Everand Logo

Welcome to Everand!

  • Discover millions of ebooks, audiobooks, and so much more with a free trial

    Only $11.99/month after trial. Cancel anytime.

    Salaperainen nainen
    Salaperainen nainen
    Salaperainen nainen
    Ebook74 pages55 minutes

    Salaperainen nainen

    By Wilkie Collins

    ()

    Read preview

    About this ebook

    William Wilkie Collins (8 January 1824 – 23 September 1889) was an English novelist, playwright, and short story writer. His best-known works are The Woman in White (1859), No Name (1862), Armadale (1866) and The Moonstone (1868). The last is considered the first modern English detective novel.
    Born into the family of painter William Collins in London, he lived with his family in Italy and France as a child and learned French and Italian. He worked as a clerk for a tea merchant. After his first novel, Antonina, was published in 1850, he met Charles Dickens, who became a close friend, mentor and collaborator. Some of Collins's works were first published in Dickens' journals All the Year Round and Household Words and the two collaborated on drama and fiction.
    Collins published his best known works in the 1860s and achieved financial stability and an international reputation. During that time he began suffering from gout. After taking opium for the pain, he developed an addiction. During the 1870s and 1880s the quality of his writing declined along with his health.
    LanguageEnglish
    Publisheranamsaleem
    Release dateNov 29, 2018
    ISBN9788829564804
    Salaperainen nainen
    Author

    Wilkie Collins

    William Wilkie Collins (1824–1889) was an English novelist, playwright, and author of short stories. He wrote 30 novels, more than 60 short stories, 14 plays, and more than 100 essays. His best-known works are The Woman in White and The Moonstone.

    Read more from Wilkie Collins

    Related to Salaperainen nainen

    Related ebooks

    Classics For You

    View More
    View More

    Related podcast episodes

    Related articles

    • Article

      Hunting Heroines

      Dec 31, 2020

      Hunting Heroines
      5 min read

    • Article

      Every CLOUD

      Aug 31, 2022

      Every CLOUD
      6 min read

    • Article

      Mrs Lovett’s PIE SHOP

      Oct 19, 2023

      Mrs Lovett’s PIE SHOP
      4 min read

    • Article

      A Magical Thing

      Apr 4, 2021

      A Magical Thing
      2 min read

    • Article

      Raising A Smile

      Dec 31, 2020

      FROM the moment this light bay, hairy cob came bounding over the field, bucking and broncing, I knew he was the one. I was 19 and on a desperate search for my own horse after always schooling and loaning other people’s. I had a measly budget, and as

      6 min read

    • Article

      The Great Escape

      Dec 27, 2019

      The Great Escape
      4 min read

    • Article

      A Bluebeard of Wives

      Oct 3, 2019

      A Bluebeard of Wives
      6 min read

    • Article

      SEND A Selfie

      May 25, 2023

      My boy Slim is also known as Slim Shady. He went from being my loan horse to the first horse I had ever purchased and called my own. Quite simply, he's one in a million. We have had plenty of downs as well as ups; he's a sensitive boy at heart, but I

      2 min read

    • Article

      Our Lady Of The Rockies

      Aug 7, 2023

      Our Lady Of The Rockies
      13 min read

    • Article

      The country CEOs

      Aug 18, 2022

      The country CEOs
      6 min read

    • Article

      Busted Flat in Barrydale

      Mar 16, 2020

      Busted Flat in Barrydale
      7 min read

    • Article

      Life In The past Lane

      Aug 27, 2021

      Life In The past Lane
      5 min read

    • Article

      Harde Manne

      Nov 18, 2022

      Harde Manne
      6 min read

    • Article

      Sharpshooter

      Sep 23, 2020

      Just shoot it!” My wife was pointing at a sheep. Now, my wife is normally rather mild-mannered; for her to demand the summary execution of an innocent sheep was out of character. But then, you have to understand the context. Our farmhouse is set into

      2 min read

    • Article

      SEND A Selfie

      Apr 27, 2023

      This is Jessie, aged five, with her best pal Spotty. Their favourite place to visit on hacks is the local bakery, where they share a gingerbread man. Jessie regularly hacks Spotty and also attends Pony Club. They are on the mounted games team. Hannah

      2 min read

    • Article

      The Children's Author

      Dec 1, 2022

      The Children's Author
      3 min read

    • Article

      ‘A Different Breed’

      Nov 24, 2022

      ‘A Different Breed’
      6 min read

    • Article

      Exotic Bird In The Paddock

      Oct 16, 2023

      Miles the sheep farmer was coming to Lush Places to fix our leaking water troughs. He sent a text message to say he was here. I hopped over the stile, in my stylish, mud-smeared, sheepbitten paddock shorts and saw him at the far end of our pear orcha

      2 min read

    • Article

      Will You Be My Playmate?

