lintua kuin ihmisolentoa… Heistä kaikista on kertomuksia tuhansin sivuin vanhoissa eepoksissa, niin juutalaisten, kristittyjen kuin vaikkapa intiaanien ja Intialaisten pyhissä kirjoissa. Vimanat lentävät taivaalla ja yhä vielä voimme ihastella vaikkapa muinaisten Inkojen kädenjälkeä Perussa tai ihmetellä Egyptin pyramidien rakennustekniikkaa.

Me, joiden talot kestävät parhaimmillaan pari sataa vuotta ja me, jotka olemme tuhonneet tuhansia ja taas tuhansia lajeja sukupuuttoon yhdessä ihmisiässä, sen sijaan, että olisimme suojelleet maata, kuten tehtäväksemme annettiin. Me kutsumme itseämme sivistyneiksi.

Osaammeko edes lukea? Kuka tahansa vaikkapa Raamattunsa todella lukenut ymmärtää, ettei vanhan testamentin teksteissä puhuta rakastavasta Jumalasta. Ei Ykseydestä, vaan ihan jostain muusta.

Ymmärrämme, että uskonnot ovat miltei tuhonneet hengen, niin monessa muodossa. Nämä uskonnot kolisevat tyhjyyttään. Ja tyhjä astiahan pitää monesti suurinta ääntä pyöriessään hengen valtateillä. Ja Rakkauden korkeaveisu huulillaan Äiti-Jumalatar odottaa paluutaan. Täyttääkseen tyhjän tilan, jonka egoistinen mieli on luonut, niin henkisiin järjestelmiin kuin kulttuureihin ja ihmisten sydämiin. Täyttääkseen tyhjyyden rakkaudella ja viisaudella, niin kuin nainen vain voi.

Kaikki mikä ilmenee ulkoisena, on tosiasiassa vain sisäisyytemme projisoimista ulospäin. Mihin Jumalattaremme siis on palaamassa, ellei juuri Sinun sydämeesi, Sinun olemukseesi ja elämääsi, olitpa sitten sukupuoleltasi nainen tai mies. Otatko Jumalattaresi voiman vastaan?

Uskallatko luopua rationaalisen järkesi ylivallasta intuition hyväksi? Uskallatko seurata sydämesi ääntä, laskelmoimatta kannattaako niin tehdä? Uskallatko olla oma itsesi? Asettua haavoitettavaksi, paljastaa rintasi ja olla avoin, sen sijaan että luulisit egosi voivan sinut pelastaa kurjalta olemassaololtasi, jollaista se aina on silloin kun kaipaa jotakin syvää ja pysyvää elämäänsä. Tai jolloin vain kaipaa lämmintä syliä, rakkauden paloa tai tunnetta elämisestä, eikä vain elämisen ajattelemista.

Rationaalinen mieli egon opastamana on patriarkaalisen ajan suurin hallitsija. Mieli on hyvä renki, mutta isäntänä kelvoton suhari. Sen voimme todeta hyvin helposti katsomalla ympärillemme yhteiskunnassa ja uskonnoissa. Katsomalla ympärillemme lähipiirissä ja laajemmissa piireissä. Katsomalla sisällemme ja kriittisesti omaa elämäämme.

Onko elämämme sellaista mitä haluamme sen olevan? Onko se alati laajenevaa, liikkuvaa, rakkauden täyteistä, tietoista ja onnellista? Jos vastasit kyllä viimeisin kysymyksiin, onnitteluni! Olet jo kuullut Jumalattaren kutsun ja siirtynyt pehmeämpien arvojen piiriin. Monet ovat kuitenkin vasta matkalla. Matkalla kohti Pyhää Itseään, joka syntyy kun mies ja nainen yhtyvät sinussa.