Valon kuningatar

Valon kuningatar

Valon kuningatar

Prologi

1. Kadonneet lapset

2. Kentaurin paluun haasteet

3. Malgufar

4. Vieras jos toinenkin

5. Valon palvelija

6. Morgain paluu

7. Kaksi viikkoa myöhemmin

8. Mirozkylin paluu

9. Menetyksiä

10. Rakkauden vahva side

11. Jälleennäkemisiä

12. Pahuuden liitto

13. Liikaa taikavoimaa

14. Amulettien mahti

15. Morgai Trazyivorissa

16. Viimeinen sota

17. Malgufar ja Shadom varjo Kiliir

18. Arthus, Eromir ja Palathyr

19. Eron hetkiä ja kuninkaan kuolema

20. Saapuminen Cal'Rucaliin ja vampyyriarmeija

21. Anamarisin uni

22. Suuri taival

23. Varjoina vihollisen keskellä

24. Flajeil ja Dämier

25. Uusi koti

26. Verihammas

27. Morgai, Anamaris, Flajeil, Saerlicy ja lohikäärme

28. Jamarfaryl

29. Liitto vailla luottamusta

30. Pako ja ansa

31. Koulutus ja henkivartija

32. Hyökkäys itäiseen vartiotorniin

33. Yllättävä tapaaminen

34. Suuri taistelu metsässä

35. Kaikki yhdessä

Valmistusmerkinnät

Valon kuningatar

Prologi

Kuusitoista vuotta sitten haltia Morgai onnistui tuhoamaan mahtavan demoniruhtinas Reaqelyiezin ja häntä juhlittiin tämän vuoksi suurimpana sankarina kuin ketään koskaan ennen kääpiöiden, ihmisten ja haltioiden tunnetussa historiassa. Morgaista tuli legenda.

Salaperäinen voima muovasi Morgaista velhojakin voimakkaamman maagikon, mutta kukaan ei tiennyt mitä se hänelle lopulta tekisi. Pimeys oli koskettanut hänen sieluaan, eikä tässä entisessä haltiapapissa ollut enää paljoa hyvyyttä jäljellä. Hän ei tiennyt itsekään mikä hänestä oli tullut tai on tulossa. Oliko hänestä tulossa uusi uhka maailmalle?

Tämän suuren voiton jälkeen Morgai katosi maailmasta, eikä kukaan tiennyt mitä oikein tapahtui. Edes hänen silloiset ystävänsä eivät olleet tavoittaneet häntä näiden vuosien saatossa. Hän oli yksin, eikä enää välittänyt seurasta. Nyt hänen voimansa riittäisivät koko maailman hävittämiseen jos se olisi Morgain tahto, eikä tiedettäisi mikä sen voisi estää. Demoniruhtinas ei voittanut Lopulliseksi hävitykseksi kutsuttua sotaansa, mutta Morgai olisi kokonaan toinen tarina. Reaqelyiezin sielu saattaisi ihan hyvin jakaa Morgain ruumiin tämän itse sitä tajuamatta. Tai sitten hän tiesi tarkalleen mikä hänestä oli tullut.

Demonit olivat yleensä aika ovelia ja saattoivat ohjailla ketä hyvänsä, jopa Morgaita. Hän oli tuhonnut viimevuosina lukuisia demoneita, eikä hän ollut liittoutunut vielä yhdenkään kanssa. Hän kyllä omaksui niiden voimat tuhottuaan ne. Hän tuhoaisi kaiken tieltään, jonka kokisi uhaksi.

Hän oli löytänyt demoni Reaqelyiezin amuletin vuosia sitten ja oli käyttänyt sitä hyödykseen, miksei myös huvikseen. Hän omasi nyt kyvyn avata ulottuvuusportteja monenlaisiin uusiin maailmoihin, joissa tykkäsi nykyisin taivaltaa.

1. Kadonneet lapset

Dämier heräsi uuteen aamuun Afnoelin kylästä omalta sängyltään alaston Flajeil kainalossaan. Kyllä, Flajeil, eikä suinkaan hänen entinen vaimonsa Hafiery, joka meni uusiin naimisiin lordi Zerdakin kanssa. Flajeilin synnyttämä tyttölapsi oli johtanut heidän eroonsa ja Flajeilin silloinen miesystävä Armados oli lähtenyt heti kuultuaan, kuka oli isä. Pahinta Hafierylle oli ollut se, että hänkin oli juuri synnyttänyt Dämierille pojan. Dämierillä oli nykyään poika ja tytär, jotka molemmat olivat juuri täyttäneet kuusitoista. Heidän nimensä olivat Damus ja Anamaris. Rakas?

Niin mitä Flajeil-kultaseni?

Minä tässä mietin meille sopivaa seikkailua, emmehän ole poistuneet täältä kuuteentoista vuoteen.

