Kujanjuoksu

Pekka Karin reitti Kujanjuoksussa

Sisältö

Lukijalle

Kiitokset

Marraskuun 30. päivänä vuonna 2017. kello 00.05.

Etelä- Espanja 25.4.2018

Puoli tuntia myöhemmin.

Tunti edellisestä.

Autiomaa, samaan aikaan.

Takaisin Naton päämajaan.

Kotona Fuengirolassa.

Rhondan vuoristotiellä Lokakuussa 2016.

Takaisin Fuengirolan kotiimme vuoden 2018 huhtikuiseen iltaan.

Moskova, Kreml 5.6.2018

Takaisin Fuengirolan iltaan 5.6.2018.

Andalusian vuoristomajalla 6.6.2018.

Moskova, Kreml, iltapäivällä 7.6.2018.

Kaksi päivää myöhemmin

Takaisin Andalusian vuoristomajalle.

Andalusian vuoristomajalla 23.6.2018

Konnevedellä, Kynsiveden rannalla Pihlajarannan talossa 18.7.2018

Venäjän sotilasjohtoa 19.7.2018 Jyväskylä – Pietari – Moskova

Kuopion pääkansansairaala iltapäivällä 19.7.2018

Konnevedellä, Kynsiveden rannalla Pihlajarannan talossa illalla 18.7.2018

Entisellä koululla Kuopio-Joensuu-valtatien lähellä aamuyöllä 20.7.2018

Konneveden-Hankasalmen maantiellä aamuyöllä 20.7.2018

Venäjän Kuopion, Jyväskylän ja Pietarin sotilaspiirien päämajat sekä asevoimien johto Moskovassa aamulla 20.7.2018

Valtatie 4:llä ennen Hartolaa, aamulla 20.7.2018

Kymenlaaksossa, Anjalan pitäjän tiheässä metsässä illalla 21.7.2018

Moskova, Kreml, asevoimien päämaja varhain aamuyöllä 22.7.2018

Kymenlaakso, Helsinki-Vaalimaa-moottoritien varsi aamuyöllä 22.7.2018

Moskova, Kreml, asevoimien päämaja aamuyöllä 23.7.2018

Tallinna, myöhään aamulla 23.7.2018

Moskova, Kreml, asevoimien päämaja aamuyöllä 24.7.2018

Latvia, pikku hotelli Jurmalassa aamulla 24.7.2018

Moskova, Kreml, asevoimien päämaja aikaisin aamulla 25.7.2018

Tsekissä, lähellä Puolan rajaa aamulla 25.7.2018

Mulhousessa, Itä-Ranskassa aamuyöllä 26.7.2018

Koillis-Espanjassa, lähellä Välimerta aamuyöllä 27.7.2018

Lähellä Nerjan kaupunkia, Itä-Andalusiassa aamulla 28.7.2018

Andalusia, Malagan katedraali 25.8.2018

Suomi, Helsinki, Presidentinlinna illalla 6.12.2018

Lukijalle

Yli 40 vuotta sitten päätin, että päästyäni eläkkeelle aloitan kirjoittamaan...

Nyt olen eläkkeellä ja Sinulla on kädessäsi ensimmäinen kirjoittamani romaani.

Kujanjuoksu on täysin kuvitteellinen seikkailuromaani, vaikka siinä on paljon myös faktatietoa.

Kaikki kirjan henkilöt ovat kuvitteellisia.

Kuvitteellisesta juonesta huolimatta otan kantaa yhteen asiaan.

Asia, jota on aina ja varsinkin tänä Suomen 100-vuotis juhlavuonna tärkeä painottaa.

Se on itsenäisyys. Se on tärkeä ja ainutkertainen.

Sen asettaminen oman edun yläpuolelle myös muuttuneissa olosuhteissa.

Tuon muistuttamiseksi juuri isänmaamme juhlavuonna olen luonut tähän kirjaan sen rankimmat kohtaukset ja tarkoituksella niin yksityiskohtaisesti kuin osasin.

Antoisia lukuhetkiä

Aarno Liimatainen

aarno.liimatainen@hotmail.com

Kiitokset

Tämän kirjan valmistamisessa ovat minua auttaneet:

Eläkkeellä oleva faktori Erkki Laine on antanut asiantuntija-apua kirjan valmistamiseen liittyvissä asioissa.

Espanjan Fuengirolassa toimivassa Sofia-Opistossa olen käynyt luovan kirjoittamisen kurssilla.

Opettajana filosofi Pasi Färm on auttanut ja koulinut kirjoittamisen taitojani.

Näissä tapaamisissa olen saanut kehittävää, kehuvaa ja kriittistä palautetta kurssikavereiltani.

Kiitos vaimolleni Tuirelle. Hän on kannustanut ja kärsivällisesti seurannut kirjailijanalun tuskailua tämän vaativan harrastuksen parissa.

Kiitokset myös tekstini kirjan muotoon tekijän Books on Demandin BoD -Tiimille ja siellä erikoisesti Mirkalle. Tiimi on pitkämielisesti neuvonut ja avustanut tässä projektissa.

Lämmin kiitos Teille kaikille.

Konnevedellä 10.8.2017

Marraskuun 30. päivänä vuonna 2017.

kello 00.05.

Keski-Suomessa, Jyväskylän lähellä Tikkakosken lentokentän pitkän kantaman sotilastutkan ruutua puoliunisena seurannut kersantti Risto Mäki hätkähtää ja virkistyy hetkessä.

Mitä hittoa, häneltä pääsee tiukkailmeisten huulien välistä.

Raimo, heti tänne, kersantti huutaa viereisessä huoneessa kahvinkeitintä lataavalle päivystysparilleen.

