Viimeinen Ristiretki Portugaliin: Tarinoita satulan selästä

km.

Suomi

3.4.2017

Olin eilen illalla vielä viimeiseksi työkseni korjaillut vanhaa telttaani ompelemalla siihen paikan. Teltan pohjassa oli iso reikä, olen yrittänyt korjata sitä moneen kertaan, huonolla tuloksella. Niinpä ompelin sen ompelukoneella kiinni reunoista, tiivistin sen jälkeen saumakohdat liiman voimalla vedenpitäväksi. Koska teltassa oli liimaa, en voinut paketoida sitä pussiin heti. Niinpä laitoin teltan kuivumaan WC tiloihin odottelemaan aamua.

Aamulla minun piti ensitöikseni laitaa sisäteltta kiinni ulkotelttaan ja paketoida se pussiin. Liimakin oli kuivunut sen verran, että uskalsin laittaa sen kasaan. Tuskailin teltan kanssa tovin, ennen kuin sain laitettua sen pussiin.

Olin jo viikon verran pyöritellyt tavaroita päättääkseni mitä otan mukaani. Laukut oli pakattu sekä purettu moneen kertaan.Teltan korjaaminen oli tosin jäänyt viime hetkeen, mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.

Söin aamulla maksalaatikkoa, miettien samalla tulevia koitoksia. Kevät ei vielä ollut kovin pitkällä, joten yöt olisivat kylmiä, maa olisi vielä paikoin luminen eikä routakaan ollut sulanut.

Näiden mietteiden siivittämänä nousin pöydästä, ja aloin valmistautumaan lähtöön.

Tunnin päästä pyörä oli pakattu. Haikein mielin hyvästelin avovaimoni Annen, sekä hänen tyttären Heidin.

Matka suuntautui ensin Kempeleen kautta Liminkaan, mistä suuntasin Jyväskylän tielle. Alkumatkasta oli pyörätietä, mutta kun käännytään Jyväskyläntielle ja ajettaan sitä 10 km, se päättyi.

Jyväskyläntie oli kärsinyt routavaurioita. Tärinämontut olivat kasvaneet syvyyttä, sekä paikoin leveyttäkin. Suurimmat vauriot ovatkin tien laidoissa, keskellä en vaurioita nähnyt.

Olin monesti miettinyt, kuinkahan paljon sitä voisi tienata jos keräisi matkan varrella tölkkejä. Niinpä päätin kokeilla sitä, vaikka se hidastaisikin matkantekoa. Saisin samalla muutakin tekemistä kuin tuijottaa tietä tai peliä.

Löysin eräältä pysähdyspaikalta muovikassin, jonka sisällä oli jo valmiiksi tölkkejä. Se sopi loistavasti, koska minulla ei ollut ylimääräisiä muovikasseja mukana.

Rantsilaan mennessä minulla oli jo pussi täynnä, joten päätin käydä siellä olevassa kaupassa. Kävisin samalla ostamassa iltaruuat valmiiksi, seuraava kauppa olisi vasta 30 km päässä.

Pysähtyessäni kaupan pihalle, sen poikki ajoi nuori poika. Olin nähnyt hänet aikaisemmin pyöräilemässä keskustassa, kun pyörähdin sen kautta.

Poika ajeli kaupan pihalla lenkin ja pysähtyi eteeni. Poika uteli minulta matkasuunnitelmasta ja kysyi samalla, mistä olen lähtenyt liikenteeseen

Kerroin hänelle suunitelmistani pyöreästi.

Päätin myös hyödyntää pojan paikallistuntemusta ja kysyin häneltä, onko lähistöllä paikkaa mistä saisin otettua vettä pulloihin iltaa varten. Poika kertoi, että kaupan sisällä on hana pulloautomaatin vieressä.

Juttelimme jonkin aikaa pyörämatkailusta, ennen kuin lähdin kauppaan. Poika lähti mukaani sisälle, hyvä niin koska löysin nopeammin ruokatavarat.

Vesihana oli pullomaatin vieressä, joten laskin kauppatavarat lavuaarin viereen, pyysin poikaa katsomaan niitä sen aikaa kun kävin ulkoa hakemassa vesipullot.

Tullessani takaisin ulkoa, poika pyöritteli kahta karkkipatukkaa kädessään ja katsoi kysyvän näköisenä.

