Kilpirauhasen toimintahäiriöt ja kokonaisvaltainen hoito

Sisällysluettelo

Alkusanat

Johdanto

Funktionaalinen lääketiede

KILPIRAUHANEN Glandula thyreoidea

Kilpirauhasen rakenne ja hormonit

Säätelyhormonit

Kilpirauhaspotilaan tutkiminen

Esitiedot, havainnointi ja kliininen tutkimus

Laboratoriotutkimuksia

Hormonimäärityksiä

Kilpirauhasvasta-aineet

Muita laboratoriotutkimuksia

Kuvantamistutkimuksia

Funktionaalisen lääketieteen lähestymistapa kilpirauhasongelmia selviteltäessä

Kilpirauhasen toimintahäiriöt ja sairaudet

Kilpirauhasongelmien aiheuttamia oireita

Hypertyreoosi – kilpirauhasen liikatoiminta

Hypertyreoosin oireita ja löydöksiä

Hypertyreoosin hoito

Perinteinen hoito

Hypertyreoosin luontaiset hoidot

Hypotyreoosi – kilpirauhasen vajaatoiminta

Hypotyreoosin muodot ja niiden syitä

Primaarinen hypotyreoosi

Sentraalinen hypotyreoosi

Hypotyreoosi funktionaalisen lääketieteen mukaan

Solu- ja kudostason hypotyreoosi

Matalan T3-arvon oireyhtymä

Muita solu- ja kudostason hypotyreooseja

Wilsonin syndrooma (Wilson’s Temperature Syndrome, WTS), solujen sisäinen hypotyreoosi

Lääkäri Mark Starrin kirjassaan esittämä tyypin 2 hypotyreoosi

Tekijöitä, jotka heikentävät kilpirauhasen toimintaa

Ympäristömyrkyt ja muut kilpirauhaselle haitalliset aineet

Ravintotekijät

Suolisto- ja maksaongelmat

Sokeritasapainon häiriöt

Stressi ja lisämunuaisongelmat sekä muut hormonaaliset epätasapainotilat

Matala-asteinen tulehdus eli inflammaatio

Lääkkeet

Hypotyreoosin oireita ja löydöksiä

Sairauksia, jotka on yhdistetty kilpirauhasen vajaatoimintaan

Hypotyreoosin hoito

Funktionaalisen lääketieteen näkemys ja kokonaisvaltainen hoito

Funktionaalisen lääketieteen ohjelma hypotyreoosipotilaan hoitamiseksi

Hypotyreoosin luontaiset hoidot ja tukihoidot

Ruokavalio

Vältettäviä ruoka-aineita

Jodista

Ravintolisät

Muut luontaiset hoidot

Lääkehoito

Tyroksiini-lääkitys

T3-hormonilääkitys

Eläinperäiset Armour Thyroid ja Erfan Thyroid valmisteet

Mitä tehdä, jos tyroksiini-lääkitys ei auta?

Lääkehoito: yhteenveto

Kilpirauhashormonikorvaushoidon mahdollinen lopettaminen

Muut hormonit

Lääkehoidon yhteydessä huomioitavia asioita

Lisämunuaisten ja kilpirauhasen välinen yhteys

Kilpirauhassairauksien ennaltaehkäisystä

LISÄKILPIRAUHASET

VAIKEAN VÄSYMYKSEN MUITA SYITÄ

Vaikeaa väsymystä aiheuttavia sairauksia lyhyesti:

1. Keliakia

2. Anemia

3. Krooninen väsymysoireyhtymä

4. Uniapnea ja narkolepsia

5. Diabetes ja muut sokeriaineenvaihdunnan häiriöt

6. Krooniset infektiot

7. Fibromyalgia

8. Psyykkiset ongelmat: masennus ja tuskaisuus

POTILASTAPAUKSIA

Potilas numero 1

Potilas numero 2

Potilas numero 3

Potilas numero 4

Potilas numero 5

Potilas numero 6

Potilas numero 7

YHTEENVETO

Sanasto

Kirjallisuutta

Kirjat:

Julkaisut ja muut käytetyt lähteet

Alkusanat

Tämän kirjan sisältämä tieto ei ole tarkoitettu diagnosoimaan tai hoitamaan sairauksia. Kirja ei korvaa lääkärin tai muun terveydenhuoltoalalla työskentelevän henkilön vastaanottoa. Kirjan tarkoitus on ensi sijassa antaa tietoa terveyteen ja hyvinvointiin liittyvissä asioissa. Kirjan tekijä ei ole vastuussa tämän kirjan sisältämän tiedon käyttämisestä terveysongelmissa. Olen kuitenkin koettanut tehdä kirjan kattavaksi tietolähteeksi kilpirauhasasioissa.