Mikä hätänä, minulla on kahvinlataus kesken, vastaa ylikersantti Raimo Piipari.

Jätä kahvi ja nopeasti tänne, toistaa Mäki.

Ylikersantti syöksyy tutkan kuvaruutua seuraavan Mäen vierelle.

Hän huomaa heti saman ja painaa jo hälytyspuhelimen nappia.

Piipari sanelee nopeasti ja selvästi puhelimeen: Kolme Iivaria ylittänyt kovaa vauhtia rajan. Etenevät koko ajan suoraan länteen. Ei vaikuta kokeilulta. Ehdotan vastaanmenoa.

Hän toistaa saman uudelleen.

Kymmenessä sekunnissa vastaava upseeri johtokeskuksessa on tehnyt päätöksensä.

Kuopion Rissalassa kaksi päivystävää Hornetia nousee puolen minuutin kuluttua jälkipoltto mahtavasti jyristen sysipimeälle räntäsateiselle yötaivaalle.

Kentän lepovuorossa olevista sotilaista suurin osa herää jälkipolton jyrinään. Monet marisevat: Miksi helkatissa ne tuota polttoa käyttävät ja herättävät kaikki? Tuosta annetaan kyllä kavereille kova huomautus.

Enempää ei koneita Rissalassa normaalisti lähtövalmiina ole. Kolmatta, eli eteläisintä lähestyjää vastaan nousee Hornet Tampereelta.

Samaan aikaan on Rovaniemen pitkän kantaman tutka havainnut kaksi itärajan yli länteen syöksyvää kohdetta. Sieltä lähtee kaksi konetta niitä vastaan.

Venäläiset, yli kahta äänennopeutta lähes 20 kilometrin korkeudella lähestyvät koneet ehtivät lähes 200 km Suomen puolelle, josta kääntyvät takaisin.

Eteläisin kone ehtii vielä pitemmälle, lähes Helsingin yläpuolelle. Varmaan tietäen pääkaupungin ilmatorjuntaohjukset se ei etene pitemmälle ja kääntyy myös takaisin itään.

Lähimmäksi tunkeutujaa ehtineen Rissalasta lähteneen Hornetin ohjaaja ilmoittaa radioonsa: Nyt Iivari kääntyi takaisin. Mitä kummaa? Siihen jäi toinen kohde kellumaan paikalleen. Käyn tarkistamassa.

Pari minuuttia, ja ohjaaja ilmoittaa: Täällä leijuu hitaasti alaspäin kolmen ison laskuvarjon varassa jokin iso tynnyri. Mikä ihme tuo on?

Komentokeskuksesta kuuluu: Koordinaatithan on jo tallessa. Tiedä, vaikka se on joku pommi. Häivy nopeasti paikalta!

Sysimusta alkutalven taivas revähtää viidessä kohdassa Helsingistä Rovaniemelle kirkkaan valkeaksi päiväksi. Sen saavat aikaan viisi täsmälleen samaan aikaan laukaistua pienehköä neutronipommia.

Laskuvarjon varassa roikkuvasta tynnyristä raportoinut Hornet- lentäjä ei vastaa.

Sensijaan muut torjumaan hälytetyt neljä hävittäjää, kaksi muuta partiolennolla olevaa sotilaskonetta sekä Helsingistä Ouluun matkalla ollut Finnairin matkustajakone vastaavat.

Vaikkei pyydetäkään.

Kaikki ilmoittavat perinteisillä, vanhanaikaisilla vararadioillaan kaiken koneen elektroniikan lakanneen toimimasta ja koneen putoavan.

Sotilaskoneiden pilotit selviävät vahingoittumattomina laskuvarjoillaan.

Matkustajakoneen 65 ihmistä eivät. Holtiton kone syöksyy suoraan Ylivieskan kirkonkylään ja räjähtäessään surmaa vielä 32 ihmistä lisää. Uhreista 22 on vastaanottokeskukseen sijoitettuja pakolaisia Välimeren eteläpuolisista valtiosta.

Yhtä traaginen kohtalo tulee SAS:n 352:lle Kiinaan matkalla olevan matkustajakoneen lähellä pohjoisinta räjähdystä olevalle ihmisille.

Yhtäaikaisten neutronipommien aikaansaama sähkömagneettinen pulssi on näyttänyt voimansa.

Pulssi laittaa hetkessä suuressa osassa Suomea kaikki elektroniset laitteet täysin sekaisin.

Käytännössä Suomi lähes pysähtyy moneksi tunniksi. Kaikki kohtuullisen uudet autot, junat ja laivat pysähtyvät. Sähköt sammuvat. Maa pimenee. Kodeissa esiin kaivetut kynttilät valaisevat lepattavalla valollaan aavemaisen pimeitä kaupunkeja.

Samasta ilmansuunnasta tultiin rajan yli päivälleen 78 vuotta sitten. Silloin oli aikomus valloittaa maa kahdessa viikossa. Se ei onnistunut 105 päivässäkään. Tapahtui kuuluisa Talvisodan Ihme.

Nyt tuo tavoite onnistuu kahdessa päivässä.

Pian sähkömagneettipulssin jälkeen vyöryy idästä 30 Iljusin-76 kuljetuskonetta vahvan hävittäjä- ja rynnäkkökonesuojan ympäröimänä. Koneet jakautuvat ja laskeutuvat jokaiselle Suomen alueella olevalle käyttökuntoiselle lentokentälle. Vakoilun tai Suomesta vihjeiden annon toiminta on ollut loistavan tarkkaa. Yhtään laskeutumiskelpoista kenttää ei koko maassa jää käyttämättä. Yhtä hyvin löytävät koneet kohteensa myös Ahvenanmaalla.

