Project Gutenberg's Minna von Barnhelm, by Gotthold Ephraim Lessing

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

Title: Minna von Barnhelm

Viisin�yt�ksinen huvin�ytelm�

Author: Gotthold Ephraim Lessing

Translator: Jalmari Lahdensuo

Release Date: August 25, 2007 [EBook #22389]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MINNA VON BARNHELM ***

Produced by Matti J�rvinen, Tuija Lindholm and Distributed

Proofreaders Europe.

Minna von Barnhelm

Viisin�yt�ksinen huvin�ytelm�

Gotthold Ephraim Lessing

Saksankielest� suomentanut
Jalmari Lahdensuo

Ensimm�isen kerran julkaissut

Arvi A. Karisto Osakeyhti� 1921.

Suomennoksen on teett�nyt
"Suomalaisen kirjallisuuden edist�misrahaston"
varoilla rahaston toimikunnan
 kaunokirjallinen osasto

MINNA VON BARNHELM

ELI

SOTILASONNI

HENKIL�T:

_Majuri von Tellheim_, eronsaanut.

_Minna von Barnhelm_.
_Kreivi von Bruchsall_, h�nen enonsa.
_Franciska_, h�nen kamarineitsyens�.
_Just_, majurin palvelija.
_Paul Werner,_ majurin entinen varusmestari.
_Is�nt�_.
_Surupukuinen nainen_.
_Kentt�j��k�ri_
_Riccaut de la Marliniere_.

Tapahtumapaikka vuorotellen ravintolan salissa ja sen viereisess�

huoneessa.

ENSIM�INEN N�YT�S.

ENSIM�INEN KOHTAUS.

JUST

(istuu nurkassa, torkkuu ja puhuu unissaan).

Is�nt� lurjus! Sin�, meid�t? -- Kas niin, veikko! -- Ly�, ly�, veikko!
(Ojentaa k�tens� ly�ntiin ja her�� t�h�n liikkeeseen.) Ohhoh, joko taas?
Tuskin ummistan silm�ni, kun jo olen t�ydess� tappelussa h�nen kanssaan.
Kunpa h�n olisi saanut edes puolet kaikista ly�nneist�ni! -- -- Mutta
kas, on jo p�iv�! Minun on nyt heti l�hdett�v� etsim��n herra parkaani.
Jos minun tahtoani noudatettaisiin, ei h�n en�� pist�isi jalkaansa t�h�n
kirottuun taloon. Miss�h�n h�n lienee viett�nytkin y�ns�?

TOINEN KOHTAUS.

_Is�nt�_. _Just_.

IS�NT�.
Hyv�� huomenta, herra Just, hyv�� huomenta! Kas, jo n�in varhain
jalkeilla? Vai pit�isik� sanoa: viel� n�in my�h��n valveilla?

JUST.

Sanokoon h�n mit� tahtoo.

IS�NT�.

En sano muuta kuin hyv�� huomenta; ja voinen kai odottaa, ett� herra
Just sanoo siihen: paljon kiitoksia?

JUST.

Paljon kiitoksia!

IS�NT�.

Taidetaan olla nyrpeiss��n, kun ei ole saatu tarpeeksi lev�t�.

Senk�vuoksi, ettei herra majuri ole saapunut kotiin ja on t�ytynyt olla
t��ll� h�nt� vaanimassa?

JUST.

Kaikkea tuo mies arvaakin!

IS�NT�.

Min� otaksun, min� otaksun.

JUST

(k��ntyy ja aikoo l�hte�).

H�nen palvelijansa!

IS�NT�

(pid�tt�� h�nt�).

Eih�n toki, herra Just!

JUST.

No hyv�; ei h�nen palvelijansa!

IS�NT�.

Noo, herra Just! Toivoakseni h�n ei en�� ole �keiss��n eilisest�, herra
Just? Kuka nyt y�n yli jaksaa vihaansa kantaa?

JUST.

Min�; ja aion jaksaa yh� edelleenkin.

IS�NT�.

Onko tuo nyt kristillist�?

JUST.

Yht� kristillist� kuin se, ett� rehellinen mies, joka ei heti voi
maksaa, ajetaan talosta, ty�nnet��n kadulle.

IS�NT�.

Hyi, kuka saattaisi olla niin jumalaton?

JUST.

Er�s kristillinen ravintolanis�nt�. -- Minun herrani! moisen miehen!

moisen upseerin!

IS�NT�.

H�netk� min� muka olen ajanut talosta? ty�nt�nyt kadulle? Sit�

tehd�kseni tunnen aivan liian suurta kunnioitusta upseeria kohtaan ja
aivan liian suurta s��li� eronsaanutta kohtaan! Minun oli pakko laittaa
h�nt� varten toiset huoneet kuntoon. -- �lk��n h�n en�� ajatelko sit�,
herra Just. (Huutaa ulos n�ytt�m�lt�.) Hoi! -- Olen valmis hyvitt�m��n
sen toisella tavalla. (Er�s poika tulee.) Tuoppas lasi; herra Justin
pit�� saada ryyppy ja se oikein hyv��!

