Everand Logo

Welcome to Everand!

  • Discover millions of ebooks, audiobooks, and so much more with a free trial

    Only $11.99/month after trial. Cancel anytime.

    John Jagon henki tahi kuollutko vai elävä?
    John Jagon henki tahi kuollutko vai elävä?
    John Jagon henki tahi kuollutko vai elävä?
    Ebook78 pages57 minutes

    John Jagon henki tahi kuollutko vai elävä?

    By Wilkie Collins Translated by Anton Oskar Forsman

    ()

    Read preview

    About this ebook

    William Wilkie Collins (8 January 1824 – 23 September 1889) was an English novelist, playwright, and short story writer. His best-known works are The Woman in White (1859), No Name (1862), Armadale (1866) and The Moonstone (1868). The last is considered the first modern English detective novel.
    Born into the family of painter William Collins in London, he lived with his family in Italy and France as a child and learned French and Italian. He worked as a clerk for a tea merchant. After his first novel, Antonina, was published in 1850, he met Charles Dickens, who became a close friend, mentor and collaborator. Some of Collins's works were first published in Dickens' journals All the Year Round and Household Words and the two collaborated on drama and fiction.
    Collins published his best known works in the 1860s and achieved financial stability and an international reputation. During that time he began suffering from gout. After taking opium for the pain, he developed an addiction. During the 1870s and 1880s the quality of his writing declined along with his health.
    LanguageEnglish
    Publisheranamsaleem
    Release dateNov 29, 2018
    ISBN9788829565962
    John Jagon henki tahi kuollutko vai elävä?

    Related to John Jagon henki tahi kuollutko vai elävä?

    Related ebooks

    Classics For You

    View More
    View More

    Related podcast episodes

    Related articles

    • Article

      Pats On The Back

      Dec 12, 2019

      I AM writing this column from a prone position. Reclining on my sofa in the library, propped up with cushions like some latter-day Lady Ottoline Morrell, but without the wit, brilliance and patronage. I wish I could say my current condition arose fro

      3 min read

    • Article

      Chost Stories

      Apr 12, 2021

      Chost Stories
      8 min read

    • Article

      GhoST StoRies

      Apr 12, 2021

      GhoST StoRies
      8 min read

    • Article

      Speedboat

      Mar 24, 2022

      Nobody died that year. Nobody prospered. There were no births or marriages. Seventeen reverent satires were written – disrupting a cliché and, presumably, creating a genre. That was a dream, of course, but many of the most important things, I fi nd,

      14 min read

    • Article

      Where Is My Brother?

      Jan 21, 2020

      Where Is My Brother?
      13 min read

    • Article

      Dementia

      Aug 12, 2021

      Dementia
      10 min read

    • Article

      Dementia

      Aug 12, 2021

      Dementia
      10 min read

    • Article

      Dementia

      Aug 12, 2021

      Dementia
      10 min read

    • Article

      Dementia

      Aug 12, 2021

      Dementia
      10 min read

    • Article

      Descent

      Jun 14, 2022

      People got out in strange ways. No stranger, I suppose, than the ways they got in. One year an American military helicopter flew too low over an Italian ski village, killing two families headed up the lift. A woman at Hillcrest had Italian citizenshi

      22 min read

    • Article

      My Mom, the Missile Computress

      Aug 30, 2018

      At first, it was hard to attract women to China Lake. Maybe it was the slot machines at the officers’ club; or the taxi to the brothels at the nearby mining town of Red Mountain; or the bikini-clad “pinup” girl in every issue of the Rocketeer, with c

      15 min read

    • Article

      The Haunted Highway

      Jun 2, 2021

      The Haunted Highway
      2 min read

    • Article

      Reading Vonnegut to Cope with Death

      Oct 15, 2018

      I received the call late on a Saturday night. I live in Europe, far from my home in the U.S., so receiving a call from my mother at 10 p.m. my time (1 p.m. her time) was never unusual. But when the tone of her voice on the other line was a distinct “

      6 min read

    • Article

      It Happened to Me…

      Apr 21, 2022

      It Happened to Me…
      8 min read

    • Article

      Projections of Life

      Jun 1, 2023

      Projections of Life
      14 min read

    • Article

      Funeral Crasher

      Oct 20, 2022

      Funeral Crasher
      4 min read

    • Article

      It Happened To Me…

      Jan 26, 2023

      It Happened To Me…
      7 min read

    • Article

      Riccardo

      Jun 14, 2022

      My understanding of my family’s religion was that we didn’t have to go to church if we didn’t want to and that our belief in God was tenuous at best. I grasped the seventh principle, “the interconnected web of all existence,” and I understood the hum