Muutamalla kentällä tulee lähestyjiä vastaan tulitusta. Sen lopettavat Su-27 rynnäkkökoneet aina tehokkaasti ja lyhyeen.

Mutta, minkäänlaista väkivaltaa eivät tunkeutujat muita kohtaan osoita!

Kahden tunnin kuluttua varhainen aamuyön kulkija kuulee vielä pimeältä itätaivaalta lähestyvän valtavan suihkukoneiden jylyn.

Sieltä lähestyy reilun 500 kuljetuskoneen armeija lähes 900 hävittäjä- ja rynnäkkökoneen saattamana. Tuo lentoarmada jakaantuu tarkasti suunnitellusti kaikille suuremmille lentokentille.

Noilla ovat ensimmäisen aallon sotilaat raivanneet kiitoradat pikaisesti käyttökuntoon. Koneitten mukana tuodut suuret dieselkäyttöiset generaattorit kehittävät virran kirkkaille kiitoratojen laskeutumisvaloille.

Kuljetuskoneet purkavat sisuksistaan reilut 100 000 huippukoulutettua sotilasta ja heidän ajoneuvonsa. Nämä hajaantuvat edelleenkin suunnitellusti ympäri lähiseutua valvomaan kaikkia tärkeimpiä risteyksiä ja liikenneväyliä.

Helsingin Vantaalle laskeutuneesta suurimmasta joukosta suunnistaa useita kolonnia pääkaupungin keskustaa kohden. Näissä on mukana myös runsaasti uudenaikaisia taistelupanssareita.

Pietarista lähestyy täyttä vauhtia lentotukialus ja ankkuroituu Helsingin edustalle. Ahvenanmaan ja lounaissaariston saartaa nopeasti saapuva sotalaivojen joukko. Sitä suojaa koko ajan Pietarin kentiltä sekä lentotukialukselta partioivat hävittäjä- ja rynnäkkökoneet.

Aamun valjettua yhtyy saapuneeseen lentoaseeseen sätkättävä taisteluhelikoptereiden joukko.

Nuo Mil Mi-28 kopterit, vahvoine panssareineen, monipuolisine ohjus- ja rakettivarustuksineen sekä tehokkaine 30 mm:n konetykkeineen ovat todellisia tappokoneita. Onhan sen helppo tarvittaessa kohota vähän metsän reunan ylle, lähettää ohjus- tai rakettilastinsa kohteeseensa ja taas vajota metsän suojaan.

Maan johto ei voi tilanteessa mitään. Joulukuun 2. päivä 2017 kello 14.00 antaa sisäministeri ilmoituksen Suomen antautumisesta. Sekä siviilihallinnollisesti että sotilaallisesti.

Suomi kuuluu osana Venäjään.

Etelä- Espanja 25.4.2018

Huhtikuun lopun aurinko porottaa pilvettömältä Andalusian taivaalta. Ruskea- vihreäkuvioinen maastopukuni alkaa tuntua tuskastuttavan kuumalta. Minuakin, 28 -vuotiasta huippukuntoista kansalliskaartin poliisiluutnanttia helle jo vähän vaivaa. Säälin tunne käväisee mielessäni katsellessani varjosta käsin suojattomalla autiomaalla sadan metrin päässä ahertavia armeijan sotilaita.

Usein toistuvat, kuivasti kalskahtavat espanjankieliset komentosanat saavat sotilaat pysymään jatkuvasti tehokkaassa työvauhdissa. On kiire. Kiire ja jännitys paistaa myös kaikkien paikalla olevien Naton upseerien kasvoilta. Luvassa on ehkä jotain sotilaallisesti mullistavaa.

Vain yksi paikallaolevista näyttää epäluonnollisen rauhalliselta. Harmaatukkainen, tukevahko, noin 60 -vuotias siviilimies istuskelee rauhallisesti kahviaan maistellen. Aivan kuin hän olisi normaalilla iltapäiväkahvillaan kantakahvilassaan.

Norman West, jäntevä 50 -vuotias Naton Euroopan joukkojen kakkosmies ja samalla kenttätoiminnoista vastaava britti, mulkaisee pöydän takana vastassaan kahvittelevaa siviiliä.

Herra Backman, oletteko todella noin varma keksintönne toimivuudesta? Tarkoitan, että voitte noin vain naukkailla kahvianne yhtään käden tärisemättä. Niinkuin tässä ei olisi mitään jännitettävää.

Kyllä voin, herra prikaatinkenraali. Kahvikuppi ei olisi käsissä pysynyt kun oivalsin, minkä olin onnistunut keksimään. Mutta enää ei jännitä. Olen stämpin, käytän kojeesta tuota aika kuvaavaa nimeä, niin monta kertaa ja monelta puolelta laskenut, että se toimii käytännössäkin. Lisäksi stämppi" on testattu laboratoriossa lukuisia kertoja. Toimii varmasti. Ainoa seikka, josta se on hyvin tarkka on raaka-aine. Sen ominaisuudesta ei voida yhtään poiketa. Olen kokeillut vuoden ajan kahdeksalta eri puolelta maapalloa löytyvää raaka- ainetta. Kaikki ovat koostumukseltaan hyvin lähellä tätä mutta eroavat vähän. Eivätkä toimi.

Vain tämä raaka- aine käy. Siitä tehtynä stämppi toimii varmasti.

Nyt löydettynä sen toimintaperiaate on varsin yksinkertainen", Backman vastaa.

Työkalujen äänet vaimenevat. Sotilaat nousevat valmiina odottaviin maastoautoihin ja karauttavat tiehensä parinkymmenen kilometrin päässä odottaviin kasarmeihinsa. Vain joukon töitä ohjannut Naton majuri kävelee luoksemme.