JUST.

�lk��n h�n suotta vaivatko itse��n, herra is�nt�. Muuttukoon myrkyksi se

pisara, jonka -- Mutta en sent��n vanno; viel� on p��ni selv�.

IS�NT�

(pojalle, joka tuo lik��ripullon ja lasin).

Anna t�nne; mene! -- No, herra Just; t�ss� on jotakin oikein

erinomaista; v�kev��, suloista, terveellist�. (T�ytt�� lasin ja ojentaa
sen h�nelle.) Se saa ylenm��rin valvoneen vatsankin j�lleen kuntoon!

JUST.

Eih�n minun oikeastaan pit�isi! -- Mutta miksi antaisin terveyteni

k�rsi� h�nen h�vytt�myytens� t�hden?

(Ottaa lasin ja juo.)

IS�NT�.

Terveydeksi, herra Just!

JUST

(antaessaan lasin takaisin).

Ei ole hullumpaa! -- Mutta, herra is�nt�, ry�k�le h�n on sittenkin.

IS�NT�.

Ei toki, ei toki! -- Joutaa viel� toisellekin jalalle. Kaksi pysyy

orrella.

JUST

(juotuaan).

T�ytyy tunnustaa: hyv�� on, oikein hyv��! -- Kotitekoistako, herra

is�nt�? --

IS�NT�.

Varjelkoon! aito danzigilaista! oikeata, kahdesti tislattua kultavett�!

JUST.

N�keek�s herra is�nt�, jos osaisin teeskennell�, niin t�llaisen vuoksi

teeskentelisin; mutta min� en osaa; sanon kuin sanonkin: ry�k�le h�n on
sittenkin -- herra is�nt�.

IS�NT�.

Ei el�m�ss�ni ole kukaan viel� tuota minulle sanonut. -- Viel� yksi,

herra Just; ei kaksi kolmannetta!

JUST.

Olkoon menneeksi! (Juo.) Hyv�� tavaraa, totisesti hyv��! -- Mutta

my�skin totuus on hyv� olemassa. Herra is�nt�, ry�k�le h�n on sittenkin!

IS�NT�.

Jos se olisin, niin kuuntelisinko t�ss� rauhassa siksi itse�ni

sanottavan?

JUST.

Kyll�p� vain; sill� harvoin on ry�k�leill� sappea.

IS�NT�.

Eik� viel� yht�, herra Just? Nelis�inen nuora kest�vint�.

JUST.

Ei, liika on liikaa! Ja mit�p� hy�ty� siit� h�nelle olisi, herra is�nt�?
Pullon viimeiseen pisaraan asti min� pysyisin sanassani. Hyi, herra
is�nt�, noin hyv�� danzigilaista ja kuitenkin niin huonot tavat! --
Miehelt� sellaiselta kuin minun herrani, joka on asunut t��ll� vuoden ja
p�iv�n, jolta t��ll� jo monet kirkkaat taalerit on siepattu, joka
el�iss��n ei ole j��nyt kenellek��n ropoakaan velkaa; kun h�n nyt ei
t�sm�lleen maksa parilta kuukaudelta, kun h�n ei en�� yht� paljon
rahojaan tuhlaa, -- vied� nyt h�nelt� huone h�nen poissaollessaan!

IS�NT�.

Mutta kun tuota huonetta v�ltt�m�tt� tarvitsin? kun ennakolta tiesin,

ett� herra majuri itse olisi sen hyv�ntahtoisesti luovuttanut, jos vain
olisimme kyllin kauan voineet odottaa h�nen paluutaan? Olisiko minun
siis pit�nyt taas k��nnytt�� sellainen vieras herrasv�ki oveltani?
Olisiko minun pit�nyt tahallani ty�nt�� sellainen ansio toisen is�nn�n
kitaan? Enk� min� edes usko, ett� h�n olisi saanut y�sijaa mist��n
muualta. Kaikki ravintolat ovat t�h�n aikaan aivan tulvillaan. Olisiko
tuollaisen nuoren, kauniin, rakastettavan naisen pit�nyt j��d� kadulle?
Sit� ei herra majuri kohteliaana miehen� mitenk��n olisi sallinut. Ja
mit� h�n siin� sitten menett��? Enk� ole luovuttanut h�nelle toista
huonetta sijaan?

JUST.

Pihan per�ll� kyyhkyslakan vieress�, n�k�ala naapurin palomuurien

lomitse -- --

IS�NT�.

Olihan n�k�ala hyvin kaunis, ennenkuin naapuri viet�v� sen

rakennuksillaan turmeli. Onhan huone muuten pulska ja paperoitu --

JUST.

On ollut!

IS�NT�.

Ei toki, yksi sein� on viel�kin. Ja herra Justin kamari siin� vieress�,

mit�s siit� puuttuu? Siin� on uuni, joka tosin talvisin v�h�n savuaa --
--

JUST.

Mutta kes�isin se n�ytt�� aika siev�lt�. -- Herra, luulenpa melkein,

ett� h�n viel� kaiken hyv�n lis�ksi tekee meist� pilaa? --

IS�NT�.

