Joulupuutarinoita: Julgransberättelser

Sisällys

Lukijalle

Alina

Salla

Kirsi ja Pekka

Helvi ja Viljo

Paula ja Sampo

Hilja ja Onni

Saila ja Kimmo

Pera ja Lasse

Irene ja Niko

Katri, Martti ja Kari

Raili ja Esko

Heikki ja Sinikka

Antero

Mauri

Terhi

Jouko

Laura

Mirkku

Teppo

Pertti

Isoäiti

Irmeli

Äiti, isä, Ellen, Eeva ja Eero

Essi, Sami ja Ilona

Lissu ja Ismo

Riitta ja Kalevi

Isä ja Marjatta

Ella ja Mika

Ulla ja Anna

Äiti ja Marko

Tyyne-täti

Markku

Lukijalle

Tänään on harvinaisen lämmin ilta. Istun vanamorinteessä helmenharmaan taivaan alla. Ympärilläni leviää luonto monimuotoisena, vihreän runsaissa sävyissä. Tuulahdus tuo kukkien ja meren tuoksut. Laineet loiskivat laulujaan rantakalliolla.

Vasemmalla olkapäälläni istuu pikkiriikkinen tonttupari vierekkäin. Mistä ja miksi nämä tarinat?

Kaikki alkoi kävelemisestä. Kohtaamisista, lyhyistä ja pitkistä. Metsäpoluilla ja maanteillä. Kujilla ja kulkuneuvoissa. Raiteilla ja rakennuksissa.

Eräänä joulupäivänä, kauan sitten. Ihmettelin kävelyretkelläni joulukuusta. Se nojasi roskalaatikkoon, tähti roikkui latvasta. Siitä ja monesta muusta lumisesta joulupuusta se alkoi versoa. Unelma omasta kirjasta.

Meistä moni on viettänyt hyvin erilaisia jouluja. Valonjuhlan ei tarvitse olla aina samanlainen. Toki perinteillä on merkitystä. Ihana perusjoulu ei ole kaikille itsestäänselvyys. Hyvin vähän tarvitaan aidon joulun rakentamiseksi.

Elämä on liikkeessä joulunakin, se voi tuoda muutosta ja ikäviä tunnelmia. Koko joulu voi pilkkoutua pirstaleiksi, murentua pipariksi tai mennä päin mäntyä.

Leipäpuunoksalla olen ahkeroinut vuosikymmeniä äänikirjojen ja -lehtien parissa. Mielenkiintoisten ja innostavien työtovereideni kanssa olemme ammentaneet kirjoista elämän koko kirjon.

Hups, tänä keväänä sain terävän neulasenpiston. Yt-neuvottelujen tuloksena työurani päättyy lähiaikoina. Tämä vauhditti kirjani julkaisemista.

Lämpimin ajatuksin kiitän perheitäni ja muistan edesmenneitä läheisiäni. Kiitokseni jokaiselle, joka on ollut saattamassa tarinoitani julkaisukuntoon. Kiitos menneille päiville. Tuleville: tulkaa!

Sipoossa kesäkuussa Kirjan vuonna 2015

Kerttu Ekholm

Alina

Alina puuhastelee keittiössä järjestellen astioita kaappiin ja hyräilee itsekseen.

"Usein minulta kysytään, olenko yksinäinen ja miten vietän jouluni. En ole yksin, olen tyytyväinen itseeni, luon elämääni iloa ja kauneutta. Jouluni on valoisa, se alkaa adventista. Silloin kuuntelen Hoosiannaa useammankin kerran. Totta kai joulun lähestyminen nostattaa monenlaisia tunteita. Se on ihmissuhteiden, kiireen, hässäkän ja loputtomalta tuntuvan touhuamisen juhlaa. Mielialani vaihtelevat näinä aikoina tavattoman voimakkaasti.