"Herra kenraali, maalit ovat ohjeittenne mukaisesti valmiita. Kaikki viisi maalinukkea ovat hyvin tuettuja. Kaikki ovat myös puettuja, paitsi keskimmäiseltä puuttuu maastopusakka.

Anteeksi, herra kenraali, jos kysyn. Miksi tältä yhdeltä puuttuu takki? Testataanko sillä ehkä jotain uutta aurinkovoidetta?", majuri virnistää.

Kysykää, majuri, tältä meidän suomalaiselta, Backmanilta. Hän aikoo pukea tuon puolialastoman nuken. Voitte samalla kysyä, jos kehtaatte, laittaako hän sille uutta aurinkovoidetta , vastaa kenraali kuivalla äänellä. Eikä siinä äänessä soi yhtään leikkimielisyys, vaikka kenraali normaalisti onkin tunnettu huumorintajustaan.

Majuri vilkaisee kenraalia ja ymmärtää pitää suunsa kiinni.

No niin, majuri, nyt meitä on paikalla vain omaa väkeä ja Backman. Saatte hoitaa käytännön järjestelyt. Viette tuon Backmanin antaman maastopusakan keskimmäisen nuken päälle ja otatte aseet esille. Aloitetaan koe.

Selvä on, herra kenraali.

Majuri saa Backmanilta maastopuvun takin ja käy pukemassa sen ylävartaloltaan alastoman mallinuken päälle.

Mitähän pelleilyä tämä nyt on, aivan tavallisen näköinen ja tuntuinen pusakkahan tuo on, tuumaa majuri itsekseen. Viisaana miehenä hän pitää edelleen suunsa kiinni.

Yhdessä kahden Nato- everstin kanssa, mukana ei alempiarvoisia sotilaita kenraalin adjutanttia lukuun ottamatta ole, majuri aukaisee tiukasti lukitun panssaroidun maasturin, ja miehet kantavat kahvikatoksen varjoon valitut aseet. Lopuksi he vetävät maasturista pyörillä varustetun raskaan 12,7 mm konekiväärin.

Herra kenraali, aseet valmiina, ilmoittaa majuri hikeä otsaltaan pyyhkien.

Kiitän majuri, aloitetaan ammunta. Te saatte toimia ampujana. Yksi ase kerrallaan. Toimikaa!

Selvä on, herra kenraali.

Hyvät herrat, ilmoittaa kenraali kaikille. Pöydällä on kaikille kuulosuojat, käyttö pakollista. En halua syytöksiä kuulovaurioista. Niin, pöydällä on myös kaikille tehokkaat kiikarit. Niillä on helppo seurata osumia.

Kaikki käyvät noutamassa uudet kuulosuojat ja asettavat ne huolellisesti korvilleen. Jokaisella, kasvot nukkeihin päin seisovalla kuudella miehellä, roikkuu kaulasta uudet, tehokkaat armeijan maastokiikarit.

Hyvä on majuri, aloitetaan. Ammutte ensin tarkkuuskiväärillä kaksi laukausta jokaisen nuken otsaan. Käyttäkää tukea. Tehän olette valioampuja. Kai osutte otsaan tältä sadan metrin etäisyydeltä, majuri? Aloittakaa vasemmalta. Viimeiseksi ammutte keskimmäistä professori Backmanin nukkea.

Kyllä osun, herra kenraali. Selvä on, keskimmäinen rei´itetään viimeisenä.

Majuri asettautuu makuulle valmiiksi asetetulle maastokuvioiselle patjalle, asettaa aseen sopivalle korkeudelle varattujen tyynyjen päälle lepäämään, tähtää rauhallisesti kiikaritähtäimen läpi ja aloittaa ammunnan.

Naton lyhyehköjen matkojen tarkkuuskivääri on kaliberiltaan vain 6,2 mm. Mutta sen luodin lähtönopeus on melkein 1000 metriä sekunnissa, ja ääni on yllättävän kova ja kimakka. Niinpä kaikki ovat ensimmäisen laukauksen jälkeen tyytyväisiä siihen, että kenraali on määrännyt jokaista käyttämään kuulosuojia.

Nuket on asetettu noin kymmenen metrin päähän toisistaan, ettei mitään erehtymismahdollisuutta ole.

Kiikari tuo nuket aivan lähelle. Majurin ensimmäisen laukauksen jälkeen ilmestyy keskelle vasemman puoleisen mallinuken otsaa pieni musta reikä. Toinen laukaus ja toinen reikä melkein ensimmäiseen reikään. Näin toistuu neljän nuken kohdalla. Kaksi laukausta ja kaksi hyvin lähekkäistä reikää keskellä nuken otsaa.

Keskimmäinen nukke on vuorossa. Kimakka laukaus.

Mutta.

Ei mitään muutoksia.

Ihmisen ihon värinen nuken otsa loistaa auringossa yhtä rikkoutumattomana kuin aiemminkin.

Kaikki upseerit laskevat kiikarinsa, vilkuilevat toisiaan ja selvästi kiehuvat halusta sanoa jotain. Tämän estää kenraalin tiukka ilme ja suun eteen nostettu sormi joka käskee hiljaa.

Backman hymyilee rauhallisena.

Majuri on selvästi harmistunut. Poskiin noussut harmin puna on levinnyt niskaan saakka.

Majuri lataa uudestaan. Kaikki kiikarit nousevat seuraajien silmille. Samoin minun.

Toinen laukaus. Ehjä otsa.

Herra kenraali, en ymmärrä. Näen kiikaritähtäimestä, että molemmat menivät ohi. Saanko ampua vielä kerran?, majuri pyytää.