No, no, herra Just, herra Just --

JUST.

�lk��n h�n saattako herra Justia tulistumaan, taikka --

IS�NT�.

Min�k� muka saattaisin h�net tulistumaan? Se danzigilainen sen tekee! --

JUST.

Sellaisesta upseerista kuin minun herrani! Vai luuleeko h�n, ettei

eronsaaneessa upseerissa ole miest� taittamaan h�nen niskansa? Miksik�
sitten sodan aikana olitte niin notkeita, te herrat is�nn�t? Miksik�
silloin kaikki upseerit olivat arvokkaita miehi� ja kaikki sotilaat
rehellisi�, kelpo poikia? Joko t�m� hiukkanen rauhaa on saanut teid�t
niin koppaviksi?

IS�NT�.

Mit�s h�n nyt noin kiivastuu, herra Just? --

JUST.

Min� tahdon kiivastua. -- --

KOLMAS KOHTAUS.

_v. Tellheim_. _Is�nt�_. _Just_.

v. TELLHEIM

(sis��n astuessaan).

Just!

JUST.

(luullen is�nn�n nime��n mainitsevan).

Just? -- Olemmeko jo niin tutut? --

v. TELLHEIM.

Just!

JUST.

Luulisinpa viel� olevani herra Just h�nelle!

IS�NT�

(joka huomaa majurin).

St! st! Herra, herra, herra Just, -- katsokoon h�n toki taakseen; h�nen
herransa -- --

v. TELLHEIM.

Just, luulenpa, ett� riitelet? Mit� olen sinun k�skenyt tekem��n?

IS�NT�.

Oo, teid�n armonne, mek� riitelisimme? Jumala siit� varjelkoon! Teid�n

alamaisin palvelijanneko rohkenisi ruveta riitelem��n miehen kanssa,
jolla on onni kuulua teid�n v�keenne?

JUST.

Kunpa saisin pehmitt�� h�nen k�yry� kissanselk��ns�! -- --

IS�NT�.

Tosin herra Just puhuu herransa puolesta, ja hiukan kiivaasti. Mutta

siin� h�n tekee oikein; sit� enemm�n h�nt� kunnioitan; pid�n h�nest� sen
takia. --

JUST.
Voi etten saa iske� hampaita h�nen suustaan!

IS�NT�.

Vahinko vain, ett� h�n kiivastuu aivan turhasta. Sill� olen aivan
vakuutettu siit�, etten ole menett�nyt teid�n armonne suosiota, vaikka
-- h�diss�ni -- minun oli pakko --

v. TELLHEIM.

Jo riitt��, hyv� herra! Olen teille velkaa; te tyhjenn�tte huoneeni

minun poissaollessani; teid�n t�ytyy saada rahanne; minun t�ytyy koettaa
hakea suojaa jostakin muualta. Onhan se luonnollista!

IS�NT�.

Jostakin muualta? Aiotte muuttaa, armollinen herra? Min� onneton, kovan

onnen kolhima mies! Ei, ei koskaan! Pikemminkin on tuon naisen j�lleen
luovuttava huoneestaan. Herra majuri ei voi, ei tahdo luovuttaa h�nelle
huonettaan; huone on majurin; tuon naisen on l�hdett�v�; en voi h�nt�
auttaa. -- Min� menen, armollinen herra -- --

v. TELLHEIM.

Yst�v�, ei en�� toista tyhmyytt� entisen lis�ksi! Tuon naisen t�ytyy

saada pit�� huoneensa. -- --

IS�NT�.

Ja teid�n armonne uskoo, ett� min� muka ep�luottamuksesta, muka

huolissani maksusta -- --? Ik��nkuin en tiet�isi, ett� teid�n armonne
voi minulle maksaa, milloin vain haluaa. -- -- Sinet�ity kukkaro --
viisisataa taaleria louisdoria on siihen kirjoitettu, -- -- jota teid�n
armonne on pit�nyt kirjoituspulpetissaan, -- -- on hyv�ss� s�il�ss�. --

v. TELLHEIM.

Toivokaamme niin; samoin kuin muutkin tavarani. -- Just ottakoon ne

huostaansa, kun h�n on maksanut teille laskunne. -- --

IS�NT�.

Totisesti, min� oikein pel�styin, kun l�ysin kukkaron. -- Olen aina

pit�nyt teid�n armoanne s��nn�llisen� ja varovaisena miehen�, joka ei
koskaan luovu viimeisest� pennist��n. Mutta sittenkin -- -- jos olisin
arvannut puhdasta rahaa olevan kirjoituspulpetissa -- --

v. TELLHEIM.

Niin olisitte menetellyt kohteliaammin minua kohtaan. Ymm�rr�n. --

Menk�� nyt vain, hyv� herra; j�tt�k�� meid�t; minulla on puhuttavaa
palvelijalleni. -- --

IS�NT�.

Mutta, armollinen herra -- --

v. TELLHEIM.

Tule, Just, t�m� herra ei suvaitse, ett� min� h�nen talossaan sinulle
sanon, mit� sinun on teht�v� -- --

IS�NT�.