      Jul 7, 2021

      Will You Be My Playmate?
      2 min read

    • Article

      Odd Death

      Jun 8, 2021

      Odd Death
      2 min read

    • Article

      Stable Lad

      Aug 25, 2022

      Stable Lad
      3 min read

    • Article

      The Style Guru

      Jan 16, 2020

      The Style Guru
      2 min read

    • Article

      Hell Is Other People At Breakfast

      Sep 20, 2023

      Thanks to the miracle of tech, my wife can send me regular updates of her participation in a house party in a fishing lodge in Scotland. Amazingly, not just photographs but short film clips are transmitted almost in real time, showing what my father

      3 min read

    • Article

      Santa’s Spectre

      Dec 7, 2023

      Santa’s Spectre
      2 min read

    • Article

      The Best Laid Plans...

      Sep 9, 2020

      IDON’T understand why your life is quite so chaotic,’ my mother said recently. I was huffily defensive. ‘It’s not only me, actually. Everyone’s life is like this.’ Two days later, we lost our game of brinkmanship with the Government and finally pulle

      2 min read

    • Article

      SEND A Selfie

      Aug 17, 2023

      This is me with Yvanea (below right). She was 22 when I lost her 18 months ago. She was a Friesian with attitude and my dream horse. I loved her and trusted her implicitly. We had eight fantastic years together until sadly megaesophagus made life too

      2 min read

    • Article

      Letter To A Dying Friend

      Oct 20, 2021

      Letter To A Dying Friend
      4 min read

    • Article

      It Happened to Me…

      Feb 25, 2021

      My sister and I have always been fans of spooky and unnerving stories, and particularly those associated with Devon and Dartmoor, our favourite holiday destination as kids. We both, therefore, knew the ‘Devil’s Hoofprints’ story better than any other

      4 min read

    Related categories

    Reviews for Salaperainen nainen

    0 ratings

    0 ratings0 reviews

    What did you think?

    Tap to rate

    Review must be at least 10 words

      Book preview

      Salaperainen nainen - Wilkie Collins

      Salaperäinen nainen

      Wilkie Collins

      Translated by Nulo Lehto

      .

      I.

      Hoi! Tallirenki hoi! Hoi!

      Rakas ystäväni, minkätähden et soita soittokelloa?

      Ei ketään ole pihalla. Kummallista. Huuda vielä toistamiseen!

      Tallirenki hoi! Tallirenki hoi!

      Toinen huutoni kaikuu tyhjässä pihassa, eikä kukaan herää — huutoni ei vaikuta mitään. Minun voimani ovat lopussa, en tiedä mihin on ryhtyminen. Täällä seison minä nyt vieraan kaupungin ravintolan tyhjässä pihassa kahden hevosen kanssa, joita minun täytyy pidellä kiinni, ja lisäksi on vielä eräs nainen, josta minun myöskin on pitäminen huolta. Vielä on minun lisättävä, että toinen hevosista ontuu ja että nainen on minun vaimoni.

      Te kenties kysytte, kuka minä olen.

      Minulla on kyllä aikaa vastata tähän kysymykseen. Ei kuulu mitään, ei kukaan tule tervehtimään meitä. Sallikaa minun siis esitellä itseni ja vaimoni.

      Minä olen Percy Fairbank — englantilainen herrasmies — neljänkymmenen vuoden vanha — ei mitään virkaa — maltillinen valtiollisissa kysymyksissä — pituudeltani keskinkertainen — valkoverinen — luonteeltani tasainen — rikas.

      Vaimoni on ranskalainen. Hän oli neiti Clotilde Delarge, kun meidät ensikerran toisillemme esiteltiin hänen isänsä talossa Ranskassa. Rakastuin häneen — en tosiaan tiedä mistä syystä. Ehkäpä syy rakkauteeni oli se, ettei minulla ollut mitään tekemistä siihen aikaan. Saattaa olla, että minä sen vuoksi rakastuin häneen, koska kaikki ystäväni sanoivat minulle, että juuri hän oli se nainen, joka minun sopi naida. Mitä ulkomuotoon tulee, on minun myöntäminen, että mrs Fairbank ja minä emme ole ollenkaan toistemme näköisiä. Hän on solakka, tumma; lisäksi heikkohermoinen, helläsydäminen, romantillinen; kaikissa mielipiteissään hän menee mahdottomiin. Mitähän avuja tuollainen nainen huomasi minussa? Mitä minä hänessä? En tiedä sitä sen paremmin kuin tekään. Jollain kummallisella tavalla me sovimme toisillemme. Me olemme olleet mies ja vaimo kymmenen vuotta — ja ainoa puute on, ettei meillä ole lapsia? Minä en tunne mielipiteitänne, mutta minä pidän avioliittoani onnellisena — ylimalkaan.