Ette saa ampua ylimääräistä kertaa, majuri, vaan määrään teidät ampumaan samaa maalia vielä kolme kertaa, vastaa kenraali. Vaikka kenraali on paljon kokenut, niin nyt hän ei pysty peittämään poikamaista innostustaan. Muut katsovat ihmetellen kenraalia, joka nostaa kiikarinsa silmilleen suupielet virnistyksestä korviin levinneenä …

Majuri ampuu kolmesti, jos mahdollista, vielä huolellisemmin tähdäten ja laukaisten. Tulos: nukke on edelleen täysin koskematon. Ei reikiä otsassa, ei muualla päässä kiikareilla tarkkaan kaikkien miesten voimin tarkastettaessa. Ei missään.

Alkaa kiivas puheensorina kaikkien yhtäaikaa ihmetellessä mistä on kyse. Vain me ulkopuoliset, Backman ja minä, olemme hiljaa. Minä silmät ihmetyksestä ympyriäisinä tuijottaen hymyilevää Backmania.

Hiljaa on myös kenraali, joka samalla tyytyväisenä ja ihmetellen tuijottaa Backmania. Backman ei sano mitään, ja hetken kuluttua kenraali käskyttää kuuluvasti.

Hiljaa, koe jatkuu, seuraavana ampiaiskivääri. Majuri, ammutaan samassa järjestyksessä, keskimmäinen mallinukke viimeiseksi.

Selvä, herra kenraali, vastaa majuri ja hakee pöydältä seuraavan aseen.

Jenkkien kehittämä kivääri malli TF95, joka on ominaisuuksiensa vuoksi saanut kutsumanimen ampiaiskivääri, muistuttaa paljon normaalia kivääriä. Tai oikeastaan päällekkäispiippuista kivääriä, jonka molemmat piiput ovat vain selvästi normaalia paksummat. Aseen päällä on normaalia kiikaritähtäintä muistuttava tähtäinlaite.

Ase on kehitetty luodin läpäisemättömän suojan, esimerkiksi ison kiven tai näkymättömissä kuopassa olevan vihollisen tuhoamiseen.

Toimintaperiaate on yksinkertainen. Ylemmän piipun tähtäimessä oleva ristikko kohdistetaan etäisyydeltään ampujasta yhtä kaukana olevaan maastokohtaan kuin missä arvellaan vihollisen olevan. Esimerkiksi kiveen, jonka takana vihollinen on piilossa. Seuraavaksi painetaan varmistimen takana olevaa nappia, joka lukitsee aseen halutulle etäisyydelle. Samalla automatiikka lisää matkaan 3 metriä. Nyt on ase kohdistettu suoraan vihollisen yläpuolelle.

Sitten tähdätään pari metriä kohteen yläpuolelle ja laukaistaan ase.

Majuri suorittaa tähtäystoimenpiteet ja ampuu. Kuuluu kumea jymähdys, jota seuraa parin sekunnin kymmenyksen päästä vielä voimakkaampi räjähdysääni vasemmanpuoleisen nuken luona.

Aseen mallin nimi TF95 tulee sanoista TF, target faunderkohteen löytäjä ja numerot 95 suoraan kaliberista 9,5 mm. Kyse on siis hyvin suurikaliberisesta aseesta, ja kun käytetään yhtä voimakkaimmista räjähdysaineista, saadaan onttoon luotiin ladattua voimakas räjähdysvaikutus. Ammuksen räjähdys tappaa tai ainakin vakavasti haavoittaa 3-4 metrin säteellä räjähdyksen alapuolella olevan vihollisen.

Räjähdyksen voima näkyy radikaalisti myös kiikareilla tarkasteltavassa mallinukessa.

Koko nukke tärähtää voimakkaasti, ja vain huolellisen kiinnityksen ansiosta se ei paiskaudu pois paikaltaan. Koko nuken maastovarustus pölisee siihen osuvista pienistä kovaa vauhtia etenevistä luodinsiruista. Nukke muuttuu hetkessä rähjäisemmän näköiseksi.

Sama toistuu kolmen seuraavan ampumavuorossa olevan nuken kohdalla.

Jäljellä on viimeinen, keskimmäinen, nukke.

Kumea lähtölaukaus ja perään räjähdys, kuten aiemmillakin nukeilla.

Erona on vain se, että räjähdys tapahtuu kuusi-seitsemän metriä nuken sivulla, eikä nukkeen tule näkyviä vaurioita, pientä ilmanpaineen aiheuttamaa värähdystä lukuunottamatta.

Majuri vilkaisee kenraalia kysyvästi.

Juuri niin, majuri, ampukaa viimeistä kohdetta vielä kolme kertaa.

Majuri ampuu. Tulos on aina sama. Ammukset räjähtelevät aina kuuden-seitsemän metrin päässä nuken sivuilla, sattumanvaraisesti oikealla tai vasemmalla puolella. Nukke säilyy vahingoittumattomana.

Majuri, seuraavaksi taistelukivääri. Ammutte pitkän sarjan jokaiseen nukkeen. Ampumajärjestys sama, keskimmäiseen viimeiseksi.

Selvä on, herra kenraali.

Taistelukivääri on USA:n ja myös NATO-joukkojen yleisimmin käyttämä kivääri. Ase toimii valinnanvaraisesti joko kertatai sarjatulella. Se on kertatulella hyvin tarkka ja sarjatulella murhaavan tehokas isompaa joukkoa tai maaston, oksien, pensaitten tai paksun kaislikon suojassa olevaa vastustajaa vastaan. Sarjatulella ase syöksee hurjalla 700 luodin minuuttinopeudella pienikaliiberisia 5,5 mm:n luoteja kohteeseensa.

