Vahvankaltainen

Vahvankaltainen

ENSIMMÄINEN OSA: Aavistus

Luku 1.

Luku 2.

Luku 3.

Luku 4.

Luku 5.

Luku 6.

Luku 7.

Luku 8.

Luku 9.

TOINEN OSA: Luulo

Luku 10.

Luku 11.

Luku 12.

Luku 13.

Luku 14.

Luku 15.

Luku 16.

Luku 17.

Luku 18.

Luku 19.

Luku 20.

Luku 21.

Luku 22.

Luku 23.

KOLMAS OSA: Ylitys

Luku 24.

Luku 25.

Luku 26.

Luku 27.

Luku 28.

Luku 29.

Luku 30.

Luku 31.

Luku 32.

Luku 33.

Luku 34.

Luku 35.

Luku 36.

NELJÄS OSA: Alku

Luku 37.

Luku 38.

Luku 39.

Luku 40.

Luku 41.

Epilogi

Valmistusmerkinnät

ENSIMMÄINEN OSA: Aavistus

Luku 1.

Se olin minä, joka päätti, että nyt harrastetaan seksiä. Minä viettelin. Minä herätin heissä välttämättömän tunteen hyväillä rintojani, ja juuri se oli ollut pyrkimykseni. Minä olin halunnut sitä. Siinä hetkessä minä halusin sitä.

Tulin äsken kotiin juhlista aamun ensimmäisellä metrolla. Makaan sängylläni, tuijotan kattoa ja syön omenaa. Nukahtaminen tuntuu mahdottomalta, vaikka en ole koko yönä nukkunut silmäystäkään. Yritän keräillä ajatuksiani, mutta välillä tapahtuneen muistelu pelottaa niin paljon, että pakotan itseni keskittymään vain kattoni tasaisen valkoisen pinnan tarkasteluun. En uskalla päästää ajatuksiani virtaamaan tapahtuneessa vapaasti. Mitä jos muisto yöllisestä hikoilusta herättää minussa jotain sietämätöntä ja negatiivista omasta käytöksestäni. Jos alankin katumaan tapahtunutta, laskuhumalani taatusti vain ruokkisi tunnetta. Laskuhumala ja sitä seuraava darra, täydellistä maaperää olla epävarma itsestään. Hävetä ja katua kaikkea, mitä on tehnyt. Aamu kurkistelee jo sälekaihtimien lomasta, pitäisi pyöräyttää säleitä soukemmalle. Ei jaksa nousta. Mitä juuri äsken tapahtui? Mieleni räiskii kuvia kahdesta miehestä. Suudelmia, hikeä, alastonta ihoa, rintani. 

   Rutistan silmäni kiinni toivoen, että se poistaisi kuvat mielestäni. Ruttuun puristetut silmät. Lapsen lailla toivon pääseväni piiloon sulkemalla silmäni. Lapsi piiloon ehkä todellisuutta, minä pääni sisäistä maailmaa ja omia muistikuvani. Kadotkaa muistikuvat mielestäni, en ole varma olenko valmis kohtaamaan teitä. Haukkaan uuden, ison palan omenaa ja pureskelen sitä silmät ummessa. Pureskelen ja pidän silmiäni suljettuna. Keskityn täydellisesti hampaiden työntymiseen rahisevan omenan läpi. Rouskutus säestää omenan palasia pienemmäksi suussani. Hetken rauha, kaunis tyhjyys. Uteliaisuus raottaa silmiäni. Oliko minulla siinä hetkessä kivaa? Päästän utuisia kuvia varovasti mieleeni. Sitten jälleen silmät ruttuun ja kuvat mielestä. Hitto! Olen huvittava. Rentoutan kasvolihakseni, hengitän rauhassa sisään ja ulos, pitkin vedoin. Hengitän pelkoa ulos ja vahvaa naista sisään. Minulla oli ehkä kivaa. Ehkä nautin.