Min�h�n jo menen, armollinen herra! -- Koko taloni on teid�n

k�ytett�v�n�nne.

NELJ�S KOHTAUS.

_v. Tellheim_. _Just_.

JUST.

(joka polkaisee jalkaansa ja sylkee is�nn�n j�lkeen).

Hyi!

v. TELLHEIM.

Mit� nyt?

JUST.

Olen pakahtua kiukkuuni.

v. TELLHEIM.

Tahi paremminkin puhdasverisyyteesi.

JUST.

Ja te, -- teit� en en�� tunne, herrani. Vaikka kuolisin t�h�n teid�n

silmienne eteen, niin te olette tuon julkean, kovasyd�misen roiston
suojelusenkeli! Hirsipuun ja mestauskirveen ja teilauspy�r�n uhallakin
olisin min� h�net -- olisin tahtonut kuristaa h�net n�ill� kourillani,
repi� h�net palasiksi n�ill� hampaillani. --

v. TELLHEIM.

Peto.

JUST.

Mieluummin peto kuin tuollainen ihminen!

v. TELLHEIM.

Mutta mit� sin� tahdot?

JUST.

Min� tahdon, ett� te k�sitt�isitte, kuinka kovasti teit� loukataan.

v. TELLHEIM.
Ent� sitten?

JUST.

Ett� te kostaisitte, -- ei, tuo mies on siihen liian halpa --

v. TELLHEIM.

Vaan ett� min� antaisin sinun teht�v�ksesi kostaa minun puolestani? Se

on alun pit�en ollut ajatukseni, Minun ei en�� olisi pit�nyt n�ytt�yty�
h�nelle. H�n olisi joutanut saada maksunsa sinun k�sist�si. Tied�n, ett�
osaat paiskata p�yt��n kourallisen rahaa jokseenkin halveksuvin ilmein.
--

JUST.

Vai niin? erinomainen kosto! --

v. TELLHEIM.

Mutta se meid�n t�ytyy viel� siirt�� tuonnemmaksi. Minulla ei ole en��

ropoakaan k�teist� rahaa! enk� saa mist��n kokoon haalituksi.

JUST.

Ei k�teist� rahaa? Ja mik�s se on sitten se kukkaro, jossa oli

viisisataa taaleria louisdoreissa ja jonka is�nt� l�ysi
kirjoituspulpetistanne?

v. TELLHEIM.

Se on rahaa, joka on annettu minun talletettavakseni.

JUST.

Ei suinkaan vain ne sata pistoolia, jotka entinen varusmestarinne toi

teille nelj� viisi viikkoa sitten?

v. TELLHEIM.

Juuri ne, Paul Wernerin tuomat. Miksik�s ei?

JUST.

Niit� ette siis viel� ole k�ytt�nyt? Herrani, niit� voitte k�ytt�� mihin
vain tahdotte. Minun vastuullani --

v. TELLHEIM.

Todellakin?

JUST.

Werner sai minulta kuulla, kuinka kauan p��-sotarahasto viivyttelee

saatavienne maksamista. H�n sai kuulla --

v. TELLHEIM.
Ett� minusta varmaankin tulee keppikerj�l�inen, ellen jo ole. -- Olen
sinulle eritt�in kiitollinen, Just. -- Ja t�m� ilmoitus sai Wernerin
luovuttamaan minulle v�h�iset roponsa. Olipa toki hyv�, ett� arvasin
sen. Kuule, Just, kirjoita minulle samalla omakin laskusi; meist� on
tullut ero. -- --

JUST.

Kuinka? mit�?

v. TELLHEIM.

Ei sanaakaan en��; tuolta tulee joku. --

VIIDES KOHTAUS.

_Er�s surupukuinen nainen_, _v. Tellheim_. _Just_.

NAINEN.

Pyyd�n anteeksi, hyv� herra! --

v. TELLHEIM.

Ket� etsitte, madame? --

NAINEN.

Juuri sit� arvoisaa herraa, jota minulla on kunnia puhutella. Te ette

tunne minua en��? Olen entisen aliratsumestarinne leski --

v. TELLHEIM.

Taivaan t�hden, armollinen rouva! mik� muutos! --

NAINEN.

Olen juuri noussut sairasvuoteelta, johon mieheni kuoltua tuskani minut

heitti. Minun t�ytyy vaivata teit� jo n�in varhain, herra majuri. Aion
matkustaa maalle, jossa er�s hyv�nsyd�minen, kenties yht� onneton
yst�v�ni on nyt ensi aluksi tarjonnut minulle turvapaikan.

v. TELLHEIM

(Justille).

Mene, j�t� meid�t yksin.

KUUDES KOHTAUS.

_Nainen_, _von Tellheim_.

v. TELLHEIM.

Puhukaa vapaasti, armollinen rouva! Minun edess�ni ei teid�n tarvitse

onnettomuuttanne h�vet�. Voinko jotenkin teit� palvella?

NAINEN.

Hyv� herra majuri --

v. TELLHEIM.