Vai niin. Mutta emmekö me ole jo liian vanhoja seikkailemaan?

Höpsistä, Dämier, mehän olemme vielä alle nelikymppisiä.

Meillä on tytär ja minulla poika, miten muka heidät jättäisin yksin? Seikkailuilla on tapana venyä, Flajeil.

He ovat jo lähes aikuisia ja Hafiery kyllä huolehtii heistä.

Olet oikeassa, kultaseni. Paras kertoa hänelle tästä. Mutta minne me menisimme?

En tiedä, sehän siitä vasta jännää tekeekin.

Olet aivan sekaisin, nainen.

Niin olenkin, tunnethan minut. He suutelivat intohimoisesti, kunnes päättivät pukeutua. Oli toukokuu. He tuskin enää muistivat nimeä Jondif. Hän oli heidän vanha ystävänsä, joka petti heidät ja kuoli.

Dämier, minä palaan nyt takaisin, etsi Morgai, kuului kuiskaus.

Mikä se oli? Kuulitko sen? Joku puhui, Flajeil.

En minä mitään kuullut.

Olen aivan varma, että kuulin jonkun puhuvan ja ääni kuulosti tutulle.

Erpeqez!

Ääni kuuluu Erpeqezille.

Ai sille kentaurille, jonka demoni tappoi?

Kyllä vain. Ehkä hän on tullut tänne kummittelemaan. Tai minä olen tulossa hulluksi.

Väärin, et sinä ole hullu, minä tunnen sinut kokonaan. Mutta mitä se kentauri halusi?

Ei se sitä sanonut.

Sepä harmi.

Älä huoli, Dämier-ystäväiseni, tulen etsimään sinua.

Tervetuloa, ystävä.

"Mitä sanoit, rakas Dämier?"

Erpeqez tulee tänne. Tiedän, että hän on kuollut. En vain ymmärrä kuinka kuolleista paluu on mahdollinen, mutta olihan hän mahtava kentauri taikuuden harjoittamisen saralla. Hän ei kerro edes mistä on kyse. Hän kertoo sen tullessaan. Luotan häneen, vaikka kuulin vain pelkän äänen.

Kiitos, Dämier.

No me kai sitten vain odottelemme hänen tuloaan. Luulenpa, että joudumme siihen seikkailuun ihan ilman suunnitelmaa, Flajeil sanoi.

Heidän syödessään myöhäistä aamiaista oveen koputettiin. Flajeil avasi oven ja siellä seisoi hengästynyt Hafiery ja kauempana pihamaalla istui hevosensa selässä hänen miehensä Zerdak, suurikokoinen mies haarniskalla varustautuneena.

Flajeil! Dämier!, hän huusi.

Mikä hätänä, Hafiery?, Dämier kysyi ruokapöydän äärestä.

Istu alas ja hengitä syvään. Ota teetä, Flajeil sanoi ja ohjasi Hafieryn pöydän ääreen. Hän joi teen kaikessa rauhassa ja Dämier söi yhä.

Tiedättekö missä poikani Damus on? En ole nähnyt häntä tänään, hän kysyi viimein.

Emme tiedä yhtään sinua paremmin, olemme olleet kahdestaan koko aamun. Emme ole nähneet tytärtämmekään tänään, emmekä Zerdakin poikaa Asdoria, johon tyttäremme on syvästi ihastunut, Flajeil sanoi.

He ovat varmasti yhdessä, eihän heillä ole muita ystäviä kuin toisensa ja Damus. Ei ole ensimmäinen kerta, kun emme löydä heitä. Mitä haluaisit meidän tekevän? Olisiko syytä olla huolissamme tässä vaiheessa?, Dämier sanoi.

Totta kai sinun pitää olla nyt huolissasi, Dämier, kyseessähän ovat sinun poikasi ja tyttäresi, omaa vertasi. Zerdak voi lähteä etsimään heitä, hänellä on haarniska, hevonen ja miekka mukanaan, onhan hänen poikansakin kadonnut, Hafiery selitti.

Minun jäätävä kotiin, odotan tiettyä vierasta. Flajeil voi lähteä, vai mitä?, Dämier sanoi.

Minunkin on jäätävä tänne, ei meidän kaikkien neljän tarvitse heitä etsiä. Ja he osaavat kyllä pitää huolen itsestään, he ovat kohta jo aikuisia. Asdor on jo yhdeksäntoista.

Mikä voi olla niin tärkeää, ettette voi lähteä heitä etsimään?

Ystävämme Erpeqez, kentauri on tulossa tänne..., Dämier aloitti.

Höpsis, hänhän kuoli silloin sen demonin toimesta. Miten hän voi olla elossa, Dämier?