Olin ollut juhlistamassa ystäväni kolmekymppisiä Helsingin keskustassa. Tapahtumalle oli varattu iso tila, joka oli ollut täynnä juhlaväkeä. Tunsin valtaosan, ja koko ilta oli ollut yhtä naurua ja nopeita, nokkelia heittoja, herkullisia keskusteluja. Minglailua. Jossain kohtaa iso osa juhlavieraista oli lähtenyt yökerhoon jatkamaan, mutta osa oli jäänyt vielä juhlapaikalle. Ne, keillä oli vielä omia juomia jäljellä. Minulla oli. Vähän vähältä porukka väheni. 

   Vietin reilun tunnin naistenvessassa auttaen oksentavaa ystävääni. Tuona aikana eräs tuttavani oli tullut tiedustelemaan, jos lähtisin hänen kanssaan jatkamaan. Meillä voisi olla kahdestaan jatkot joko hänen tai minun luona. Kundi oli pari viikkoa aikaisemmin epäonnistunut nousemaan kanssani samaan taksiin eräistä toisista juhlista, joten nyt olisi ollut hyvä hetki korjata se virhe. Puntaroin nopeasti tilannetta, lähteäkö vai jäädä. Huonokuntoinen ystävä tarvitsi enemmän minua kuin minä kundia. En voinut jättää ystävääni siinä kunnossa, ja halusin uskoa siihen, ettei tämä olisi viimeinen mahdollisuus minun ja kundin välillä. Me olemme jutelleet toistemme kanssa jo niin paljon hellä hymy kasvoilla, lähetelleet viestejä ja vaihtaneet liian pitkiä katseita. Jos meidän välillä jotain olisi tapahtuakseen, se kyllä tapahtuisi ihan varmasti. Kundi lähti ja minä palasin naistenvessaan.

   Ystäväni saatiin viimein siihen kuosiin, että hän pystyi lähtemään poikaystävänsä kanssa kotiin. Huomasin juhlapaikan tyhjentyneen lähes kokonaan vessaepisodin aikana. Onneksi paikalla oli vielä eräs toinen kundi, jonka kanssa minulla oli ollut useampi hauska, lyhyehkö keskustelu. Olin nauttinut suuresti hänen seurastaan. En juuri tuntenut häntä, mutta meillä oli paljon yhteisiä tuttuja ja kasvot olivat tulleet tutuiksi jo ajat sitten. 

   Minä, kundi ja kundin seurassa ollut hänen kaverinsa siirryimme juhlatilan sohvalle istuskelemaan. Olin ottanut juhliin mukaan yhden valkoviinin ja jokusen siiderin. Yhtä siideriä lukuun ottamatta, ne ja useampi lasillinen synttäriboolia oli tullut juotua illan aikana. Kundit avasivat viimeiset bissensä, minä siiderini. Naureskelimme popcorn-kulhon ympärille käpertyneelle juhlakalulle. Siinä tuo juhlittu kolmekymppinen nukkui lusikassa kulhon kanssa ja me hihittelimme hänelle salin toiselta puolelta istuen vieri vieressä, minä miesten välissä. Tölkit tyhjenivät hiljalleen, ja me istuimme siinä. Lopulta juomat oli juotu, mutta kukaan ei halunnut lähteä. Ei liikettäkään pois lähtemiseksi. Pitkiä hiljaisia hetkiä, katseiden vaihtoja, hengitystä.

Ehkä se oli humala, joka antoi minulle röyhkeyttä. Ehkä se oli molemmin puolin minua istuvat kundit, joiden nuoret vartalot löyhkäsivät huumaavaa testosteronia. Olen hotkinut Ylen näyttämiä dokumentteja liittyen pariutumiseen ja paritteluun. Ihmiskehon toiminta on järisyttävän mielenkiintoista, kaikki ne hormonit ja kaikki. Me hölmöt tiedostamme niin vähän arjessamme asioita, joita kroppa on jo puolestamme päättänyt. Tällä kertaa nauttimani päihde, alkoholi, auttoi poistamaan estoja sekä lisäämään kehonin endorfiinin ja dopamiinin tuotantoa. Seurauksena mielihyvää ja rentoutumista. Kundit ympärilläni toimivat testosteronin lähteenäni, ja testosteronivalmisteilla hoidetaan naisten haluttomuutta. Ei ihme, että olin antanut itseni valua huuman valtaan. Täysin ymmärrettävää. Minä olin halunnut seksiä. Muistan miettineeni, että saadakseni seksiä tänä yönä olisi helpointa suorittaa akti juhlapaikalla. Kello oli jo niin paljon ja humala niin totaalista, että siirtyminen jonkun luo olisi aivan liian vaivalloista. Liikahtaminen myös vaatisi organisoimaan tilanteen, jossa kävisi ilmi, että toinen kundeista lähtisi yksin kotiin ja toinen minun kanssani. Samalla kun halusin, myös pelkäsin. Pelkäsin, että saisin sitä, mitä haluaisin. Niin kuin ensisuudelma, yhtä aikaa kiinnostaa ja pelottaa. Tilanne oli etenemässä minulle aivan uudenlaiseen kokemukseen. 

