Alhaalla OSA 1: 60 vuotta suomalaista rauhanturvaamista ja kriisinhallintaa

UNEF I 1956–1967

FIRST UNITED NATIONS EMERGENCY FORCE

Egypti ja Israel solmivat aseleposopimuksen vuonna 1949. Sopimusta valvoi YK:n perustama sotilastarkkailijaorganisaatio, UNTSO. Kesästä 1955 alkaen näiden kahden valtion välit alkoivat uudelleen huonontua YK:n välityspyrkimyksistä huolimatta. Palestiinalaisten Fadayeen-järjestö oli Egyptin hallituksen tuella tehnyt useita iskuja Gazassa sijaitsevista tulikohdistaan Israelia vastaan. Israelin joukot olivat iskeneet takaisin. Tilannetta huononsi myös Egyptin 1950-luvun alussa asettama kielto, jonka mukaan israelilaiset laivat eivät saaneet käyttää Suezin kanavaa eivätkä Tiranin salmea Agabanlahden suulla. Edelleen Iso-Britannian, Ranskan ja Yhdysvaltojen yhteisestä alueen asevalvontasopimuksesta huolimatta Lähi-itään oli virrannut huomattavia määriä aseita sekä idästä että lännestä.

Israel hyökkäsi Egyptiin 29.10.1956. Asiasta oli sovittu salaisesti Ranskan ja Iso-Britannian kanssa, joiden joukot myös ottivat osaa sotatoimiin. YK reagoi nopeasti. Turvallisuusneuvosto julkaisi 4.11. päätöslauselman, jonka mukaan alueelle perustettaisiin rauhanturvajoukko valvomaan vihamielisyyksien lopettamista ja Iso-Britannian, Ranskan ja Israelin joukkojen vetäytymistä Egyptin valtion alueelta. Vetäytymisen jälkeen joukko jatkaisi toimintaansa alueella tehtävänään toimia puskurina Egyptin ja Israelin joukkojen välillä. Joukko aloitti toimintansa ensin Suezin kanavan sektorilla ja laajensi myöhemmin toimintaansa aselepolinjalle Gazaan ja Siinain niemimaalle toimien vain Egyptin puolella rajaa.

Operaatio päättyi kesäkuussa 1967 Egyptin käskettyä joukon poistumaan maasta. Rauhanturvajoukon vahvuus oli suurimmillaan helmikuussa 1957, jolloin UNEF:ssa palveli 6 073 sotilasta. UNEF:n toimintaan osallistui rauhanturvaajia 10 maasta. Suomalaiset osallistuivat operaatioon sen alusta alkaen vuoden ajan. Suomalaisia palveli alueella 1956–57 yhteensä 437 henkilöä. YK:n tappiot olivat 106 sotilasta.

Suomen osallistuminen

Pääsihteeri Dag Hammarskjöld pyysi 4. marraskuuta Suomen YK-suurlähettilästä tiedustelemaan, onko Suomen hallitus periaatteessa valmis lähettämään joukko-osaston YK:n valvontajoukkoihin. Vastaus suurlähettiläälle tuli 5. marraskuuta: Ilmoittakaa periaatteessa suostumme osallistumaan vapaaehtoisilla pohjoismaisen pataljoonan muodostamiseen.

Valtioneuvoston kokouksessa 13. marraskuuta tasavallan presidentti antoi suostumuksensa siihen, että Suomi muodostaa ja lähettää noin 250 vapaaehtoista käsittävän joukko-osaston liitettäväksi YK:n valvontajoukkoihin.

YK:n pääsihteerille annetussa vastauksessa mainittiin seuraavat näkökohdat:

1. Suomen hallitus edellyttää, että valvontajoukkojen tehtävä rajoittuu YK:n ylimääräisen yleiskokouksen 4. ja 5. päivän kuluvaa marraskuuta hyväksymissä päätöslauselmissa mainittuun tarkoitukseen ja käsittää valvontatehtäviä kyseessä olevalla alueella vain rajoitetun ajan ja odottamatta kyseistä aluetta koskevien poliittisten kysymysten lopullista