Nautin joulusta, kuuntelen radiota, katselen televisiota ja ihastelen lapsenlapseni tuomaa ja koristelemaa joulukuusta.

Olen hyvin kiitollinen, että saan olla kotona omassa rauhassani. Rakkaita läheisiäni tapaan vuoden varrella hyvin usein, ja he ymmärtävät joulunviettoani.

Monet kaukaisetkin ihmiset vuosien varrelta ja läheiset sukulaiset muistavat minua jouluisin kortein ja lahjoin, olen näistä kaikista kiitollinen. Kaikkia heitä muistan lämpimin ajatuksin lukiessani tervehdyksiä.

Nykyisin en lähetä joulukortteja ja muita tervehdyksiä, olen luopunut moisesta tavasta. Voimani vähenevät, en ehdi enkä jaksa tehdä kaikkea mitä haluaisin.

Jouluyö on rauhaisa. Laitan sänkyni viereen tarjottimen, kokoan sille naposteltavaa ja juotavaa. Lojun vuoteessa, katselen joulukuusta ja kuuntelen kuulokkeilla Jouluoratoriota. Juuri ennen nukahtamistani katson joulutähteä, joka hehkuu punaisena ikkunansyvennyksessä tummansinistä yötaivasta vasten, ja ajattelen ’Maassa rauha ja meillä kaikilla hyvä tahto’."

Salla

Harri, Sallan puoliso, ja lapset, Leila ja Leo, lukevat kirjo, ja keittiön pöydän ääressä. Salla touhuaa hellan luona jouluruokien parissa. Näin äiti laittaa kystä. Kyllä, joo. Sallasta tuntuu siltä, että puuhaa on yllin kyllin, aivan liikaa. Hän tuumailee itsekseen: Alkaa kyllästyttää koko joulu. Tekisi mieli heittää lapaset laatikkoon ja lentää kaukomaille. Olkoon menneeksi, menköön tämä joulu vielä vanhojen vanojen virrassa.

Salla sanoo Harrille: Mene ja tee kuten pyydän. Ota Leila ja Leo mukaasi, ja ostakaa porukalla joulukuusi. Olen nähnyt niitä tuossa läheisellä torilla.

Kuusi löytyy, oikein kaunis mallikappale. Kauppias sitaisee runkoon, oksien kätköön, muutaman kävyn varmistamaan onnellisen joulun. Innoissaan ja iloisina Harri ja lapset raahaavat saaliinsa kotiin.

Mikä tuo on? Salla kysyy ja jatkaa: Eikö löytynyt komeampaa? Katsokaa, naapurissa on vesirännitkin koristeltu punaisilla jättiruseteilla. Mitä ne tekevät noin monella kuusella? Ulkona ja sisällä, kyllä tässä on kestämistä. Menkää ja vaihtakaa uljaampi puu.

Allapäin ja surkein aatoksin Harri ja lapset palauttavat kuusen. Jokaisella on nälkä, ja niinpä mennään istumaan kahvilaan. Siellä tuoksuvat ihanat pullat ja piparit. Leivosvitriinistä löytyy runsaasti herkkuja lisää. Isä kehottaa Leilaa ja Leoa valitsemaan, mitä ikinä haluavat. Nythän on jo melkein joulu.

Herkuista nautiskellessaan isä kertoo pienen muiston lapsuusjoulustaan isovanhempiensa luona:

Kun olin pieni, ehkä seitsenvuotias, isoisäni puuporalla kairasi kuusenrunkoon muutamia reikiä. Minusta oli hauska katsella pieniä sahanpurukekoja lattialla. Minä sain pistellä reikiin havunoksia. Käteni tulivat pihkaisiksi. Oi oi, vieläkin muistan ja tunnen sen ihanan pihkaisen tuoksun.

Harri ja lapset tulevat kotiin illan hämärtyessä. Heitä tervehtivät herkulliset, ihanat jouluruokien tuoksut. Salla sytyttää kynttilöitä keittiössä ja tivaa kuusta. Isä iskee silmää lapsille vaivihkaa ja sanoo Sallalle: Vaimokulta, jouluhan on täynnä salaisuuksia.