Surkuttelen teit�, armollinen rouva! Miten voisin teit� palvella?

Tied�tte, ett� puolisonne oli yst�v�ni; yst�v�ni, sanon; olen aina
s��stellen k�ytt�nyt t�t� nimityst�.

NAINEN.

Kukapa tiet�isi paremmin kuin min�, kuinka suuresti te ansaitsitte h�nen

yst�vyytens� ja h�n teid�n? Te olisitte ollut h�nen viimeinen
ajatuksensa, teid�n nimenne olisi ollut viimeinen ��ni h�nen kuolevilla
huulillaan, jollei v�kev�mpi luonto olisi vaatinut t�t� murheellista
etuoikeutta h�nen onnettoman poikansa, h�nen onnettoman puolisonsa
osalle --

v. TELLHEIM.

Lopettakaa, madame! Tahtoisin mielell�ni itke� kanssanne, mutta t�n��n

minulla ei ole kyyneli�. S��st�k�� minua! Te tapaatte minut hetkell�,
jolloin helposti saattaisin eksy� napisemaan kohtaloani vastaan. -- Oi,
sin� oikeamielinen Marloff! Joutuun, armollinen rouva, mit� suvaitsette
k�ske�? Jos kykenen teit� palvelemaan, jos kykenen --

NAINEN.

En saa l�hte� matkalle t�ytt�m�tt� h�nen viimeist� tahtoaan. H�n muisti

v�h�� ennen loppuaan kuolevansa teid�n velkamiehen�nne ja vannotti minun
suorittamaan t�m�n velan ensi k�teisell� rahallani. Olen myynyt h�nen
kentt�varustuksensa ja tulen nyt lunastamaan h�nen velkakirjansa. --

v. TELLHEIM.

Kuinka, armollinen rouva? senk� vuoksi tulette?

NAINEN.

Sen vuoksi. Sallikaa minun laskea rahat.

v. TELLHEIM

Ei suinkaan, madame! Marloffko minulle velkaa? se on tuskin luultavaa.

Sallikaa minun katsoa. (Ottaa taskukirjansa esiin ja etsii.) En l�yd�
mit��n.

NAINEN.

Olette kaiketi hukannut velkakirjan, eik� velkakirja muuta asiaa. --

Sallikaa --

v. TELLHEIM.

Ei, madame! minulla ei ole tapana hukata papereitani. Jos velkakirjaa ei

minulla ole, niin se todistaa, ettei minulla sit� koskaan ole ollutkaan,
tahi ett� se on suoritettu ja min� jo olen antanut sen takaisin.

NAINEN.

Herra majuri!

v. TELLHEIM.

Aivan varmaan, armollinen rouva. Marloff ei ole j��nyt minulle mit��n

velkaa. Enk� min� my�sk��n jaksa muistaa h�nen milloinkaan olleen
minulle mit��n velkaa. Niin se on, madame; pikemminkin olen min� j��nyt
h�nen velallisekseen. En ole koskaan voinut tehd� mit��n kiitollisuuteni
osoitukseksi h�nelle, joka kuuden vuoden ajan on seisonut rinnallani
onnen ja onnettomuuden, kunnian ja vaaran p�ivin�. En ole unohtava, ett�
h�n j�tt�� j�lkeens� pojan. H�n on oleva minun poikani, kohta kun
kykenen olemaan h�nelle is�n�. T�m� ep�varma tila, johon nyt itse olen
joutunut --

NAINEN.

Jalomielinen mies! Mutta �lk�� tek��n ajatelko minusta liian halpaa.

Ottakaa rahat, herra majuri; niin olen ainakin rauhallisella mielell�.
--

v. TELLHEIM.

Mit�p� muuta te tarvitsette rauhoittuaksenne kuin minun vakuutukseni,

ettei n�m� rahat kuulu minulle? Vai tahdotteko, ett� minun pit�� ry�st��
ne yst�v�ni orvoksi j��neelt� pojalta? Ry�st��, madame; sit� se olisi
sanan varsinaisessa merkityksess�. Rahat ovat h�nen, tallettakaa ne
h�nt� varten. --

NAINEN.

Min� ymm�rr�n teid�t; suonette vain anteeksi, jollen viel� oikein tied�,
miten ottaa hyvi� t�it� vastaan. Mutta mist�p� tiet�isitte, ett� �iti
tekee poikansa hyv�ksi enemm�n kuin h�n tekisi oman el�m�ns� hyv�ksi?
Min� l�hden --

v. TELLHEIM.

L�htek��, madame, l�htek��! Onnea matkalle! En pyyd� teit� antamaan

tietoja itsest�nne. Ne voisivat saapua sellaiseen aikaan, jolloin en
voisi olla miksik��n hy�dyksi. Mutta viel� er�s asia, armollinen rouva;
olinpa v�h�ll� unohtaa kaikkein t�rkeimm�n. Marloffilla on viel�
saatavia entisen rykmenttimme rahastosta. H�nen saatavansa ovat yht�
oikeutettuja kuin minunkin. Jos minulle maksetaan, on h�nellekin
maksettava. Sen takaan. --

NAINEN.