Eikö kaksi miestä ja yksi nainen ole myös aika perusfantasia. Itse muistan keksineeni sen suhteellisen nuorena, tuottaessani päässäni stimuloivaa materiaalia. Yksi ylimääräinen seiväsmies tekee hommasta heti paljon julkeampaa ja eläimellisempää. Se poistaa pehmoromantiikan ja tekee seksistä enemmän himon sokeuttamana suoritettavaa toimintaa. Se oli myös ensimmäistä pornograafista materiaalia, mitä uskalsin joskus lukioikäisen internetistä alkaa etsimään. Äkkiä posket punaisena kategorioista valitsemaan mmf, ennen kuin kerkesin näkemään muuta, paljon pelottavampaa ja häiriintyneempää materiaalia. Muistan lukiopoikien naureskellen puhuneen jostain anaalijutuista ja mitä kaikkea sinne saattoi työntää, pelkäsin tahtomattani näkeväni jotain sellaista. 

   Minua kiihotti keksimäni juonellinen fantasia, jossa minun luontainen seksikkyyteni aiheuttaa sen, että kaksi kanssani samassa paikassa olevaa miestä eivät enää kykene pitämään näppejään erossa minusta. Heidän on vaan ihan pakko pikkaisen pökkäistä, eivätkä he vaan voi sille mitään. Enkä minä voi sille mitään, että olen niin kuuma, ja sitten minäkin nautin. Nautin saamastani huomiosta ja kosketuksista, se on kiihottavaa saada tuntea itsensä haluttavaksi. Plus stimuloivana materiaalina kaksi miestä häärimässä yhden naisen kimpussa tarjoaa paljon enemmän variaatioita, ja kuvat ovat paljon rohkeampia, kuin kahden ihmisen välinen akti. On täysin normaalia, että sellainen stimuloi vahvemmin.

   Analyyttinen tarkastelu omista fantasioistani antaa pääni sisäiselle materiaalille hyväksynnän. Kun onnistun perustelemaan itselleni loogisesti omien fantasioiden olemassaolon, on helpompi hyväksyä muuten täysin epäsoveliaat kuvat mielessäni. Fantasiat ovat fantasioita. Eihän niitä varsinaisesti tarvitse kenelläkään hyväksyttää. Niin ainakin jokainen lempeän leppoisasti seksistä valistavat tätihahmo toitottaa. Niin ja naistenlehdet. Säännöllisin väliajoin niissä on peruskoulun terveystiedon tunnin kanssa yhtä luontevan kepeätä kerrontaa siitä, mikä kaikki on normaalia seksuaalisuutta. Suosikin Dear Ekillekin kaikki oli aina täysin normaalia. Jokin tässä puuduttavan usein kuultavassa ja luettavassa asiantuntioiden liturgiassa on vialla, kun sitä joudutaan koko ajan jossain toistamaan, ja silti häpeän sitä, että minusta olisi ihanaa saada kullia molempiin reikiin samaan aikaan.

   Seis! Ajattelinko juuri… Ruttaan silmäni. Saada kullia molempiin reikiin. Huvitun. Dear Eki, olenko normaali? Kahden miehen vartalot ympärillä puskemassa omaa himoansa sisälleni ja minä nautin. Stondis. Miehen jäykistynyt siitin. Siinä on jotain raa’an kaunista. Pari tuntia sitten kaksi sellaista osoitti minua. Kaksi.