Ihminen on älykäs keksimään uutta. Erittäin älykäs on ihminen aina ollut ja on edelleenkin keksimään aina tehokkaampia keinoja vihollisensa eliminoimiseen.

Aikaisemmin kivääriaseissa käytettiin isokaliberisia, raskaita ja vakaasti lentäviä luoteja. Tälläinen luoti oli tehokas lävistämään kohteitaan. Siinä oli vain se vika, että mikäli se ei osuessaan tavannut luihin, teki luoti vain siistin reiän sotilaan läpi. Reiän, joka usein hyvin hoidettuna parani kohtuullisen nopeasti, ja sotilas oli jo muutaman kuukauden kuluttua käytettävissä uudelleen, jopa taistelijana tai ainakin takarintaman tehtävissä.

Pienikaliberinen taistelukivääri on pirullisen paljon tehokkaampi vastustajien eliminoija.

Osuessaan pieni, lähes 1000 metriä sekunnissa lentävä luoti, ei pysykään vakaasti raskaitten luotien tavoin lentoradallaan ja tee vain pientä siistiä reikää. Ei, vaan se suistuu heti suoralta lentoradaltaan ja alkaa pyöriä ja liikehtiä voimakkaasti. Esimerkiksi reisilihakseen osunut luoti voi pyöriä ja seikkailla koko kehon läpi ja tulla ulos kohteen kaulasta. Samalla se on tehnyt koko matkallaan kehon läpi valtaisia, usein kohteelle tappavia vaurioita.

Majuri tähtää. Pitkä sarja vasemmanpuoleiseen nukkeen. On kuin hyvin voimakas raekuuro ravistelisi nuken maastopuseroa. Sarjan jälkeen koko nuken yläosa on rikkirevityn näköinen. Revitty maastopuku roikkuu repaleisena nuken päällä. Nuken, pitkälti koostumukseltaan ihmisen kehoa jäljittelevästä materiaalista valmistettu keho, on monin paikoin rikki ja repaleinen. Muutama luodeista on seikkaillut jalkoihinkin asti, joissa on repaleisia ulostuloreikiä. Yksi luodeista on tullut ulos nuken kasvoista, tehden nenän kohdalle mustana ammottavan aukon.

Sama toistuu kolmen seuraavan nuken kohdalla.

On viimeisen, keskimmäisen nuken vuoro.

Pitkä sarja pöllyttää nukkien takana olevaa jyrkkää hiekkapenkkaa keskimmäisen nuken takana. Kiikareilla näkee selvästi, miten luotien iskemät pölyävät nuken oikealla, vasemmalla ja yläpuolella. Suoraan nuken taakse jää hiekkarinteeseen 4-5 metrin suuruinen alue, jossa hiekka pysyy koskemattomana.

Majuri vilkaisee kenraalia, tämä nyökkää, ja majuri päästää vielä kaksi pitkää sarjaa ampuen lippaan tyhjäksi.

Kenraalin kasvot loistavat.

Loistavaa, hyvät herrat. Tämä kyllä riittää todisteeksi. Ammutaan nyt vielä kuitenkin tuolla raskaalla konekiväärilläkin, kun te miehet teitte niin hikisen työn sen tuohon raahatessanne. Vai mitä sanotte, Backman?

Kuinka kenraali haluaa. Keksintöni teho ei mittausteni mukaan kuitenkaan riitä noin raskaaseen aseeseen. Luulen, että se repii nuken reunoja pahastikin.

Majuri asettuu raskaan konekiväärin istuintuoliin ja kysyy.

Samako järjestys, herra kenraali?

Sama, majuri.

Raskas, 12,7 mm:n konekivääri on hirvittävä ase, jota yleensä käytetään raskaampien maalien kuin yksittäisten sotilaiden tuhoamiseen. Raskaita, 12,7 mm:n läpimittaisia luoteja on yleisimmin kahta tyyppiä:

1. Kiinteitä panssarikärkisiä luoteja, jotka lävistävät esimerkiksi normaalin maastoauton, kohdasta riippumatta, kuin terävä veitsi juuston.

2. Tehokkaalla räjähteellä täytettyjä onteloluoteja, joista yksi räjähtäessään auton sisällä tuhoaa suurella todennäköisyydellä sisällä olevat sotilaat.

Usein, kuten nytkin, ladataan aseen vyö niin, että siinä on vuorotellen panssarikärkinen ja räjähtävä luoti.

Seis, majuri, odottakaa hetkinen!

Kenraali jatkaa: Onko kaikilla varmasti kuulosuojat kunnolla korvilla?

Kaikki kokeilevat vielä kuulosuojiaan.

Kenraali tarkkailee hetken ja huutaa sitten majurille: Voitte aloittaa.

Hirvittävä, tehokkaitten kuulosuojienkin läpi pään luihin iskevä, repivä pauke halkoo ilmaa. Yli kilometrin päässä kallionkielekkeellä istunut alppinaakkaparvi lehahtaa lentoon.

Paukkeen läpi kuuluu metallinen kilinä tyhjien raskaitten hylsyjen lennellessä maahan harvaksi kasaksi. Majurin lopettaessa tumma savu kohoaa aseesta kuumenneen aserasvan tiristessä hiljaa. On aivan hiljaista. Aseen hirvittävä ääniefekti ja käsin kosketeltava tuhovoima saa kaikki äänettömiksi. Jopa ammattilaiset.

Mallinuken paikalla ei ole mitään muuta kuin muutamia pieniä nuken palasia ja pölypilvi, joka hiljaa alkaa tyvenessä helteessä laskehtia kohti kuumana hohtavaa autiomaan hiekkaa.

Huh, huh, pääsee toisen Naton everstin suusta. Hän ei ole ennen nähnyt tätä asetta toiminnassa.

