Viima

30.10.2015

2. Viima

viima on mieli

tuuli hiuksissa

nuo takkuiset ja hikiset

täynnä odotusta

kädestä joka kohta paijaa

salaisuuttani en halua paljastaa

ratsastamme hevosella

sen nimi on Tulituuli

vanha, valkoinen, vakaa

sellaiseksi joskus, mutta

salaisuuttani en halua vielä paljastaa

viimassa sielu

takkuinen ja hikinen

vasta puoliksi täynnä ja odottaa

kätensä olivat kauneimmat

jotka sydäntäni koskaan tutkivat

enkä salaisuuttani voi paljastaa

perillä? ei koskaan!

siellä ei ole hyvä

aina matkalla tuuli hiuksissa

takkuisissa ja hikisissä

kätensä tutkivat

salaisuutta jota en paljasta

eksynyt ratsu

sen nimi on Nuorinimetön

korskea ja villi

sellaisena kerran

salaisuutensa kanssa

3. Aamu

pöydälläni on kirja

luin sen yöllä

kun kaikki nukkuivat

kannesta kanteen

halusin, että heräät

mutta vain sinä

sillä kaipasin

lukea sinulle

kauneimman säkeen

uneton katsoo nukkuvaa

viatonta, unista,

kaunista prinsessaa

useasti eksyneenä

kävin poimimassa sinulle Lumpeenkukan

uskotko?

huulillani säkeet

odottaen auringon nousua ja

uutta heräämistä

niin se kävi:

yöni oli hetki lammella

veneeni vuoti sameaa vettä

voi onnetonta minua!

etsin Lumpeenkukkaa!

joen lähteiltä lammille, keskelle aavaa

suuri tarkoitus pieni minä

nuku vielä hetki – uninen

haluan katsoa sinua pitkään

tämä aamu on Yksi

uninen. ei! älä herää vielä!

haluan katsoa sinua pitkään

tämä aamu on Yksi

huomisesta en tiedä

nuku vielä hetki

pelasta minut

4. Odotus

tulisitko luokseni?

jos kertoisin paikan,

lähettäisin kartan,

jossa on suunta,

muttei paikkoja?

siellä on harva käynyt

tulisitko iholle?

jos kertoisin ne paikat

muilta salatut

ja suunnan

tulisitko?

siellä on harva käynyt

menisimme rannalle

jäisiä lohkareita ja kaupungin valot

ytimiin tunkeva kylmä

lämmittäisin sinua,

eikä sinun olisi kylmä

kanssani koskaan

tulisitko kutsumatta?

laukussasi oliiveja,

laina ja kipeä muisto

hymyilisit