Muistankohan minä kaiken oikein. Yllättäen muistikuvieni tarkastelu ei tunnukaan niin pelottavalta. Muistan hyvänolontunteen. Jos olenkin todella nauttinut siitä seksistä. Ymmärsinkö minä siinä tilanteessa nauttia tarpeeksi ja keskittyä siihen hetkeen? Nyt se on ohi. Havahdun olevani harmistunut siitä, että tilanne on jo ohi. Tässä minä mietin ja muistelen tapahtunutta, eikä se nolota tai kaduta. Lähinnä vain harmittaa, että se on jo ohi. Minulla oli ainutlaatuinen kokemus, annoinko sen kaiken vain soljua ohitseni? Ei tuollaisia tilanteita tule useasti elämässä vastaan. Enkä minä ollut siinä tilanteessa valmis hyväksymään sen nautinnollisuutta. Vai olinko?

Toinen kundeista oli rikkonut jähmettyneen tunnelman ja hellästi koskettanut käsivarttani. Annoin sen tapahtua, koska se tuntui hyvältä. Sitten hän siirtyi koskettamaan kaulaani. Värähdin ja hengitin keuhkoni täyteen niin, että rintakehäni kohosi. Myös toinen kundeista liittyi hyväilyyn. "Onko tämä ok?", muistan toisen kysyneen hiljaa. Kyllä, ja he siirtyivät hyväilemään rintojani. Minulla oli ylläni mekko, jonka kanssa en käyttänyt rintaliivejä. Mekko oli takaa auki, eikä siihen olisi sopinut rintaliivit. Kun kundit laskivat mekkoni yläosan vyötärölleni, liivittömät rintani ilmestyivät esille. Juhlapaikan iso sali, nukkuva synttärisankari ja minun paljaat rintani. Ne olivat esillä paikassa, jossa en olisi uskonut niitä näyttäväni. Juhlapaikka. Iso tila. Se oli tuntunut huumaavan röyhkeältä. 

   Jälkimmäisenä hyväilyyn liittynyt kundi siirtyi suutelemaan rintojani ja minä käännyin katsomaan toista kundia, suutelimme. Sitten vaihdoimme, toinen suutelemaan huuliani, toinen rintojani. Jonkun käsi siirtyi reidelle ja siitä sisäreidelle, toinen käsi seurasi perässä.

Rutistan silmiäni. Pulssi tuntuu korvan takana. Hätäännyn jälleen hetkellisesti omista muistikuvistani. Hätäännyn vai kiihotun? Pelkoa vai nautintoa? Mitä helvettiä minä tunnen tällä hetkellä? Ehkä pulssi onkin kiihottumista, mutta oliko se nyt oikein harrastaa tuolla tavoin kahden kundin kanssa. Olenko mennyt tekemään jotain peruuttamattoman häpeällistä? Saako noin käyttäytyä, vai onko minussa nyt ikuisesti halvan tytön leima? Olenko nyt tuolla teollani lokeroinut itseni sellaiseen lokeroon, jonka reunat ovat niin korkeat, että täällä ollaan, nyt ja aina. Ikuista. Peruuttamaton. Minua vahvasti määrittelevää. Olenko minä nyt samanlainen kuin kaikki pornoelokuvissa työskentelevät naiset. Sellainen, joka on valmis näyttämään rintansa sekuntiakaan ajattelematta erotiikkafestareilla ja hieromaan niitä miehien naamoja vasten, koska se on muka hauska asia. Onko minun jatkossakin aina auliisti suostuttava kaikenlaisiin seksihurjasteluihin. Tai siis ei tietenkään, mutta muuttaako tällainen ihmistä. Onhan tämä tietynlainen askel, kuten anaaliseksin harrastaminen tai suihin ottaminen. Askelia. Rakseja ruutuun naistenlehtien seksikyselyissä. Harrastin seksiä kahden miehen kanssa ja minä nautin siitä. Suomalaisnaiset villimpiä kuin on uskottu tai Näin monta seksikumppani keskimäärin suomalaisnaisilla – vertaa omaa lukuasi. Mitä meistä suomalaisnaisista sitten luullaan? Mitä meiltä odotetaan? Miten tulee elää elämä? Mikä on se sovinnainen kaava? Muoto. Järjestys. Ensi pari teini- ja nuoruusvuosien eroon päättynyttä suhdetta, sitten aviomies ja seksiä keskimäärin neljän minuutin ajan pimeässä peiton alla. 