Pidän tämän kirjan sisältämää tietoa ja ohjeita tosina ja oikeina kirjan julkaisuhetkellä. Olen yrittänyt olla tarkka kirjan sisällön ja erityisesti ravintolisien ja lääkkeiden annostuksien suhteen. Tiedot ovat tämänhetkisen tietämyksen mukaisia, mutta kehitys menee eteenpäin, uusia tutkimuksia tulee ja tieto voi muuttua, joten lukijoita kehotetaan tarkistamaan, että annokset ovat heille sopivat. Hoito-ohjelma on yksilöllinen. Lääkehoito toteutetaan aina hoitavan lääkärin kanssa yhteistyössä ja lääkäri antaa kirjallisena ohjeet lääkkeiden oikeasta annostelusta.

Kirja perustuu vuosien varrella pidettyjen kilpirauhasluentojen asiasisältöön.

Turengissa heinäkuussa 2016

Päivi Mäkeläinen, kirjoittaja

Kiitokset

Kiitän miestäni Reijo Mäkeläistä kannustuksesta ja avusta sekä kuvien piirtämisestä ja kirjan taitosta. Kiitän Lotta Mäkeläistä kirjan oikoluvusta ja hyvistä neuvoista. Kollegani Karin Munsterhjelm ja Erkki Antila antoivat aikaansa ja kävivät kirjan käsikirjoituksen läpi. Kiitän heitä arvokkaista neuvoista, näkemyksistä, kannustuksesta ja asiantuntija-avusta. Kiitän 3-vuotiasta pikku Juliaa hänen työni vastapainoksi antamastaan ilosta ja riemusta sekä rentouttavista leikkituokioista. Kiitän myös tytärtäni Jennaa arvokkaasta tuesta. Kiitän lukuisia potilaitani ja luentoyleisöäni. Ilman teitä ja teidän pyyntöjänne kirjallisesta materiaalista tätä kirjaa ei olisi syntynyt.

Kirjoittajasta:

Olen yleislääketieteen erikoislääkäri ja diplomi-insinööri pääaineena biokemia. Valmistuin Teknillisestä korkeakoulusta (nykyinen Aalto-yliopisto) diplomi-insinööriksi vuonna 1982 ja lääketieteen lisensiaatiksi Helsingin yliopistosta 1983. Yleislääketieteen erikoislääkäriksi valmistuin 1993. Olen toiminut yhteensä noin 16 vuoden ajan sairaaloissa eri erikoisaloilla ja terveyskeskuslääkärinä. Vuodesta 1999 lähtien, 16 vuoden ajan, olen pitänyt yksityislääkärin vastaanottoa, koska haluan tarjota potilailleni perinteisen lääketieteen ohella myös kokonaisvaltaista ja luontaista hoitoa. Olen pitkään ollut kiinnostunut hyvästä ravitsemuksesta, vitamiineista, hivenaineista ja antioksidanteista. Biokemistin koulutus on luonut hyvän pohjan ymmärtää soluissa ja koko kehossa tapahtuvia monimutkaisia prosesseja.

Funktionaaliseen lääketieteeseen olen perehtynyt vuodesta 1999 alkaen Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Iso-Britanniassa. Funktionaalinen lääketiede tuntui mielenkiintoiselta ja minulle sopivalta, onhan sen perustaja Jeffrey Bland biokemisti kuten minäkin. Olen ollut useita vuosia Funktionaalisen Lääketieteen Yhdistys ry:n hallituksen jäsen. Toimin lääkärinä Helsingin Antioksidanttiklinikalla ja käytän työssäni perinteisen lääketieteen ohella funktionaalista lääketiedettä. Potilaita minulla on monenlaisia. Useimmilla on vatsavaivoja, väsymystä, allergioita, ihottumia ja/tai kilpirauhasongelmia. Hoitoon hakeutuvat myös sellaiset ihmiset, jotka haluavat huolehtia terveydestään ennaltaehkäisevästi. Olen ilokseni saanut nähdä monia tyytyväisiä potilaita, joita kokonaisvaltaiset ja luontaiset hoidot ovat auttaneet. Kun potilaani paranee ja voi hyvin, on se myös minulle hyvän mielen lähde. Luennoin useista eri aihealueista funktionaalisen lääketieteen näkökulmasta.