      14 min read

    • Article

      I Grew Up With Ghosts

      Nov 5, 2020

      I Grew Up With Ghosts
      2 min read

    • Article

      I Finally Feel That I’m Free

      Jan 29, 2020

      I Finally Feel That I’m Free
      11 min read

    • Article

      Robin Ince Is On The Road

      May 8, 2023

      I grew up in the countryside, so on walks through woods and bluebells, I knew if you passed a dog-walking stranger, you said a cheery hello. Then, I moved to the city and found out that such gestures were now those of a madman. When I saw her struggl

      2 min read

    • Article

      My Cellie Was the Father I Never Had

      Jun 13, 2019

      Editor’s note: This week, we’re running a special Life Inside series about fathers and incarceration. Read the previous essays about next-cell neighbors, dancing in the prison gym and a surprise meeting. I was born in 1964 on the South Side of Chicag

      5 min read

    • Article

      “It Was Terrifying”

      Nov 26, 2020

      Born in February 1923 as Mary Barry, Lock grew up in the northwest Coventry suburb of Coundon. Although the city was notable for its industrial areas, she remembers the ancient character of the city centre, “It was full of Medieval buildings. There w

      6 min read

    • Article

      It Happened To Me…

      Oct 8, 2020

      It Happened To Me…
      4 min read

    Related categories

    Reviews for John Jagon henki tahi kuollutko vai elävä?

    0 ratings

    0 ratings0 reviews

    What did you think?

    Tap to rate

    Review must be at least 10 words

      Book preview

      John Jagon henki tahi kuollutko vai elävä? - Wilkie Collins Translated by Anton Oskar Forsman

      John Jagon henki tahi kuollutko vai elävä?

      Wilkie Collins

      Translated by Anton Oskar Forsman

      .

      Sydän terve, sanoi tohtori. Keuhkot hyvät. Ei mitään vikaa elimissä, jota voisi huomata. Filip Lefrank, älkää olko levotonna. Ette vielä kuole. Tautinne on tullut liiallisesta työstä. Lepo on ainoa lääke.

      Niin lausui tohtori huoneissani Lontoossa; tohtoria oli noin puolen tuntia ennen lähetetty noutamaan minun tähteni, koska olin peloittanut kirjuriani pyörtyessäni pulpettini ääressä. En tahdo ilman syyttä kääntää lukiani huomion puoleeni; mutta ehkäpä lienee tarpeellinen selitykseksi lisätä, että olen nuorempi asian-ajaja suurella harjoituksella. Olen kotoisin Jersey nimisestä saaresta Englannin kanavassa. Nimeni franskalainen muoto (Lefanc) sai englantilaisen muodon useita polvia sitten: siihen aikaan käytettiin kirjain k Englannissa vielä sanain lopussa, jotka nyt päättyvät c:llä. Siitä huolimatta me vielä toki kannamme päämme pystyssä kuten Jersey-perhe ainakin. Vielä tänäkin päivänä on isälleni ikävää kuulla puhuttavan pojastansa Englannin asian-ajaja-säädyn jäsenenä.

      Lepoa! sanoin toistamiseen, kun lääketieteellinen neuvon-antajani oli päättänyt puheensa. Ystäväni, tiedättekö nyt juuri käräjä-ajan olevan käsissä. Oikeudet istuvat. Katsokaahan, mikä tukku asiakirjoja makaa ja odottaa minua tuolla pöydällä. Lepo ja perikato ovat minulle yhtä.

      Ja työ on kuolema, lisäsi tohtori tyynesti.

      Minä säpsähdin. Hän ei tahtonut pelottaa minua, hän puhui nähtävästi toden perästä.

      On ainoastaan kysymys ajasta, jatkoi hän. Teillä on hyvä ruumiin rakennus, olette nuori mies, vaan ette voi aivan kauan liiallisesti rasittaa aivojanne ja turmella hermostoanne. Lähtekää kohta matkalle. Jos kärsitte merta, tehkää meri-matka. Meri-ilma voisi paraite tehdä teidät terveiksi. En tahdo kirjoittaa teille mitään receptiä. En voi parantaa teitä. Minulla ei ole muuta lisättävää.

      Näin sanoen jätti lääkärini asuntoni. Olin itsepintainen; lähdin samana päivänä oikeuteen.

      Vanhempi asian-ajaja siinä jutussa, jonka kanssa minulla oli tekemistä, kääntyi puoleeni pyytäen minulta jonkun selityksen, jonka olin velvollinen hänelle antamaan. Kauhukseni ja hämmästyksekseni en kyennyt kokoamaan ajatukseni: tapaukset ja asianhaarat olivat aivan sekasin aivoissani. Minä vietiin oikeudesta suuresti säikähtyneenä itsestäni. Seuraavana päivänä lähetettiin asia-kirjani takaisin asianomaisille, ja minä seurasin lääkärini neuvoa, lähtien Amerikaan ensi höyryssä, joka kulki New-Yorkiin.