Oi! hyv� herra -- Mutta min� vaikenen mieluummin. -- Kun tuolla tavalla
tulevia hyvi� tekojaan valmistaa, on kuin olisi ne taivaan n�hden jo
tehnyt. Palkitkoon teit� taivas ja minun kyyneleeni! (Poistuu.)

SEITSEM�S KOHTAUS.
v. TELLHEIM.

Kelpo vaimo parka! T�ytyy h�vitt�� n�m�t joutavuudet, niin kauvan kun
muistaa. (Ottaa taskukirjastaan papereita, jotka repii palasiksi.) Ken
takaa, ettei oma puute viel� joskus saattaisi viekotella minua
k�ytt�m��n niit� hy�dykseni?

KAHDEKSAS KOHTAUS.

_Just_. _v. Tellheim_.

v. TELLHEIM.

Sin�k� siell� olet?

JUST

(pyyhkien silmi��n.) Niin!

v. TELLHEIM.

Olet itkenyt?

JUST.

Kirjoitin laskuni keitti�ss�, ja keitti� on t�ynn� savua. T�ss� se on,

hyv� herra!

v. TELLHEIM.

Anna t�nne.

JUST.

Armahtakaa minua, hyv� herra. Tied�n varsin hyvin, etteiv�t ihmiset

armahda teit�; mutta --

v. TELLHEIM.

Mit� tahdot?

JUST.

Olisin pikemmin luullut kuolevani kuin saavani eron.

v. TELLHEIM.

En tarvitse sinua en��; minun t�ytyy oppia tulemaan toimeen ilman

palvelijaa. (Avaa laskun ja lukee.) �Mit� herra majuri on minulle
velkaa: Kolmen ja puolen kuukauden palkka, 6 taaleria kuukaudessa, tekee
21 taaleria. T�m�n kuun ensi p�iv�st� maksanut yht� ja toista 1 taaleri
8 groschenia 9 pfennigi�. Summa summarum 22 taaleria 7 gr. 9 pf.� --
Hyv�, ja kohtuullista on, ett� maksan sinulle t�m�n kuluvan kuukauden
kokonaan.

JUST.
Toinen sivu, herra majuri --

v. TELLHEIM.

Viel�k� lis��? (Lukee.) �Mit� herra majurille min� olen velkaa:

V�lsk�rille minun puolestani maksettu 25 taaleria. Hoidosta ja hoivasta
toipumiseni aikana minun puolestani maksettu 39 taaleria. Is�lleni,
jolta kaikki on poltettu ja ry�stetty, maksettu pyynn�st�ni etuk�teen,
lukuunottamatta niit� kahta saaliiksi saatua hevosta, jotka h�n sai
lahjaksi, 50 taaleria. Summa summarum 114 taaleria. Siit� poisvedetty
edell�mainitut 22 tl. 7 gr. 9 p., j��n herra majurille velkaa 91 tlr. 16
gr. 3 pf.� -- Mies, sin� olet hullu! --

JUST.

Uskon kyll�, ett� olen tullut maksamaan teille paljon enemm�nkin. Mutta
turha on kuluttaa mustetta sellaiseen. Min� en voi sit� teille maksaa,
en vaikka ottaisitte minulta palvelijanpukunikin, jota en my�sk��n viel�
ole saanut ty�ll�ni ansaituksi, -- niinp� olisin mieluummin tahtonut,
ett� olisitte j�tt�nyt minut sairaalaan loppuani odottamaan.

v. TELLHEIM.

Min� sin� minua pid�t? Sin� et ole minulle mit��n velkaa, ja min� aion
suositella sinua er��lle tuttavalleni, jonka palveluksessa tulet
paremmin toimeen kuin minua palvellen.

JUST.

Min� en ole teille mit��n velkaa, ja kuitenkin aiotte hylj�t� minut?

v. TELLHEIM.

Koska en tahdo joutua sinulle mit��n velkaan.

JUST.

Senk�t�hden? vain senk�t�hden? -- Niin varmasti kuin olen teille velkaa,

niin varmasti kuin te ette voi joutua minulle mit��n velkaan, niin
varmasti te ette nyt saa minua hylj�t�. -- Tehk�� mit� tahdotte, herra
majuri, min� j��n luoksenne; minun t�ytyy j��d� teid�n luoksenne. --

v. TELLHEIM.

Ja sinun uppiniskaisuutesi, sinun uhmailusi, sinun raju, hillit�n

menettelysi kaikkia niit� kohtaan, joilla ei mielest�si ole mit��n
sanomista sinulle, sinun juonikas vahingonilosi, sinun kostonhimosi --
--

JUST.