No, eversti, joko uskotte, että tällä pikku lelullamme hajoaa maastoauto yhdellä sarjalla?

Uskon totisesti, herra kenraali, on everstin myönnettävä.

Sama toistuu taas kolmen seuraavan nuken kohdalla.

No, Backman, jätetäänkö teidän nukkenne ehjäksi vai ammutaanko?

Ampukaa vaan, kuten sanoin, arvelen, että se särkyy reunaosiltaan. Saa majurikin vähän lohtua tämän nuken osalta.

Kenraalia naurattaa. Majuria ei.

Taas sama infernaalinen pauke. Professori Backman on oikeassa. Tuo järeä hirmuase ei täysin väistä mallinukkea vaan nuken pusero repeilee reunoiltaan monesta kohdin. Nukke jää kuitenkin aseen vaiettua vartaloltaan täysin ehjäksi. Se tuijottaa edelleen miesjoukkoa ampumakatoksen luona sinisillä lasisilmillään, ehjin kirkkain otsin ja suu hymyssä, jonka yksi nokkela sotamies on siihen punaisella tussilla pystytyksen yhteydessä piirtänyt.

No niin, hyvät herrat. Koe on päättynyt. Ensiksi majuri, soittakaa joukko-osastossaan odottavat sotilaat takaisin tänne.

Selvä on, herra kenraali.

Majurin mentyä soittamaan kenraalin käytössä olevan panssaroidun maastoauton puhelimella selostaa kenraali muille lyhyesti jatkotoimista. Majurilla on tietenkin oma puhelimensa aina mukanaan, mutta siinä ei ole niin tehokasta signaalin sekoittajaa kuin kenraalin autopuhelimessa.

"Hyvät herrat, toimimme näin. Ensiksi majuri hakee soittonsa jälkeen keskimmäisen nuken vaatteet, varalta hämäysmielessä kaikki, minun ja Backmanin tarkkaan varjeluun. Te, herrat everstit ja majuri, siirrätte kaikki aseet takaisin autoon ja lukitsette auton huolellisesti.

Majuri kerää kaikki hylsyt talteen, ja ne myös viedään autoon salakoodilla varustettuun laukkuun pakattuna.

Mikään ei saa paljastaa, millä täällä ammuttiin ja tarkasti ottaen, mitä ammuttiin.

Voitte keskustella vapaasti siihen saakka, kunnes saapuvat sotilaat ovat yli kilometrin etäisyydellä.

Sen jälkeen kokeesta ja mistään siihen viittaavastakaan puhuminen on ankarasti kielletty sotatilalain mukaan. Pääjohtajamme on valtuuttanut minut soveltamaan tässä asiassa sotatilalakia. Salaisuuksien paljastamiseen sotatilan aikaan sovelletaan hyvin helposti tulkintaa vakoilusta. Te, hyvät herrat, tiedätte kaikki varmaan hyvin, miten vakoilusta sotatilan aikaan tuomitaan," lopettaa kenraali kuivasti.

"Muuten, hyvät herrat, olemme sopineet professori Backmanin kanssa, että hän joka tästä asiasta kaiken tietää, ei paljasta täällä vielä mitään.

Siirrymme täältä paikallisen päämajamme elektroniselta kuuntelulta suojattuihin kellaritiloihin, joissa kuulemme asiasta tarkan selostuksen.

Aseitten poiston ja hylsyjen siivoamisen jälkeen varmaan kaikille kelpaa pieni lounaspala. Kanahampurilaisia, salaattia ja olutta, hyvät herrat.

Poistumme paikalta viimeisinä varmistaen, ettei tästä pikku kokeesta jää mitään näkyvää."

Everstit ja soittamasta palannut majuri siirtävät aseet ja tarkasti talteen kerätyt hylsyt autoon, lukitsevat sen, ja kaikki syöksyvät kenttälounaan kimppuun. Upseereitten kesken käy vilkas puheenporina, ja erilaiset arvelut kokeesta pyörivät ilmassa. Kaikki näyttävät uskovan tiukaksi ukoksi tunnettua kenraalia, eikä kukaan rohkene kysyä Backmanilta mitään.

Kana-ateriamme loppuvaiheessa alkaa näkyä lähestyvä pölypilvi, ja pian kaartaa pari tuntia aiemmin poistunut sotilasjoukko maastoautoineen paikalle, jossa mallinuket olivat olleet.

Tai oikeastaan, missä nyt lojuu pieniä mallinukkien kappaleita. Majuri on kenraalin käskystä aseitten mukana suljetussa autossa olleella moottorisahalla pilkkonut ehjän nuken ja sille viedyn toisen takin pikku palasiksi ja sirotellut palaset tasaisesti jokaisen nuken kohdalle. Kaikki nukkien paikat näyttävät samanlaiselta kaaokselta. Ennen sahausta hän toi Backmanin haltuun keskimmäisen nuken päällä olleen, hieman reunoiltaan pirstoutuneen maastopusakan.

Sotilaat toimivat tehokkaasti, ja tuota pikaa koko alue on siivottu tarkasti. Sotilasosasto poistuu takaisin sankan pölypilven saattelemana ja me seitsemän viimeisinä kahdella maastoautolla.

Autiomaahan jää vain yksinäinen pieni vuohipaimenien leporakennus ateriointikatoksineen.

Puoli tuntia myöhemmin.

Vuohipaimenien rakennuksesta parin kilometrin päässä etelän puolella nököttävän pienen jyrkkärinteisen kukkulan huipulta poistuu takarinteelle päin ryömien maastopukuun pukeutunut mies.