   Wikipedian mukaan seksuaalisesti erittäin aktiivinen ja useampien kumppaneiden kanssa seksiä harrastava nainen on lutka. Mitä minun pitäisi ajatella siitä, että löydän itseni tuosta määrittelystä? Minulla on ollut useampia seksikumppaneita, ja useamman kerran olen jopa vienyt miehen kotiin, vain, koska seksi hänen kanssaa kiinnosti. Halusin seksiä, en romanssia tai parisuhdetta. Nyt haluni oli vienyt minut tilanteeseen, jossa saadakseni kullia hyväksyin niiden lukumääräksi kaksi. Sama, kuin aamuisin kannattaa hyödyntää kahviloiden kahvi + sämpylä -tarjoukset, koska se ei suuresti nosta hintaa, kun ottaa kylkeen lisäksi sämpylänkin. Nipputarjoukset ovat aina toimivia. Tässäkin minun kannatti ottaa molemmat. 

   Alan olla varma, että todella nautin tilanteesta, johon annoin itseni ja heidät lipsua. Salaa säädyllisyydeltämme annoimme tilanteen valua irstauteen, josta hiljaa sisällämme hihkuimme. Miksi se tilanne on jo ohi? Sehän oli kivaa! Ihanaa irstailua. Kasvoilleni nousee hymy kalvaessani omenan siemenkodan vierustaa, etsien viimeisiä mehukkaita paloja nautittavaksi. En tiedä mitä tämä on, mitä tunnen, mutta kuplii. Tunne ei missään nimessä ole negatiivinen. Naurahdan. Olihan minulla hauskaa päästäessäni irti pääni sisäisestä nuhteesta ja ähisin kahden kundin kanssa. Jauhan makeaa omenaa ja naureskelen. Hammas osuu irronneeseen siemeneen, joka ärsyttävällä tavalla pilaa nautiskeluni. Rytmi ja liike pysähtyy, ajatus katkeaa. Jokin tässä kaikessa minua kuitenkin kalvaa. Voiko se olla häpeä? Olen oman arvoni tunteva aikuinen nainen. Kunnioitan itseäni ja kroppaani, ja minä saan käyttää sitä kuinka haluan. Haluan seksiä. Helvetti. Olenko minä lutka?

   Nautin siitä energiasta, mitä seksi antaa minulle. Se kokonaisuus. Flirttailu, viettely, diilin klousaaminen, suudelmat, vaatteiden viskominen, lopulta ihanan vimman vallatessa itse penetraatio ja akti. Sehän on upeaa. Koko se tanssi. Saan täysillä nauttia omasta seksuaalisuudestani ja naiseudestani. Siis parhaimmillaan. Huono seksi on huonoa. 

   Ehkä se on krapulan syytä tämä koko epäilyksen tunne, mutta nautinko minä sittenkään? Jos vapaana toisten ihmisten tuomitsemiselta yritän yksinäni käydä läpi tapahtunutta ja silti jostain kumpuaa häpeän tunnetta. Katumusta. Kuin näin ei ihan saisikaan olla. Näin en olisi saanut toimia.  

Nostan omenankaran yöpöydällä olevan talouspaperin päälle. Hamuilen ylleni peittoa. En ole nukkunut ja kello on jo arviolta kahdeksan, en vaivaudu tarkistamaan. Peiton lempeä paino ylläni tuntuu armolliselta, kuin iso turvallinen syli. Ehkä voisin nukahtaa. Ehkä voisin hyväksyä itsessäni sen jonkun, minkä olin löytänyt tänä yönä. Kenelle minä olen mistään tilivelvollinen. 