Tehk�� minusta niin huono kuin tahdotte, min� en kuitenkaan ole

mielest�ni koiraani huonompi. Viime talvena kuljeskelin h�m�riss�
kanavan varrella ja kuulin jotakin vikisemist�. Laskeusin alas ja
kurotin k�teni ��nt� kohden ja luulin pelastavani lapsen ja vedinkin
vedest� villakoiran. Hyv� niinkin, ajattelin. Villakoira kulki
per�ss�ni, mutta min� en juuri pid� villakoirista. Min� ajoin sen pois,
turhaan, min� pieksin sit�, turhaan. Min� en y�ll� p��st�nyt sit�
huoneeseeni; se j�i oven eteen kynnykselle. Kun se liiaksi l�henteli
minua, annoin sille potkun; se �l�hti, katsoi minuun ja heilutti
h�nt��ns�. Se ei ole viel� saanut leip�palaa minun k�dest�ni, ja
kuitenkin min� olen ainoa, jota se tottelee ja joka siihen saa koskea.
Se on ruma villakoira, mutta liiankin hyv� koiraksi. Jos se jatkaa sit�
peli��n, niin min� lopultakin lakkaan olemasta vihainen villakoiralle.

v. TELLHEIM

(syrj��n). Niinkuin min�kin tuolle! Ei, ei ole t�ysi� ihmispetoja! --

Just, me pysymme yhdess�.

JUST.

Aivan varmasti! -- Tek� muka tulisitte toimeen ilman palvelijaa? Te

unohdatte haavanne ja ett� voitte k�ytt�� vain toista k�tt�nne. Etteh�n
te voi yksin pukeutua. Min� olen teille tuiki tarpeellinen ja olen -- --
kehaisematta itse�ni, herra majuri -- ja olen palvelija, joka -- jos
pahoista pahin tapahtuisi -- on valmis herransa edest� vaikka kerj��m��n
ja varastamaan.

v. TELLHEIM.

Just, me emme pysy yhdess�.

JUST.

Hyv� on!

YHDEKS�S KOHTAUS.

_Er�s palvelija_. _v. Tellheim_. _Just_.

PALVELIJA.

Pst! Kumppani!

JUST.

Mik� on h�t�n�?

PALVELIJA.

Eik� h�n voisi osoittaa minua sen upseerin pakeille, joka viel� eilen
asui (viittaa er��seen huoneeseen sill� puolella, josta saapui) tuossa
huoneessa?

JUST.

Voinpa hyvinkin. Mit� h�nell� on upseerille tuomista?

PALVELIJA.

Sit� mit� aina tuomme, kun emme tuo mit��n: komplimentin. Arvoisa
em�nt�ni on saanut kuulla, ett� h�nen on t�ytynyt v�isty� meid�n
tielt�mme. Arvoisa em�nt�ni tiet��, mik� sopii, ja sen johdosta on minun
nyt pyydett�v� h�nelt� anteeksi.

JUST.

No, pyyt�k��n h�n siis h�nelt� anteeksi: tuossa h�n on.

PALVELIJA.

Mik� h�n on miehi��n? Miksi h�nt� mainitaan?

v. TELLHEIM.

Yst�v�ni, olen jo kuullut asianne. Se on liikaa kohteliaisuutta arvoisan

em�nt�nne puolelta, ja min� annan sille sen arvon kuin tuleekin.
Lausukaa h�nelle kunnioittava tervehdykseni. -- Mik� on arvoisan
em�nt�nne nimi?

PALVELIJA.

Mik�k� on h�nen nimens�? H�nt� puhutellaan armolliseksi neidiksi.

v. TELLHEIM.

Ja h�nen sukunimens�?

PALVELIJA.

Sit� en ole viel� sattunut kuulemaan, ja minun asiani ei ole sit� kysy�.
Min� j�rjest�n asiani niin, ett� minulla enimm�kseen aina kuuden viikon
kuluttua on uusi is�nt�v�ki. Hitto heid�n kaikkien nimi� muistakoon!

JUST.

Bravo, kumppani!

PALVELIJA.

T�m�n palvelukseen tulin vasta muutama p�iv� sitten Dresdeniss�. H�n

etsii, luullakseni, t��ll� sulhastaan. --

v. TELLHEIM.

Riitt��, yst�v�ni. Halusin tiet�� arvoisan em�nt�nne nimen, en h�nen

salaisuuksiaan. Menk�� jo!

PALVELIJA.

Kumppani, tuosta ei olisi herraksi minulle!

KYMMENES KOHTAUS.

_v. Tellheim_. _Just_.

v. TELLHEIM.

Pid� huolta, Just, ett� pian p��semme pois t�st� talosta! Tuon vieraan
naisen kohteliaisuus tuntuu minusta tukalammalta kuin is�nn�n julkeus.
Kas t�ss�, ota t�m� sormus, ainoa kalleus, mik� minulla viel� on
j�lell�. En koskaan olisi luullut sit� tarvitsevani k�ytt�� t�llaiseen
tarkoitukseen! -- Panttaa se! vaadi siit� kahdeksankymment�
friedrichsdoria; is�nn�n lasku ei voi nousta kolmeakymment�
korkeammalle. Maksa h�nelle ja vie minun tavarani t��lt�. -- Niin,
mihin? -- Mihin tahdot. Halvin ravintola paras. Tapaat minut tuolla
viereisess� kahvilassa. Min� l�hden, toimita asiasi hyvin.

JUST.