Alkaessani täyttäämään pulloja, poika kysyi arasti söinkö karkkia. Kun vastasin myöntävästi, hän tarjosi minulle yhden karkkipatukan. Täytyy sanoa, että olin oikeasti yllättynyt hänen ystävällisyydestään.

Saatuani vedet pulloihin, palasimme pyörien luokse. Kysyin häneltä, mitä tekemistä näin pienessä kylässä löytyy nuorisolle. Hän kertoi, että kylästä löytyy jokin kokoontumispaikka missä he voivat tavata aina silloin tällöin. Sitten on tietysti raitilla ajelemaan. Kesällä on joitakin tapahtumia mitkä vetävät turisteja paikalle.

Kello oli jo kuuden pintaan illalla, joten toivotin pojalle hyvää kesän alkua sekä kiitin vielä salmiakkipatukasta. Ajoin vielä 20 km eteenpäin keräten samalla tölkkejä matkan aikana. Sain kerättyä 20km aikana täyden pussin tölkkejä.

Leiri löytyi pienestä metsästä kolmen kuusen juurelta.

Matka: 81.75 km, aika 5:43h.

4.4 Tuuli

Yö meni kurjasti, makuupussiin hiipinyt viileys piti hereillä aamuun asti. Olin laittanut kerraston päälleni mutta se ei riittänyt. Minulla oli mukana myös toinen kerrasto mutta sen olin laittanut tyynyn täytteeksi. En viitsinyt enää nousta kerraston takia makuupussista pois, pitää toimia ensi yönä viisaammin.

Päiväkään ei ollut helppo, se oli todella raskas. Sivuvastainen tuuli puhalsi välillä reippaasti, tiellä pysyminen oli ajottain vaikeaa. Tuuli tarttui etulaukkuihin ja väänsi pyörää ojan suuntaan.

Kerroin eilisessä jutussa tölkkien keräämisestä . Kahden päivän saldoksi on kertynyt 20€, se on riittänyt hyvin ruokaostoksiin.

Illalla meinasi tulla hätä, olin aivan poikki kovan vastatuulen takia. Tölkkien kerääminen vie myös voimia koska pyörän päältä pitää hyppiä koko ajan pois.

Kello oli jo pitkälle yli 19 enkä ollut löytänyt vielä sopivaa telttapaikkaa. Lopulta katsoin vain metsän, sen kummemmin välittämättä maalaistalosta joka oli tien toisella puolella. Työnsin viimeisillä voimilla pyörän läpi lumihangen syvemmälle metsään. Katsoin lumettoman paikan kuusen alta, mihin voisin pystyttää teltan. Metsästä oli kaadettu muutama kuusi, niiden oksat oli jätetty maahan joten kävin riipimässä oksia maasta teltan alle.

Ilta oli jo pitkällä kun sain leirin lopulta pystyyn. Metsässä alkoi olemaan jo hämärä, kun sain lopulta tehtyä ruokaa ja syötyä.

Olin käynyt Kärsämäellä kaupassa, ruuan lisäksi olin ostanut myös keksejä joten niitä oli mukava mutustella teltan sisällä, juoden samalla kupista kuumaa teetä. Niin muuten, hävitin vielä kaiken lisäksi matkamittarini, kun työnsin pyörän metsään. Tänään en pysty laittamaan kilometrejä ylös, harmi. Yritän huomenna ostaa uuden mittarin kunhan pääseen johonkin kaupunkiin.

5.4 Sponsori

Vaikka eilinen ilta päättyi matkamittarin hukkumiseen, ei muita kommelluksia päässyt enää sattumaan. Aamulla heräsin vähän ennen 9 joten pääsin lähtemään aikaisin liikenteeseen. Suuntasin ensimmäisenä Pyhäjärven kaupungille.

Keräilin matkan aikana melkein pussillisen tölkkejä. Minulla oli jo aikaisemmin yksi täysi kassi, joten päivän ruoka rahat olivat siinä.

Kävin heittämässä ne Pyhäjärven K-markettiin pullon palautukseen. Kysyin kassalta samalla, kun lunastin pullolappua (6.70€), onko kaupungissa polkupyöräliikettä. Kassaneiti näytti vastapäistä talo ja sanoi, että sieltä pitäisi löytyä.

Kävin hakemassa pyörän kaupan seinän vierestä ja siirryin tien toiselle puolelle. Liike sijaitsi talon kellarissa, se oli ilmeisesti toiminut joskus autotallina, mutta ei enää.