      Sen verran meistä. Seuraava kysymys on: kuinka olemme joutuneet ravintolan pihaan, ja minkätähden minun itse täytyy olla renkinä ja pidellä hevosia?

      Enimmäkseen me asumme Ranskassa — siinä maatalossa, jossa minä ja vaimoni ensimmäisen kerran näimme toisemme. Joskus muutteeksi käymme ystäviemme luona Englannissa. Me olemme juuri sellaisella matkalla. Meidän isäntämme on minun vanha koulutoverini ja omistaa mitä kauneimman kartanon Sommersetshiressä. Me olemme saapuneet hänen Fairleigh Hall nimiseen taloonsa metsästysajan loppupuolella.

      Sinä päivänä, jona minä nyt kirjoitan — päivänä, joka on määrätty merkkipäiväksi kalenterissamme — ovat koirat kokoontuneet Fairleigh Halliin. Mrs Fairbank ja minä olemme saaneet kaksi parainta hevosta ystäväni tallista. Me emme suinkaan ole ansainneet sellaista kunniaa; sillä me emme ole tottuneet metsästykseen, emmekä liioin pidä siitä lukua. Mutta toiselta puolen me mielellämme ratsastamme, ja me rakastamme raikasta kevätaamua ja ihanaa, viljavaa englantilaista maakuntaa, joka kaikkialla ympäröi meitä. Niin kauan kuin metsästys onnistuu, seuraamme me mukana. Mutta kun joku vastoinkäyminen tapahtuu — kun aika kuluu ja kärsivällisyyttä paljon kysytään, kun koirat hätäilevinä juoksevat sinne tänne ja hurjat metsästäjät ovat vihoissaan — silloin metsästys ei enää miellytä meitä. Me käännämme hevosemme eräälle polulle, jota puut mukavasti varjostavat. Me ajamme täyttä ravia pitkin polkua erääseen yhteismetsään. Me nelistämme metsän poikki ja seuraamme erään toisen tien koukerruksia. Ratsastamme muutaman pensasaidan yli, kuljemme kylän läpi ja saavumme kauniille kukkuloille. Hevoset puistelevat päitään ja pureksivat toisiansa ja ovat yhtä iloisia kuin mekin. Metsästys on jäänyt sikseen. Me olemme onnellisia kuin lapset, alamme laulaa ranskalaista laulua — kun silmänräpäyksessä ilomme loppuu. Vaimoni hevonen astuu etujaloillaan irtonaiselle kivelle ja kompastuu. Ratsastajan sukkela käsi pelastaa hevosen kaatumasta. Mutta kun hevonen taasen alkaa kävellä, tulee eräs ikävä tosiasia selville — eläimen jäsen on nyrjähtänyt, hevosen jalka on kankea.

      Mikä neuvoksi? Me olemme muukalaisia autiossa seudussa. Mihin tahansa silmäilemme, emme näe ihmisasuntoa missään. Emme voi muuta kuin taluttaa hevosta ohjaksista kukkulalle ja katsoa, mitä ehkä havaitsisimme kunnaan toisella puolella. Minä vaihdan vaimoni satulan oman hevoseni selkään ja vaimoni nousee ratsaille. Hevoseni ei ole tottunut kantamaan naisia, se kaipaa miehen säärien puristusta kummallakin kyljellään; se tanssii ja potkii, hiekkaa pölyttäen. Minä seuraan perässä sopivan matkan päässä hevoseni jaloista ja talutan ontuvaa hevosta. Onkohan mitään kurjempaa olentoa maailmassa kuin ontuva hevonen? Olen nähnyt ontuvia ihmisiä ja ontuvia koiria, jotka olivat hauskoja ja iloisia olentoja — mutta en ole vielä koskaan nähnyt ontuvaa hevosta, jota ei onnettomuus kokonaan olisi runnellut.

      Puolisen tuntia hevoseni tanssittaa vaimoani polulla. Minä käydä tepastelen jäljessä ja onneton hevonen kilkuttaa perässäni. Kun olemme pääsemäisillämme kukkulan huipulle, käy surkea matkamme erään Sommersetin talonpojan ohitse, joka työskentelee pellolla. Minä huudan miestä luoksemme; hän katselee minua mielipuolen tavoin astumatta askeltakaan lähemmäksi. Minä karjaisen niin kovaa kuin suinkin voin, kysyen, pitkäkö matka vielä on

      Enjoying the preview?
      Page 1 of 1