Luku 2.

   Mä ajattelin lähteä reissuun. Syntymäpäivälahja multa mulle.

   Minne?

   Lennän ensin Köpikseen. Siellä pari päivää ja sieltä Berliiniin.

   Kenen kanssa?

   Yksin.

   Oikeesti?

   Hörppään kahvia muumimukista ja tunnen, kuinka kysyvä katse poraa tietä pääni sisään. Veera on paras ystäväni, ollut sitä jo lapsesta saakka. Olen erittäin onnellisessa asemassa, koska minulla on ystävä, joka on ollut osa elämääni niin pitkään kuin mitä Veera. Sellainen on arvokasta. Me emme ole täysin samanlaisia, hyväksymme toisemme sellaisena kuin olemme. Veera tuntee minut! Hän on luottotyyppini, eikä minun tarvitse pyydellä mitään itsessäni anteeksi häneltä, ei peitellä tai esittää.

   Pari vuotta sitten Veera löysi itselleen aivan täydellisen miehen, viime kesänä oli häät ja nyt kahvipöydän päässä nököttää vauva. Olen onnellinen Veera puolesta. Ihana perhe. Veera sopii äidiksi ja koko tämä perhetoiminta, mitä hän nykyään harrastaa, on jotenkin uskomattoman luonnollinen osa häntä.

   Jep, yksin. Mulla on frendi Köpiksessä, Niel. Se, joka käy työn puolesta aina välillä Helsingissä.

   Joo, Niel.

  "Se perusti jo Whatsapp-ryhmän mun reissua varten. Siihen ryhmään kuuluu mä, Niel ja pari kundii, jotain sen frendei. Niel oli laittanut sinne ryhmään viestin: My friend is visiting Cph to celebrate her birthday. Shall we get a handsome group of men to her."

   Eikä?

   Joo! Vähänks kivaa!

   Siis sä lähdet yksin reissuun ja sovit treffejä joidenkin vieraiden miesten kanssa.

   Mun matka, mun huvit.

   Ihan saatana hyvä!

   Vauva!

   Ei se vielä tajuu. Vauvat oppii tunnistamaan sanoja 8–9 kuukauden ikäisenä, sit vasta pitää lopettaa kiroilu.

   Okei.

   Miten sitten Berliini?

   Siellä on kans yhdet bileet, yks paikka, mihin oon menossa. Hitto, mä oon innoissani.

   Jos mulla ei olis miestä ja lasta, mä niin lähtisin sun messiin.

   Tiedän.

   Mä oisin jo passi kourassa.

   Tiedän.

Aiemmin päivällä olin soittanut äidille ja käynyt hänen kanssaan tämän saman keskustelun, tai itse asiassa hieman eri. 

   Kuinka sä uskallat?

   Kyllä mä uskallan.

   Yksin?

   Mutta onhan mulla esim. Köpiksessä se ystävä. Plus tää on vaan pidennetty viikonloppu, lähden torstaina ja tulen jo maanantaina. 

   Ei äidille sanota asioita niin suoraan, kuin kavereille. Ensinnäkin äitien tehtävä on olla aina perusteettoman(kin) huolestuneita omista lapsistaan, ja toisekseen matkani yksi teemoista on oma seksuaalisuuteni, ja se on aihe, josta en välitä erityisemmin jutella äitini kanssa. Siitä yhdestä yöstä, jonka vietin niiden kahden kundin kanssa, lähti liikkeelle isoja pohdintoja. Mietintää itsestäni ja kuka minä ole, ja kuinka seksuaalinen minä olen. Siksi matka ja siksi matkalle teemaksi seksuaalisuus. Tuo aihe on aivan liian härski äidille avattavaksi. 

   Entä mistä sä tiedät minne mennä ja mitä tehdä?

   Kyl mä tiedän.

   Niin no sä oot kyl tollanen rohkee!

   Mä oon äiti innoissani tästä mun reissusta. Se on mun synttärilahja mulle. Mä oon pari vuotta järjestänyt aina kavereille bileet, kun mulla on ollut synttärit ja sitten stressannut niistä. Nyt ajattelin järjestää juhlat itselleni ja lähteä reissuun.