Kaupan kassa oli sanonut, että sen omistaja oli juuri vaihtunut. Olin odottanut, että jokin kyltti olisi vihjaissut kellarissa olevasta pyöräliikkeestä.

Oven yläpuolella luki Husqvarna. Jäin vähäksi aikaa ihmettelemään ja miettimään, olinko kuitenkaan tullut oikeaan paikkaan. Samaan aikaan tuli toinen mies pyörällä liikkeen eteen, joten kysyin asiaa häneltä.

Mies sanoi, että paikka oli oikea. Odottelin vähän aikaa, kun hän lähti kokeilemaan onko liike auki. Ovi aukesi, joten menin perässä liikkeeseen. Huone oli 40 neliön luokkaa, seinillä roikkui vanteita sekä päällyskumeja, joten paikka vaikutti oikealta.

Odottelin hetken, että tuli minun vuoroni ja pääsin hoitamaan asiani. Kerroin ensin miehelle, että olen polkupyörä matkalla ja olen hukannut mittarini.

Mies kaivoi hyllyltä muutaman matkamittarin esille. Katselin mittareita keroten samalla, mitä olin tehnyt aikaisempina vuotena. Kerroin myös, että pidän blogia sekä julkaisen matkapäiväkirjoja myös kirjan muodossa. Kun maksun hetki koetti, päätin kysyä häneltä sponsoroisiko hän matkaani matkamittarin muodossa. Laittaisin pienen mainoksen blogisivuilleni vastineeksi mittarista. Mies mietti hetken ja sanoin, että jos näin halvalla saa mainoksen, niin mikä ettei. Valitsin samanlaisen mittarin joka minulta oli hukkunut. Näin säästyisin johtojen vaihtamiselta. Minun ei tarvinnut tehdä muuta kuin laittaa säädöt kohdalleen, niin se oli siinä.

Mies, jonka tapasin liikkeen ulkopuolella, lähti samaan aikaan liikkeestä pois Hän oli kiinnostunut urheilusta, joten juttelimme siihen liittyvistä asioista. Hän kertoi, että oli nuorempana pelannut jalkapalloa, into oli kuitenkin lopahtanut kun muut asiat alkoivat viemään enemmän aikaa.

Päästyäni lopulta matkaan, pysähdyin vielä halpa-hallissa ostamassa lamppuöljyä sekä ruokatarvikkeita. Pyhäjärveltä on matkaa Jyväskylän tienristeykseen noin 5 km.

Risteyksessä on myös kuuluisa Vaskikello. Jouduin ajamaan vielä sen kautta, koska halusin täyttää vesipullot valmiiksi. Seuraavaan paikkaan oli sen verran pitkämatka enkä ollut varma, ehdinkö sinne ennen iltaa. Poikkesin vielä Vaskikellon Salessa hakemassa keksejä, olin unohtanut ostaa niitä edellisestä paikasta.

Loppupäivä meni sitten tölkkejä keräillen. Vähän ennen Pihtipudasta tulin siihen tulokseen, että kello on sen verran paljon, joten oli aika etsiä leiripaikka. Sellainen löytyi metsätraktorin jälkiä seuraamalla keskemmältä metsää. Tallasin lumihankeen tasaisen paikan jonka päälle levitin kuusenoksia. Niiden päälle laitoin pressun sekä teltan.

Pyörä on lastattu tölkeillä )) iltapäivän saalis. valokuva.

6.4 Huoltopäälikkö

Tölkkien kerääminen oli alkanut käymään voimille. Jalat eivät tahdo palautua aamuun mennessä edellisen päivän pomppimisesta.

Olin eilen kerännyt kolme täyttä pussia tölkkejä, joten siihen määrään ehtii juosta ojan penkereet läpi moneen kertaan. Niin, pitäähän sitä päästä välillä eteenpäinkin, tosin välillä se tuntui epätoivoiselta, kun viidenkymmenen metrin välein pitää pysähtyä. Joskus vähän useamminkin.

Viime yö meni jälleen kerran palellessa, kylmäänkin tottua muutamassa päivässä.

Ehdin kuitenkin nukahtamaan muutaman kerran kunnolla, joten muutamat painajaiset piristävät yötäni. Eivät ne sen kummempia painajaisia olleet, olin jossakin bileissä ja siellä oli uima-allas. Kohta se olikin uimahalli, jonka sisälle oli rakennettu vuoristorata. Että sellaista.