      Minä olin erityisestä syystä pitänyt matkan Amerikaan parempana muita merimatkoja. Muuan äitini sukulainen, näet, oli useita vuosia sitten muuttanut Yhdys-valtoihin ja siellä ruvennut maanviljelijäksi. Hän oli käskenyt minun käymään luonaan, jos joskus olisin tullut Atlantin meren poikki. Tuota pitkää toimettomuutta levon nimellä, johon tohtori oli minua tuominnut, voitiin tuskin suloisemmalla tavalla viettää, luulin minä, kuin käymällä orpanoimassa ja katselemassa Amerikaa. Viivyttyäni hetken aikaa New-Yorkissa, kuljin rautatietä sukulaiseni, herra Meadowcroft'in luokse Morwickin talossa.

      Amerikassa löytyy mitä juhlallisimpia näkö-aloja koko mailmassa. Terveellisenä vastakohtana näille voit myöskin usein valtioissa Yhdys-valloissa nähdä maisemia, jotka ovat niin tasaisia, niin yksitoikkoisia ja ikäviä matkustajalle, kuin koskaan missään muualla mailmassa. Se maanosa, jossa herra Meadowcroft'in maatila oli, kuului jälkimäiseen luokkaan. Silmäilin ympärilleni, kun astuin rautatievaunuista alas portaille Morwickin pysäyspaikalla ja sanoin itsekseni: jos tulen terveeksi sillä, että tulen kankeaksi ja tyhmäksi, silloin olen tosiaan löytänyt paraan paikan.

      Minä muistelen näitä sanoja seuraavien tapausten valossa; ja sanon, kuten tekin pian olette sanova, niiden lähteneen jotenkin rohkeasta miehestä, jonka sukkela ajatus ei koskaan kyllin tyynesti ottanut punnitakseen, mitä odottamattomia tapauksia aika ja sattumus yhdistyneenä voivat aikaan saada hänelle.

      Herra Meadowcroft'in vanhin poika, Ambrose, odotti pysäyspaikalla ajaakseen minut taloon.

      Ambrose Meadowcroft'in ulkonaisessa olennossa ei ollut mitään, joka olisi ennustanut niitä hirveitä ja kummallisia tapauksia, jotka tulisivat tapahtumaan tuloni jälkeen Morwickiin.

      Terve, kaunis, nuori mies kysyi: Miten voitte herra Lefrank? Iloitsen nähdessäni teitä, herraseni. Nouskaa vaunuihin; mies kyllä saapi selkoa kapineistanne.

      Yhtä kohteliaasti vastasin minä:

      Kiitoksia kysymästänne! Miten voidaan kotona?

      Niin lähdimme matkalle taloon.

      Matkustaessamme keskustelimme ensin maanviljelyksestä ja karjanhoidosta. Ennenkuin olimme kulkeneet 20 kyynärää, tuli minun täydellinen tietämättömyyteni elonkorjuussa ja karjanhoidosta ilmi. Ambrose Meadowcroft koetti kääntää keskustelumme toiseen aineesen, vaan hänelle ei onnistunut tämä hanke. Nyt taasen minä vuorossani etsin keskustelu-ainetta ja kysäsin umpi-mähkään, tulinko sopivalla ajalla. Nuoren maanviljelijän jotenkin yksinkertaiset, päivettyneet kasvot kirkastuivat silmänräpäyksessä. Minä olin nähtävästi sattumalta keksinyt huvittavan keskustelu-aineen.

      Ette olisi voineet tulla soveliaammasti, sanoi hän. Meidän talomme ei koskaan ole ollut niin hauska ja hupainen kuin tätä nykyä.

      Onko teillä vieraita luonanne?

      Eipä juuri mikään vieras. Ainoastaan uusi perheen jäsen, joka on tullut keskuuteemme.

      Uusi perheen jäsen! Sallikaa minun kysyä, kukahan?

      Ambrose Meadowcroft mietiskeli, ennenkuin hän vastasi, läiskähti hevosta ruoskalla, katsoi minuun jonkunmoisella yksinkertaisella epäilyksellä ja toi yhtäkkiä totuuden ilmi mitä selvimmillä sanoilla:

      Onpahan kauniin tyttö, jonka te koskaan eläissänne olette nähneet.

      Voi, voi! Arvatenkin sisarienne ystävätär?

      "Ystävätär? Aivan niin, häntä on meidän pieni amerikalainen serkkumme

      — Naomi Colebrook".

      Himmeästi nyt muistelin, että herra Meadowcroft'in nuorempi sisar oli kauan aikaa sitten joutunut naimisiin erään amerikalaisen kauppamiehen kanssa ja että hän oli kuollut monta vuotta sitten, jättäen jälkeensä yhden ainoan lapsen. Minä sain nyt kuulla, että myöskin isä oli kuollut. Kuolinvuoteellansa oli hän jättänyt turvattoman tyttärensä vaimonsa sukulaisten ystävälliseen hoitoon Morwick'issa.

      Enjoying the preview?
      Page 1 of 1