   Voi vitsi! Kuulostaa tosi kivalta. Kunpa vois lähteä mukaan…

   Hengitys salpaantui äidin lausuessa nuo sanat. Miten ilmaisisin äidilleni, että hänen seuransa tällä reissulla ei ollut toivottavaa millään tavalla, ilman, että hän kokisi sitä loukkauksena. Äiti, minä rakastan sinua, mutta minun pitää päästä nussimaan vieraita miehiä ympäri Eurooppaan ja tutkimaan omaa seksuaalisuuttani. Minä en kaipaa holhousta vaan hydrauliikkaa. En välitä juoda kahvia kanssasi kauniin kahvilan terassilla ja miettiä, mihin ravintolaan menisimme illalla syömään. Haluan täysin vieraita ihmisiä ympärilleni, tuntemattomia ja epämääräisiä, ja sitten päästä toiset heistä työntymään sisälleni. Olet minulle rakas, mutta tämä on nyt osa minun kasvutarinaani. Oma tutkimusmatkani itseeni.

   ...mut toi on nyt tollanen sun reissu. Eikä mulla edes olisi mahdollisuutta ottaa nyt töistä lomaa.

   Joo, tää on tällanen mun oma reissu.

   LUOJAN KIITOS! Minun ei tarvinnut lähteä muodostamaan kauniisti aseteltujen sanojen lauseita, jolla olisin kieltänyt äidin mukaanlähdön. 

   Sit sä tuot sieltä jonkun tanskalaisen mukanasi.

   Just joo. Tai siis kyl mä ajattelin käydä siellä treffeillä, jos sellaiseen mahdollisuus tulee, mut en mä sieltä mitään tanskalaista oo tuomassa.

   Ole sitten varovainen. Vaikka hyvähän toi reissu on. Ei tarvitse kiikkustuolissa katua, ettei ole tehny mitään.

   Tää on mulle tärkee juttu.

   Varmasti.

   Todistus, etten tarvitse ketään siihen, että voisin lähteä reissuun, ja et osaan antaa arvoa sille, et jos jokin tuntuu musta hyvältä. Tiedätkö? Esim., kun mä teen himas itselleni jotain hyvää safkaa, niin ensimmäinen reaktio on harmitus siitä, että mulla ei oo ketään jakamassa sen ruuan tuomaa iloa. Harmittaa, kun kukaan ei ole mumisemassa mun kanssa, et onpa hyvää, ja se on hölmöä. Jos ruoka on hyvää ja mä tykkään, niin eikö se riitä. Sama on matkustamisen kanssa. Tajusin, etten ole aikaisemmin lähtenyt reissuun, koska jos mulla on siellä reissussa kivaa, mutta kukaan ei ole mun kanssa todistamassa sitä, niin tapahtuuko se oikeesti. Tiedätkö?

   Aikamoista pohdintaa, mutta kyllä mä ymmärrän.

   Mä haluan nauttia ja tajuta nauttivani.

Varautunut ääni, mikä äidillä oli ollut puhelun alussa, oli hellittänyt. Olin saanut hyväksynnän matkalleni ja olin myös onnistunut vakuuttamaan äitini siitä, ettei hänen tarvitse koko matkani ajan hengittää jännittynein keuhkoin, peläten pahinta. 

   Otaks sä lisää kahvia. Mä ainakin haluun.

   Joo, voisin ottaa.

   No, kerro lisää!

   Mulla on Köpiksessä tosi kiva hotelli siinä Nyhavnin lähellä.

   Köpiksessä miehet on sitten ihan törkee hyvännäköisiä.

   Niin mä olen kuullut.

  "Eiku oikeesti Heidi! Ne on erittäin hyvännäköisiä. Sä ajattelet nyt jotain perushyvännäköistä miestä ja kuvittelet, että ne on kaikki sellasia, kun oikeesti sun pitäis nyt miettiä jotain kipeen hyvännäköistä ja mä kerron sulle, että ne on kaikki just niin hyvännäköisiä. Kun sä olet Köpiksessä ja se niiden komeus iskee päin sun