Kävin päivällä viemässä kahteen kertaan tölkkikasseja, sain niistä yhteensä 35€. Tulipa tienattua parin päivän ruokarahat . Lähestyessäni Jyväskylää, liikenne on vilkastunut huomattavasti. Ei sen puoleen, on se sitä ollut koko matkan. Tie pölisee paikoin niin paljon, että rekan perää ei tahdo nähdä, kun se pyyhältää ohi.

Ajoin eräälle P-paikalle katsoakseni löytyykö sieltä tölkkejä. Joku oli pysäköinti autonsa parkkipaikan laidalle joten en mennyt häiritsemään hänen rauhaansa, vaan ajoin pyörän sen toiselle laidalle. Katselin rauhassa pusikoita, kun mies käveli luokseni ja toi ison juomapullon minulle.

Hän sanoi, että pullo pyörii turhaa autossa ja huomasi minun keräilevän niitä, niinpä hän toi se minulle. Jäimme juttelemaan pyöräilystä joksikin aikaa. Kerroin mitä olin suunnitellut ja minne olen menossa. Hän kertoi, että työskentelee Kone yhtiössä huoltopäällikkönä.

Illalla suuntasin tutulle leiripaikalle jonne olen pysähtynyt monena vuonna. Paikka sijaitsee hirviaidan toisella puolen, joten sitä ei löydä, jos ei tiedä porttia eikä paikkaa.

Matka: 57.09 km, aika 4:10h.

7.4 Tuho

Yö oli ollut kylmä. Kömpiessäni aamulla teltasta ulos, huomasin illalla sataneen veden jäätyneen trapin pintaan. Tämä aamu oli taas niitä, jolloin ei huvittanut lähteä liikenteeseen, toisaalta ei paikoilleen jääminenkään ollut järkevää.

Kylmät yöt sekä rasittavat päivä alkavat pehmittämään mieltä, yleensä ensimmäiset oireet tulevat 5-7 päivän hujakoilla. Kylmyyden takia ei voi peseytyä kunnolla, joten ihon pintaan alkaa kertymään likakerros.

Kosteusrätit eivät ole pidemmän päälle hyväksi iholle. Hiukset voi kyllä pestä, vaikka olisikin muutama aste pakkasta, mutta yritäppäs pestä itseäsi pienellä pyyheliinalla ulkona. Ei tarvitse kuin pienen tuulenvirettä, niin kylmä tulee. Eilinen ilta oli sen verran lämmin, että pesu onnistui ulkonakin. Eihän siellä mikään helle ollut , vain + 2 .

Päätin illalla, että tölkkien kerääminen saa jäädä. No, melkein siinä onnistuinkin.

En kerännyt kuin bussipysäkeillä olevat tölkit. En pysähdellyt enää joka purkin kohdalla. Sain kuitenkin hallittua kaksi täyttä kassillista purnukoita. Viedessäni ne Äänekoskella kauppaan, sain niistä taas päivän ruokarahat. Ostosten jälkeen kassaneiti antoi vielä 4.50 € takaisin.

Etsin vanhaa leiripaikkaani Äänekosken jälkeen, mutta turhaan. Siinä missä ennen oli metsä, oli nyt tietyömaa. Onneksi minulla oli varapaikka vähän matkan päässä. Niin…oli, sekin oli tuhottu. Tuho oli täydellinen. Siinä, missä ennen oli pieni metsä, oli nyt julmetun iso kasa murskattua soraa. Sora oli läheisen räjäytystyömaan jätöksiä, jotka oli murskattu pieneksi.

Onneksi kokemus tuo varmuutta, ajelin vähän matkaa eteenpäin, kunnes löysin uuden metsikön mihin raivasin teltalle paikan. Ainut huono puoli paikassa on se, että se oli tuulisella kumpareella. Kaiken lisäksi tavarat piti kantaa erikseen jyrkkää rinnettä ylös. Olen kuitenkin tyytyväinen, ehdin leiriytyä ennen pimeää.

Matka: 58.43 km , aika 4:11h.

8.4 Bussi

Aamulla laittaessani vettä kahvipannuun, huomasin siihen jääneen veden jäätyneet pannun pohjaan kiinni. Ihmettelinkin yöllä, kun oli normaalia kylmempää kuin 4:nä aikaisempana yönä.