Kiinnostuin kilpirauhasongelmista noin kymmenen vuotta sitten, kun lupauduin pitämään luennon aiheesta. Tämän jälkeen olen perehtynyt näihin ongelmiin laajemmin ja perusteellisemmin ja pitänyt aiheesta lukuisia luentoja eri kohderyhmille. Vuosien aikana olen hoitanut monia kilpirauhaspotilaita. Hoito on aina kokonaisvaltaista ja lääkkeet voivat olla osana hoitoa. Olen kokenut kilpirauhasongelmat mielenkiintoisiksi, joskin haastaviksi, koska näistä asioista on erilaisia näkemyksiä. Vaikka tutkimuksia on tehty paljon, kaikkea ei vielä tiedetä. Olen huomannut, että kilpirauhasongelmat kiinnostavat ihmisiä ja toivon, että tämä kirja on monelle hyödyksi ja avuksi.

En valitettavasti ota enää uusia potilaita. Halusin tehdä tämän kirjan antaakseni pitkään opiskeluuni ja kokemukseeni pohjautuvaa tietoa mahdollisimman monelle asiasta kiinnostuneelle ja siirtääkseni tätä tietoa eteenpäin.

Johdanto

Tämä kirja on syntynyt ihmisten lukuisista pyynnöistä ja tarpeesta saada tietoa kilpirauhasongelmista. Luennoillani käy paljon asiasta kiinnostuneita ihmisiä, jotka haluaisivat lukea kilpirauhasongelmista luennon jälkeenkin ja saada vielä enemmän tietoa. Kilpirauhasongelmien kokonaisvaltainen ja luontainen hoito sekä ennaltaehkäisy kiinnostavat monia. Lääkehoidoista toivotaan myös käytännön tietoa ja ohjeita. Kirjan tarkoituksena on antaa tarvittavaa tietoa näistä ja muistakin kilpirauhasongelmiin liittyvistä asioista.

Kirja antaa perustietoa kilpirauhasesta ja sen toiminnasta. Siinä käsitellään kilpirauhasongelmia keskittyen kilpirauhasen liika- ja vajaatoimintaan. Kirjassa esitetään tarvittavia tutkimuksia ja funktionaalisen lääketieteen lähestymistapaa kilpirauhasongelmia selviteltäessä. Kirja perehdyttää myös kilpirauhasongelmien syihin ja taustatekijöihin. Se antaa tietoa erilaisista hoitomuodoista kuten lääkehoidosta sekä kokonaisvaltaisista ja luontaisista hoidoista ja tukihoidoista. Kilpirauhassairauksien ennaltaehkäisyä on myös käsitelty. Lisäksi on tuotu esille muita vaikean väsymyksen syitä. Ongelmat ovat usein monisyisiä ja monitahoisia. Koska kaikki hormonit vaikuttavat toinen toisiinsa, on koko hormonijärjestelmä ja sen toiminta otettava huomioon. Monenlaiset fyysiset ja henkiset tekijät vaikuttavat tilanteeseen, joten hoidossa on huomioitava monia seikkoja. Siten hoidon on oltava kokonaisvaltainen ja yksilöllinen, jotta ihminen tervehtyisi ja voisi päästä mahdollisimman hyvälle toimintatasolle.

Kirja on tarkoitettu kilpirauhaspotilaille, heidän läheisilleen ja hoitajille. Kirjan sisältö on pyritty tekemään sellaiseksi, että se palvelee sekä tavallisia ihmisiä elämän arjessa että terveydenhuollon ammattilaisia työssään. Kirja sopii heillekin, jotka epäilevät kilpirauhassairauksia sekä heille, jotka haluavat pitää huolta kilpirauhasestaan ja ennaltaehkäistä ongelmia. Monella on nykypäivänä stressiä, väsymystä tai muita ongelmia, joihin kirjan sisältämä tieto ja ohjeet voivat tuoda apua. Kirja on siten hyödyksi jokaiselle, joka haluaa pitää huolta itsestään ja läheisistään.

Kirjaa voi lukea monella tavalla. Sen voi lukea kokonaan tai keskittyä vain niihin kohtiin, jotka kiinnostavat ja/tai käsittelevät omaa sairautta tai ongelmaa. Kirjassa on toistettu joitakin asioita, jotta sitä voisi halutessaan lukea valikoiden.

Funktionaalinen lääketiede

Funktionaalinen lääketiede määritellään seuraavasti:

Funktionaalinen lääketiede on potilaskeskeistä terveydenhoitoa, jossa otetaan huomioon perintötekijöiden, ympäristön ja elämäntapojen merkitys monimuotoisten kroonisten sairauksien synnyssä.