Kentauri puhui miehelleni tänään, Flajeil pisti väliin.

Kummitusko?, Hafiery kysyi, eikä voinut pidätellä nauruaan.

Ei tämä ole kuule mikään naurun asia, Hafiery, Dämier sanoi vastaamatta typerään kysymykseen.

Erpeqez on palannut kuolleista tavatakseen meidät, Flajeil lisäsi.

Oletteko ihan tosissanne?, Hafiery kysyi.

Totta kai me olemme tosissamme, en näe mitään syytä valehdella sinulle, oli Dämierin vastaus.

Sitten nainen lähti Zerdakin kanssa etsimään lapsia. Dämier ja Flajeil jäivät odottamaan kentauria, jonka tuloajasta heillä ei ollut käsitystä.

2. Kentaurin paluun haasteet

Kentauri Erpeqezin ruumiista oli jäljellä enää pelkät luut, jotka nyt ilmestyivät kuin tyhjästä keskelle hiekkaerämaata jossain toisessa maailmassa ja liha alkoi palata luiden ympärille. Vain hetkeä myöhemmin siinä seisoi Erpeqez eläväksi palanneena kuudentoista vuoden jälkeen. Hänen tahtonsa palata takaisin eläväksi oli kasvanut liian suureksi ja hänellä oli syynsä. Hän oli huolissaan Morgaista. Demoni Reaqelyiezin ihmeellinen kukistuminen oli muuttanut Morgain pahaksi velhoksi. Hän oli epäillyt sitä jo tavattuaan Morgain ensimmäisen kerran. Pimeyden kosketus ei ollut mikään leikin asia. Vielä ei ollut merkkejä hyökkäyksistä, sillä Morgai oli mitä luultavimmin yksin missä lie.

Yhtäkkiä hän jähmettyi paikoilleen, eikä voinut enää liikkua. Maahan muodostui musta-aukko, joka suureni ja lähestyi häntä. Se oli samanlainen, joka oli vienyt Morgain ja Reaqelyiezin mukanaan heidän käytyään ratkaisevaa kamppailuaan. Se suureni ja vei kentaurin mukanaan.

Hän seisoi hetkeä myöhemmin keskellä pimeyttä. Missä minä olen?, hän kysyi.

Olet herättänyt itsesi kuolleista, kentauri Erpeqez, eikä se ole sallittua.

Kuulkaas, ei minulla ole aikaa tällaiseen.

Emme anna sinulle vielä lupaa palata elävien pariin.

En minä mitään lupia tarvitse!

Kyllä vain, tarvitset minun ja muiden veljieni luvan myös. Minulla on suurin päätösvalta. Kutsun heidät pian tänne, jos olet vaivan arvoinen. Ja minä olen Qermoers’orfyer’tdor, mutta sinulle helpompi nimi muistaa on Darmax, voimallisten olentojen suojeluskunnasta, enkä minä ole mikään Jumala. On meidän vastuullamme estää tai sallia liian voimallisten olentojen pääsy elävien maailmoihin. Minua ei voi nähdä, olen yhtä tämän pimeyden kanssa.

Mutta päästitte yhden haltiamiehen pois täältä, Morgain. Ja minun on löydettävä hänet.

Vai että Morgai. Hän on se legenda, muistan kyllä hänet. Hänestä on tullut liian voimakas ja paha. Emme kykene auttamaan hänen löytämisessään. Hänellä on pääsy lukuisiin maailmoihin, emmekä tiedä mihin hän kykenee. Häntä emme voi vangita tänne.

Syy paluuseeni on nimenomaan huoleni Morgaista. Minulla on vain tunne, että jotain pahaa tulee tapahtumaan pian ja haluaisin estää sen. Hän oli ystäväni.

Ymmärrän. Hän ei ole kenenkään ystävä enää. Tietysti haluamme sinun ottavan selvää hänen aikeistaan, emmekä siksi rankaise sinua.

Olen siis vapaa palaamaan ystävieni luokse?

Kyllä vain, kunhan olen puhunut veljieni kanssa. Lupaan, että kestää vain pienen hetken.

Ei minulla ole hirveästi aikaa odotella.

Ole huoleti, aika on pysähdyksissä täällä, joten maailmassasi on yhä sama aamu.

Vai niin, no sittenhän meillä on aikaa puhua. Olet mielenkiintoinen keskustelukumppani, Darmax.

Mutta minulla ei ole aikaa jutella enempää kanssasi. Ota tämä ja tämä, Darmax sanoi ja Erpeqezin luokse ilmestyi jotain. Hän näki keihään ja mustan kiven.

Mitä tämä tarkoittaa?

"Saat minuun yhteyden mustan Adas-yhteyskiven avulla halutessasi. Keihäs on nimeltään Smaraqfi ja sen taikuus