Olin illalla joutunut laittamaan leirini uuteen paikkaan, metsikkö oli kaiken lisäksi tuulinen ja kumpareen päällä. Tuulihan lisää pakkasen tuntua, joten kylmyyden lisääntyminen selittyisi osittain sillä. Säätila oli kyllä luvannut – 5 , uskoisin että sen verran pakkasta oli ainakin ollut.

Tänään oli lyhyt ajopäivä. Jyväskylään ei ollut kuin 30 km, siitä eteenpäin päin menisin muilla kulkuvälineillä Järvenpäähän. Olen aikaisemmissa jutuissani kertonut miksi en välitä enää ajaa väliä Jyväskylä-Lahti polkupyörällä. Syy siihen on yksinkertaisesti se, että 15 vuoden aikaan mahtuu muutama kerta, kun olen mennyt tuon välin. Korpilahden mäet on rullattu ylös ja alas kymmeniä kertoja, niin sateessa kuin auringon paisteessa.

5 päivän tauoton tölkkien keruu tuntui tänään toden teolla polvissa. Lähtiessäni liikenteeseen, tuntui kun polvet olisivat kuuluneet jollekin toiselle ihmiselle, sen verran niitä kolotti. Ei siihen auttanut muu kuin ottaa muutama Burana, niin kivut helpottivat. Onneksi tämä ei ollut ensimmäinen kerta, tiedän että alussa näin käy. Kun matka jatkuu niin kivut katoavat. Päästyäni Jyväskylän rautatieasemalle, menin kysymään lippuluukulta lähtevää juna etelän suuntaan. Ilmoitin, että pyörä pitää saada mukaan. Nainen katseli koneelta junia "

Pendolino, Pendolino", niihin ei oteta polkupyöriä mukaan, hän sanoi.

Minun olisi pitänyt odottaa maanantaihin asti, ennen kuin tulisi juna mihin otetaan pyöriä mukaan. Niinpä kysyin naiselta, onko bussiasema lipunmyynti auki. Nainen vastasi kieltävästi, mutta sanoi että kuskit rahastavat liput. Lopuksi hän osoitti vähän matkan päässä olevaa kahta valotaulua ja sanoi, että sieltä löytyy aikataulut. Kannattaa katsoa myös, että vuoro kulkee viikonloppuisin.

Seuraavan bussi lähtöön oli 20 min, klo 14, laituri 5. Päätin nousta Lahteen menevään bussiin. Sieltä pääsisin junalla eteenpäin.

Kun bussi lopulta tuli, työnsin pyörän bussin ovien luokse. Kysyin bussikuskilta ottavat he pyörän kyytiin.

Kuski nyökkäsi ja tuli aukaisemaan tavaratilan luukut. Sanoin hänelle, että laittelen tavarat rauhassa tavaratilaan itsekseni koska bussin lähtöön oli vielä aikaa. Matka maksoi 20€ ja se kesti 2h 50 min.

Lahdessa lippuluukut olivat kiinni, joten katsoin ensimmäisen lähtevän junan seinällä olevasta taulusta. Riihimäki, lähtöön oli 6 minuuttia joten säntäsin vauhdilla ulos ja nappasin pyörän mukaani. Pelkäsin, että en ehdi siihen, koska jouduin käyttämään hissiä mennessäni tunneliin sekä noustessani ylös lähtölaiturille. Olin mielessäni kuvitellut, että lähtevä paikallisjuna olisi ollut uudenmallinen matalalattia juna. Eipäs ollutkaan, tietysti sen piti olla niitä vanhoja kahden askelman junia. Sain punnertaa tosissani saadakseni pyörän junaan.

Vastaavasti Riihimäellä alas saanti oli yhtä tukalaa. Junan vaihtoon oli 9 minuuttia aikaa, jonka käytin tehokkaasti hissillä ajoon. Juna saapui aikanaan Järvenpäähän, täältä matka jatkuu ensiviikolla eteenpäin. Arvelisin että ensi lauantaina 15.4. Kaikki riippuu siitä saanko lippua Saksan laivaan. Palaan linjoille kunhan asiat selviävät.

10.4 Paikallista taidetta

Järvenpään vanha perhelänkiinteistö puretaan pian pois joten kävin ottamassa siitä muutamanyt kuvan.