Funktionaalista lääketiedettä ei pidä nähdä vaihtoehtona, vaan siltana tehokkaampaan kroonisten sairauksien hoitoon. Se on terveydenhoidon alue, joka painottaa kehon oikean ja optimaalisen toiminnan merkitystä terveyden palauttamisessa ja sairauksien hoitamisessa. Ihmisen terveyttä pyritään hoitamaan ajoissa kokonaisvaltaisesti ja luontaisesti. Siinä yhdistetään ja käytetään tietoa monelta eri tieteen alalta kuten lääketieteen eri osa-alueilta, esimerkiksi sisätaudeista, neurologiasta ja immunologiasta. Lisäksi käytetään tietoa muun muassa biokemiasta, kasvitieteestä, ravintotieteestä, kliinisestä ekologiasta, toksikologiasta (oppi myrkyistä), perinnöllisyystieteestä ja fysiologiasta.

Funktionaalinen lääketiede on lähtöisin Yhdysvalloista ja sen kehittymiseen ja edistämiseen on suuresti vaikuttanut kansainvälisesti tunnustettu biokemisti Jeffrey Bland. Hänen sanotaan olevan funktionaalisen lääketieteen isä. Hän oli perustamassa Funktionaalisen Lääketieteen Instituuttia vuonna 1991.

Funktionaalisen lääketieteen perusajatuksia on, että me olemme biokemiallisesti yksilöllisiä. Ihmiset eroavat ulkonäön ja luonteenpiirteiden lisäksi muun muassa aineenvaihdunnaltaan. Eri yksilöt voivat reagoida hyvin eri tavalla esimerkiksi ympäristömyrkkyihin, ravinnon lisäaineisiin ja lääkityksiin. Vitamiini- ja hivenainetarpeetkin ovat yksilöllisiä.

Toinen perusajatus on, että elimistö hakeutuu parantuessaan kohti tasapainotilaa. Tämä tarkoittaa sitä, että sairaudet nähdään ennen kaikkea häiriöinä yksilön ja hänen ympäristönsä välisessä tasapainossa, jota pyritään korjaamaan kokonaisvaltaisesti niin että tasapainotila jälleen saavutettaisiin. Funktionaalinen lääketiede painottaakin kaikkien kehon järjestelmien riippuvuutta toisistaan.

Kolmanneksi: Terveys on positiivista elinvoimaa, optimaalinen tila ilman sairautta. Ihminen voidaan koululääketieteen mukaan luokitella terveeksi, jos häneltä ei löydy mitään erityistä diagnosoitavaa sairautta, mutta silti hän voi tuntea itsensä ajoittain tai jatkuvastikin esimerkiksi väsyneeksi ja huonovointiseksi ja laahustaa päivästä toiseen voimiensa äärirajoilla olematta silti varsinaisesti sairas. Optimaalinen tila voidaan saavuttaa kokonaisvaltaisilla hoidoilla.

Terveys on funktionaalisen lääketieteen mukaan yksilölle ominaista parasta mahdollista elinvoimaa ja hoito tähtää paitsi sairauden kiusallisista oireista eroon pääsyyn, myös siihen, että yksilö pääsee parhaalle mahdolliselle toimintatasolle.

Monipuoliset laboratoriokokeet ovat hyviä työvälineitä yksilöllisesti toteutettuina. Kilpirauhasongelmissa on oleellista tutkia kilpirauhasen toimintaa laboratoriokokeilla. Kokonaisvaltaisessa hoidossa on huomioitava myös muita tekijöitä ja tarvittaessa tehtävä lisätutkimuksia. Laboratoriotutkimukset ovat suuntaa antavia. Ihmistä on hoidettava kokonaisuutena, ei pelkkien laboratoriokokeiden tulosten perusteella.

Hoidoissa tuetaan heikosti toimivia soluja ja siten koko elimistöä muun muassa hyvällä ravinnolla, ravintolisillä kuten vitamiineilla, hivenaineilla, antioksidanteilla, probiooteilla eli hyvillä bakteereilla, sekä lääkehoidoilla, joissa korostetaan luonnonmukaisuutta. Fysioterapiasta, osteopatiasta tai akupunktiosta voi olla joillekin hyötyä. Jooga, meditointi tai mindfulness voivat olla tarpeellisia. Liikunta on hyväksi kaikille.