Hyvin myöhään illalla ovikello soi. Leo menee ovelle. Joku kysyy talon rouvaa, hän sanoo äidilleen.

Salla raahustaa tohveleissa ovelle. Ilmielävä myhäilevä joulutonttu sanoo: Minulla on tarjolla teille joulukuusia, tervetuloa valitsemaan paras yksilö.

Salla sieppaa naulakosta toppatakin lämmikkeeksi ja menee ulos. Hämyisesti valaistulla pihalla odottaa pari peräkärryllistä kukkuroillaan joulupuita.

Ohhoh, mikä vihreänraikas tuoksu ja mitkä valikoimat, Salla innostuu. Joulutonttu nostelee puita: Kuusia, mäntyjä, pihtoja, sypressejä ja muita havuja. Onhan näitä, mistä valita.

Salla huokaa: Tuhannet kiitokset, otan tämän, se on upein ja sopivin juuri meille, näyttää olevan joku käpykin, hienoa.

Seuraavana aamuna kuusi seisoo parhaalla paikalla olohuoneessa. Koko perhe koristelee sitä. Leo supattaa isälleen: Onneksi äiti ei huomannut, että tämä olikin se ensimmäinen kuusi.

Virkeänä ääni helisten Salla kysyy: Mistä te oikein kuiskuttelette?

Harri, Leila ja Leo rallattavat ilakoiden: Meillä on joulusalaisuus, salaisuus, salaisuus...

Kirsi ja Pekka

Kirsi, ekaluokkalainen, juoksee kotiin. Koulupäivä oli lyhyt. Oli vain askartelua ja kuusijuhlan ohjelmien harjoittelua.

Kotiovella Kirsi vetää takkinsa alta kaulassaan hihnassa roikkuvan avaimen. Lukko on vaikea avata, lopulta hän pääsee sisälle.

Kirsillä on kova nälkä, paleltaakin pikkuisen. Hän syö kasan äidin laittamia voileipiä ja juo kaakaota mukillisen. Yksin kotona ollessa aika tuntuu pitkältä, ja hän soittaa äidilleen.

Hei, koska sinä tulet kotiin? Koska isä tulee? Pelottaa olla yksin...

Äiti vastaa: Kultaseni, sinä olet jo iso tyttö. Minulla menee tänään tosi myöhään. Pekka tulee pian kotiin. Kyllä te pärjäätte.

Kirsi nyyhkii: Eikä.

Syökää illalla vaikka jäätelöä, ja niitä hyviä keksejä on kaapissa, äiti sanoo. Hei hei, kultaseni.

Hei hei...

Kirsi istuu keittiössä ja lukee Aku Ankkaa. Ovikello soi. Kirsi hiipii hiljaa eteiseen. Oven läpi hän kysyy: Kuka?

Minä.

Kirsi ilahtuu ja avaa oven veljelleen Pekalle. Veli on neljäsluokkalainen ja osaa tehdä monenlaisia asioita.

Nyt Pekka lämmittää mikrossa ruokaa. Molemmille ruoka maistuu. Syödessään he katselevat hauskaa elokuvaa.

Isä soittaa: Hei, molemmat kotona vai?

Joo joo, ollaan, Pekka vastaa ja kysyy: Isä, milloin sinä tulet kotiin, äitikin...

Isä huokaa: Minullakin menee myöhään. On ylitöitä. Te pärjäätte, kun olette niin reippaita.

Pekka vastaa: Pärjätään, joo joo.

Isä lisää: Koristelkaa vaikka kuusi. Hei sitten.

Joo hei. Pekka sulkee puhelimen.

Kirsi ja Pekka katsovat rehevää joulupuuta olohuoneessa. Se on seisonut siinä jo ainakin viikon päivät. Äiti ja isä toivat sen mökkireissultaan.