Seiniltä löytyy myös grafiitteja.

11.4 Kiireinen päivä

Sanoin tänään 15 vuotta vanhalle ystävälleni jäähyväiset. Olen kiertänyt sen kanssa monessa paikassa, niin Suomessa kuin Euroopassa. Kilometrejä ehti kertyä reilut 56 000 ja rapiat. Yritin elvyttää sitä uuteen uskoon, mutta huonosti kävi. Vuoden -73 luvun polkupyörään ei saanut enää sopivia osia, joten minun oli hankittava uusi runko. Niinpä aloin miettimään rungon vaihtoa nuorempaa vuosikertaan. Suuntasin Järvenpään Chebici liikkeeseen kyselemään vaihtoehtoja. Pitkän miettimisen ja keskustelun jälkeen pääsimme sopimukseen käytetystä pyörästä. Sain luvan käyttää heidän korjaamo puoltaan osien vaihtoon sekä pyörän kunnostamiseen. 6 ja puolen tunnin urakan jälkeen olin saanut työn tehtyä. Uskon, että uuden matkakumppanini kanssa minun on hyvä jatkaa maailman tutkimista satulan selästä.

Ruotsi

12.4

Matkani jatkuu 18.4 laivalla Tukholmaan. Suuntaan sieltä TrelleborgIin josta jatkan, ainakin alustavasti, lautalla Lyypekkiin. Reitti voi vielä muuttua matkan aikana, mutta ei kovin paljoa.

18.4 Laivalla

Olen odotellut laivan lähtöä terminaalissa muutaman tunnin. Katselin kun matkustajat saapuivat sinne laukkujensa kanssa. Osa veti niitä perässään, osa kantoi selässään rinkan muodossa.

Eräs ryhmä oli pysähtynyt oven lähelle. Suurin osa heistä oli yli kuudenkymmenen, osalla heistä oli jonkinlainen kävelykeppi mukanaan. Seurueeseen kuului myös pariskunta joka ajeli sähkökäyttöisellä rulla/polkupyörä yhdistelmällä. Välillä toinen kävi ajamassa pienen lenkin käytävän tolpan ympäri päästäkseen parempaan asemaan ryhmässä.

Terminaaliin ovet olivat istuin paikastani katsoen viistosti oikealla puolella.

Katselin kun eräs pariskunta tuli automaattiovesta sisälle. Kiinnitin huomiota naiseen joka käveli erittäin sirosti, kevyin askelin. Hän veti laukkuaan perässä, miehen kävellessä hänen takanaan. Naisella oli farkut jalassa sekä tennarit jaloissaan. Katseeni pysähtyi hänen nilkkoihin, lahkeet eivät peittäneet hänen kauniita nilkkoja. Ne hohtivat hopeisen värisenä, välähtäen välillä hänen ottaessa askeleen eteenpäin. Jos en olisi nähnyt hänen nilkkoja, en olisi tiennyt, että hän oli menettänyt molemmat jalkansa jossakin.

Lähdin ajamaan C-portille 15.25. Matkaa sinne ei ollut kuin 150 metriä terminaalista. Pysähdyin porttien luokse erään moottoripyöräilijän taakse. Jouduin odottelemaan muutaman minuutin ennen kuin portit aukesivat. Saatuani lipun, ajoin odottelemaan muiden kanssa kokoontumisalueelle pääsyä laivalle. Juttelin samaisen moottoripyöräilijän kanssa jonkin aikaa aikani kuluksi. Hän kertoi, että oli töissä Finnlines yhtiössä ja oli juuri päässyt lomille. Hän meinasi käyttää lomaansa pieneen lenkiin Euroopassa, ennen kuin menee kotiinsa. Kesällä hän sanoi lähtevänsä vaimonsa kanssa ajelemaan Puolaan.

Laivaan meno sujui kommelluksitta, hytti löytyi toisella yrittämällä. Suihkun jälkeen kävin kävelemässä pienen lenkin laivassa. Palaisin takasin hyttini odottelemaan kello 20.00 alkavaa ruokailua.

Ruokailussa tuli ahdettua ruokaa enemmän kuin laki sallii. Aika meni mukavasti jutellen pöydässä olevan pariskunnan kanssa. Syömisen jälkeen menin hyttiini enkä lähtenyt enää mihinkään. Aamulla on aikainen