Funktionaalisen lääketieteen mukaan elimistössä voi olla häiriötiloja, jotka muuttuvat sairauksiksi, ellei näihin häiriöihin puututa ajoissa. Tällöin elimistössä heikoin lenkki hajoaa eli jokin tietty sairaus puhkeaa ennen pitkää, jos elimistöä on rasitettu vääränlaisilla elämäntavoilla, myrkyillä tai muulla kuormituksella. On tutkijoita, joiden mukaan jopa kahdeksan kymmenestä sairaudesta olisi aiheutettu huonoilla elintavoilla kuten epäterveellisellä ruokavaliolla. Jokainen on ensi sijassa itse vastuussa itsestään ja omasta terveydestään, mutta lääkäri voi auttaa ja ohjata ja luonto parantaa, jos siihen annetaan mahdollisuus. Funktionaalisen lääketieteen hoito-ohjelmia voidaan käyttää myös kroonisten sairauksien ennalta ehkäisemisessä.

KILPIRAUHANEN Glandula thyreoidea

Kilpirauhasen rakenne ja hormonit

Kilpirauhanen on umpieritteinen rauhanen. Se koostuu kahdesta lohkosta, jotka sijaitsevat kaulalla kilpiruston eli aataminomenan alapuolella ja painavat noin 20 – 25 grammaa. Kilpirauhanen on perhosen muotoinen. Kilpirauhanen on esitetty kuvassa 1. Kilpirauhashormonit säätelevät keskeisiä elintoimintoja kaikissa soluissamme ja vastaavat aineenvaihdunnan nopeudesta.

Kuva 1. Kilpirauhanen

Rakkulat eli follikkelit ovat kilpirauhasen toiminnan perusyksiköitä, joissa muodostuu tyreoglobuliinia (TG) ja kilpirauhashormoneja. Tyreoglobuliini on proteiini, joka sisältää muun muassa aminohappo tyrosiinin ja sokereita. Tyreoglobuliinin tyrosiini toimii kilpirauhashormonien lähtöaineena. Kilpirauhashormonien muodostukseen tarvitaan lisäksi jodia. Jodi kiinnittyy tyrosiiniin, jolloin muodostuu kilpirauhashormoneja, eniten T4-hormonia, vähemmän T3-hormonia, joka on aktiivisin kilpirauhashormoni ja hieman rT3 hormonia, joka ei ole aktiivinen sekä hyvin vähän T2- ja T1-hormoneja. Tyreoideaperoksidaasientsyymiä (TPO-entsyymi) tarvitaan jodin kiinnittymisessä. Valmiit kilpirauhashormonit varastoidaan tyreoglobuliiniin sitoutuneina rakkuloiden keskustaan, jonka täyttää sitkeä proteiinipitoinen hyytelö eli kolloidi. Kun kilpirauhashormoneja tarvitaan, ne siirtyvät kolloidista takaisin rakkulasoluihin. Rakkulasolujen sisällä kilpirauhashormonit vapautuvat tyreoglobuliinista ja kulkeutuvat rakkulasolujen läpi, jolloin ne pääsevät veren mukana kaikkialle elimistöön.

Rakkulaa eli follikkelia ympäröi tukikudos, jossa sijaitsevat C-solut, jotka erittävät kalsitoniinia, joka säätelee veren kalkkipitoisuutta ja luuston hyvinvointia yhdessä muiden hormonien kanssa.

Kuvassa 2 on esitetty kilpirauhashormonien muodostuminen ja varastoituminen rakkulassa sekä vapautuminen verenkiertoon. Kuvassa on esitetty myös rakkuloita ympäröivä tukikudos, jossa sijaitsevat C-solut, jotka erittävät kalsitoniinia.

Rakkulasolu ottaa jodin verenkierrosta. Tämä on energiaa vaativa tapahtuma, jossa tarvitaan runsasenergiaista ATP-yhdistettä.

Tyreoglobuliini (TG) on proteiini, jota muodostuu rakkulasolussa. Tämä proteiini sisältää tyrosiini-aminohappoa.

Tyreoideaperoksidaasi (TPO) on entsyymi solukalvolla, joka mahdollistaa yhden tai kahden jodin sitoutumisen tyrosiiniin tyreoglobuliinissa. Seleeni on yhdistyneenä TPO-entsyymiin ja on sen toiminnalle välttämätön. Seleeni inaktivoi vapaan happiradikaalin, jota syntyy kilpirauhashormonien muodostuessa. Jos seleeniä ei ole riittävästi, voivat rakkulasolut vahingoittua. Seleenin puute voi edesauttaa autoimmuunikilpirauhastulehduksen syntymistä.

Kaksi jodioitua tyrosiini-molekyyliä yhdistyy ja hormonit, kuten