Kukkulan takana seisoo ison kivenlohkareen varjossa lommoutunut, mutta lähemmin tarkasteltuna hyväkuntoinen espanjankilpinen maastoauto.

Bodarivartaloinen, isokokoinen tumma mies istuutuu autoon. Hän kaivaa maastorepustaan tehokkaan näköisen puhelimen ja näpyttelee siihen numerosarjan.

Puhelimesta kuuluu lyhyt vastausääni, jolle mies selostaa muutamalla lyhyellä lauseella ja kiihtyneellä äänellä jotain.

Puhelimessa on pitkään hiljaista. Sitten sieltä tiukataan käskevään äänensävyyn vielä uudestaan jotain.

Da, tavaritzs, da da, vastaa mies ja sulkee puhelimen.

Mies kävelee urheilijamaisen joustavin askelin viereisen kiven varjoon ja seisoo siinä pitkään keventäen pitkässä kukkulalla makoilussa täyttynyttä rakkoaan. Sitten mies kävelee autolle, käynnistää tehokkaan kuuloisen dieselmoottorin ja kaasuttaa pois paikalta.

Miehen rakonkevennyspaikan varjossa hieman kosteammassa maassa erottuvat selvästi maastokenkien kuviot.

Molemmissa kengissä, päkiän kohdalla, on iso viisisakarainen tähti.

Tunti edellisestä.

Autokolonnamme kaasuttelee reipasta vauhtia kohti Sevillan lähistöllä sijaitsevaa Naton Espanjan yksikön päämajaa. Edellä kolme armeijan miehistön kuljetusvaunua kussakin sisällään ryhmä raskaasti aseistettuja kommandoja, keskellä kaksi panssaroitua maastoautoa, joissa me korkeimpien upseereitten kanssa, ja jälkivarmistuksena vielä kaksi ryhmällistä kommandoja.

Autossamme vallitsee varsin riehakas tunnelma. Backmanin stämpin teho on tehnyt vaikutuksen. Jopa kuljettaja, koeampujana toiminut majurikin, on niellyt harmituksensa ja naureskelee toisten mukana. Varsinkin kenraali on loistotuulella. Onhan hän terävänä kaverina heti oivaltanut stämpin suunnattomat mahdollisuudet sotilasliitolle. Tuhansien ja taas tuhansien sotilaitten säästyminen väkivaltaiselta kuolemalta. Mikä, jos mahdollista, vielä suurempi asia on, että tuollaisen turvajärjestelmän käyttöönotto vastustajien tiedossa jättäisi useimpien kriisien eskaloitumisen suunnitteluasteelle estäen koko konfliktin puhkeamisen aseitten käyttämiseksi.

Vaikka työpäivä on vielä pahasti kesken, on kenraalin adjutantilta löytynyt taskumatti, josta riehaantunut kenraali tarjoaa kaikille kierroksen Backmanin ja stämpin kunniaksi. Tässä vaiheessa vain yhden kierroksen.

Tunnin reippaan ajon jälkeen saavumme Naton Espanjan päämajaan. Kolmenkertaisen turvatarkastuksen jälkeen tulemme varsinaiselle sisäalueelle, jossa meidän ryhmämme ohjataan useitten käytävien ja sokkeloiden kautta syvällä maan alla sijaitsevaan auditorioon. Täällä odottaa jo ryhmä korkeita upseereita uteliaan näköisenä. Kiinnostaahan heitä kaikkia tietää, miksi kaikki on kutsuttu kesken työpäivän keskuksen yläkerroksista auditoriotiloihin. Jotain erikoista täytyy olla tekeillä.

Lyhyen kenraalin alustuksen jälkeen vuoro annetaan Backmanille.

Professori pitää lyhyen esitelmän stämpistä ja sen ominaisuuksista. Meidän jo asian kerran nähneille on mielenkiintoista seurata uusien kuulijoitten naamanilmeitä.

Selvä epäusko paistaa vielä muutaman kasvoilla Backmanin lopetettua. Näkee heidän epäilyksensä siviilin esittämästä keksinnöstä.

Epäusko muuttuu valtavaksi innostukseksi kenraalin todistettua asian lyhyellä kertomuksellaan koeammunnoista.

Samalla kenraali kertoo, että Naton ylimääräinen huippukokous kutsutaan pikaisesti koolle koska tilanne vaatii nopean käsittelyn, ettei Venäjä pääse juurtumaan kovin syvälle suomalaiseen yhdyskuntaan. Eivätkä suomalaiset ala täysin luopua toivosta ja tyytyä kohtaloonsa suuren itänaapurinsa osana. Aika myös pelaa koko ajan maan miehitystä kannattavien voimien hyväksi. Koska näitäkin on, ja ne lisääntyvät koko ajan miehityksen vastustamisen näkyvästi helläkätisen mutta todellisuudessa hyvin tehokkaan ja tarvittaessa hyvin raa’ankin tukahduttamisen tuloksena. Toivottomuus vastustuksen mahdottomuuteen ja sen ankariin seurauksiin kalvaa koko ajan mieltä, ja kansa alkaa enemmän ja enemmän hyväksyä asiantilan muuttamattomuuden.

Tätä mielialan käännytystyötä tehdään lisäksi hyvin suunnitellusti. Suurta kansaa, joka ei liikaa vastustele, myötäillään, eikä lievästä vastustamisesta mitenkään rangaista. Sille osoitetaan ymmärtämystä, ja media (tiukassa valvonnassa tietysti) kertoo sen olevan luonnollista, vähenevän ja aikanaan häviävän kokonaan huomattaessa, ettei ihmisten tilanne mitenkään huonone. Päinvastoin vaan paranee ja turvattomuus häviää.

Ja olisihan suomalaisten, lähes venäläisten veljeskansana, turvallista ja