Alanko ylänkö tasamaa: runokirja

Alanko ylänkö tasamaa

Alanko ylänkö tasamaa

Tuulen selkään

Tasamaa

Valmistusmerkinnät

Alanko ylänkö tasamaa

Tuulen selkään

Tuulen puhallus

Sinun kohdallasi ehkä aika

seisahtuu ja syksyn tullen

kukkaan puhkeaa uudestaan

kirsikkapuu. Sydän

on hiukan levoton, ja

sisälläni tanssii perhosten maa.

Olen yhtä levoton kuin ystäväni

Peter Pan , ja keijupölyä

karisman kaltaista ilmaan

levitän. Minut huomataan

kun lennän yllä sateisen suomaan,

ja menninkäiset unisina

kömpivät syksyn pimeyden

saapuessa luolistaan.

Voi olla joskus niin

että kiinnyn liikaa menninkäisen

vuodattamiin kyyneliin.

Nyt tänään on näin odotan

puhallusta tuulen kohtalon,

tahdon turvallisen pesän

talven tullen paikasta

suojaisen onkalon.

Tasamaa

Mistä löydän sen tien

levollisen huomiseen?

Missä ilo, onni rintarinnan

saa murheet surut haihtumaan.

Kesäkuu saapui taas jälleen

nainen kirjoitti sydänystävälleen.

Missä voimakkaat on voimat

näille heikoille olkapäille

sitä lisää tarvitsen.

Elämä on antanut aivan

liian paljon tuskaa,

vähän kaunista syksyn ruskaa.

Tänään hetken luulin, etten

kirjoita mitään enää koskaan.

Aamuaurinko kehrää kultaista

lankaa, äiti maa kutoo siitä

loistavan kankaan.

Naisen takapuolta arabian

wc istuin joskuis hellien

syleilee, kun ei sitä kukaan

mies tee. Elämä saapui

risteykseen suuntaa on

siitä liian monta, aivan

liikaa valinnanvaraa.

Hän ei ole niitä naisia

jotka keräävät mammonaa,

ja tavaraa. Aika myrskyn

lailla huomiseen ratsastaa

nymfien palkka-armeija

Isistä vastaan salaa taistelee.

Puuma

Saapui jälleen kesäkuu,

ja ihmisen poika luontoa

avoimin mielin haistelee.

Kesä se taas tietää vaikeuksia

sinä et tiedä kuinka sinua

rakastan. Puuhun kiipeilevistä

puumista vain viisastelet.

Sinä sisälläni poltat liekin

lailla, joskus olen aivan

muilla mailla utopian

aavikoilla vaellan.