Pekka aprikoi ja sanoo Kirsille: Nyt tehdään kuuselle kauneusleikkaus.

Pekka parturoi puuta. Aloittaa alaoksista ja jatkaa ylt"ympärünsä niin korkealle kuin yltää. Kirsi kasaa havuja lattialle puun alle ja ympärille.

Uupuneina sisarukset istuvat olohuoneen sohvaan. Pekka hakee jäätelöpikarit ja keksikorin. He nauttivat herkuista mukavasti liki toisiaan ja katselevat televisiota. Simpsonin perheellä tuntuu olevan mukava joulu.

Voi kunpa meilläkin olisi hauskaa, Pekka toteaa.

Kirsi nukahtaa. Pekka kohentaa tähtipeittoa siskonsa suojaksi. Kirsin ja Pekan ympärillä leijuvat havuntuoksu ja pimeys.

Television puhe ja musiikki pilkkovat hiljaisuutta. Tiuhaan tahtiin liikkuvat kuvat välähtelevät Kirsin peiton valkoisissa tähdissä. Myöhäisen illan tummuus ulkona pehmenee monista valoista, jotka tuikkivat naapureiden ikkunoista lumiseen pihapiiriin. Pekka nuokkuu, kun isä tulee kotiin.

Isä kuiskaa: Janhan, heippa hei, onpa täällä metsäinen tuoksu.

Isä, joo ja hei, katso, Simpsoneillakin on paljon kivempaa kuin meillä.

Pekka haukottelee.

Eteisestä kantautuu äidin ääni: Heippa kaikki, mikä täällä lemuaa... Mitä, voi kauhistus, jäätelöä kalliilla matolla.

Isä hyssyttelee: Ollaan hiljempaa, Kirsi nukkuu. Katso, vaimokulta, kuusemme on uusinta mallia.

Kirsin vaalea pörröinen pää pilkistää peiton alta. Silmät sirrillään hän toteaa: Opettaja sanoo: elämä on oppimista.

Helvi ja Viljo

Kotoisan talon viherhuoneessa kaksi virkeää vanhusta, Helvi ja Viljo, nauttivat kuutamokylvystä. He tarkkailevat himmeliä. Sen keveää liikettä ilmavirrassa. Kuunsäteiden välkehtimistä oljissa.

He nousevat ja katsovat ulos puutarhaan. Lumiset puut ja pensaat näyttävät salaperäisiltä. Muodot ovat outoja ja hassuja. Tummat varjot tehostavat niitä. Vanhan omenapuun vänkyräoksalla kaksi lumipyyhettä vierekkäin. Roikkumassa ruttuisena.

Keittiöön mennessään he solmivat hallin seinällä olevan suuren kangaskuusen lenkkeihin lisää kultaista lametta.

Helvi ja Viljo pohtivat lahjoja. He istuvat suuren pöydän ääressä. Sitä valaisee laajalti vanha lamppu. Valokehän ulkopuolella hämärä häipyy huoneen nurkkiin. Viljo hakee pöydälle kirjapinon, lahjapaperit ja lakkapötkön. Sitten hän raapaisee tikusta tulen ja sytyttää punaisen kynttilän. Helvi lukee ääneen joistakin kirjoista pienet esittelyt.

Aluksi: Niklas, Joulupukin poika Japanissa. Niklas on isänsä jouluapulainen. Matkallaan hän aistii monia tuoksuja. Muumikahvilassa hän laulaa karaokea kymmenien Nuuskamuikkusten kanssa. Niklas opettaa lapsille lumilyhtyjen tekoa. Hänelle neuvotaan paperintaittelua. Onnistuuko origamiseimi? Miten Niklas selviää kulttuurishokista mennen tullen?

Seuraavaksi: Oi Bodil, Bodil. Tässä kirjassa vanha äiti ja tytär, Sonja,