Olkaa huoleti, herra majuri! --

v. TELLHEIM

(tulee j�lleen takaisin). Ennen kaikkea, �l� unohda pistoolejani, jotka

riippuivat sein�ll� vuoteeni takana.

JUST.

Min� en unohda mit��n.

v. TELLHEIM

(tulee viel� kerran takaisin). Viel� yksi asia: ota my�s villakoirasi
mukaan; kuuletko, Just! --

YHDESTOISTA KOHTAUS.

JUST.

Villakoira ei t�nne j��. Siit� pit�k��n koira itse huolen. -- Hm! vai
oli herralla viel� t�m� kallisarvoinen sormuskin? ja piti sit�
taskussaan eik� sormessaan? -- Is�nt� hyv�, me emme viel� ole niin
putipuhtaat kuin milt� n�ytt��. H�nelle, juuri h�nelle min� sinut
panttaan, kaunis pikku sormus! Tied�n, ett� h�nt� harmittaa, kun sinua
ei h�nen talossaan kokonaan panna likoon! -- Aah --

KAHDESTOISTA KOHTAUS.

_Paul Werner_. _Just_.

JUST.

Katsohan, Werner! hyv�� p�iv��, Werner! tervetuloa kaupunkiin!

WERNER.

Kirottu kyl�! En mill��n ilveell� tahdo siihen tottua j�lleen. Hauskaa,

lapset, hauskaa; min� tuon uutta rahaa! Miss� majuri on?

JUST.

Eik� h�n tullut vastaasi? H�n l�hti juuri �sken rappusia alas.

WERNER.
Min� tulin takaportaita. No, miten h�n jaksaa? Olisin jo viime viikolla
ollut t��ll� luonanne, mutta --

JUST.

No? mik�s esti? --

WERNER.

Just, -- oletko kuullut puhuttavan prinssi Herakliuksesta?

JUST.

Herakliuksesta? Enp� tiet��kseni.

WERNER.

Etk� sin� tunne it�maiden suurta sankaria?

JUST.

Tiet�j�t it�iselt� maalta tunnen hyvinkin, ne, jotka uuden vuoden

tienoilla juoksentelevat t�hdet k�siss��n -- --

WERNER.

Ihminen, luulenpa, ett� luet sanomalehti� yht� v�h�n kuin raamattua? --

Sin� et tied� mit��n prinssi Herakliuksesta, et mit��n tuosta
urhoollisesta miehest�, joka on siepannut Persian ja nyt l�hip�ivin�
murskaa maahan ottomaanien portin? Jumalan kiitos, ett� jossakin
maailman kolkassa viel� tapellaan! Olen jo tarpeeksi kauvan toivonut,
ett� t��ll� taas pamahtaisi. Mutta t��ll� ne vain vetelehtiv�t ja
parantelevat nahkaansa. Ei, sotilas min� olin, sotilaaksi t�ytyy minun
j�lleen tulla! Lyhyesti -- (katsellen arkana ymp�rilleen, onko kukaan
kuuntelemassa) n�in meid�n kesken, Just, min� vaellan Persiaan
tehd�kseni h�nen kuninkaallisen korkeutensa prinssi Herakliuksen
johdolla pari sotaretke� turkkilaisia vastaan.

JUST.

Sin�?

WERNER.

Min�, sellaisena kuin minut t�ss� n�et! Meid�n esi-is�mme k�viv�t

uutterasti sotaa turkkilaisia vastaan, ja niin pit�isi meid�n tehd� yh�
viel�kin, jos olisimme rehellisi� miehi� ja hyvi� kristityit�. Tosin
k�sit�n varsin hyvin, ettei sotaretki turkkilaisia vastaan voi olla
puoleksikaan niin hupainen kuin sotaretki ranskalaisia vastaan; mutta
sit� ansiokkaampi se lienee niin t�ss� kuin tulevassakin el�m�ss�.
Turkkilaisilla on kaikilla sapelit, timanteilla kirjaillut --

JUST.

Antaakseni sellaisella sapelilla iske� p��ni halki en matkustaisi yht�

ainoata peninkulmaa. Et suinkaan ole niin mielet�n, ett� j�t�t kauniin
kyl�vouti-tilasi? --
WERNER.

Oo, sen otan mukaani! -- Etk� huomaa? -- Tila on myyty -- --

JUST.

Myyty?

WERNER.

St! -- t�ss� on sata tukaattia, jotka eilen sain k�sirahoina; ne min�

tuon majurille --

JUST.

Ja mit�s h�n niill�?

WERNER.

Mit�k� h�n niill�? H�nen on ne kulutettava, pelattava, juotava -- miten

vain haluttaa. Se mies tarvitsee rahaa, ja surkeata on, ett� h�nt� ei
tahdota p��st�� edes omiinsa k�siksi! Mutta min�p� tiet�isin, mit�
tekisin, jos olisin h�nen asemassaan! Min� arvelisin: �Hitto perik��n
t��ll� teid�t kaikki�, ja l�htisin Paul Wernerin kera Persiaan! -- Tuli
ja leimaus! -- prinssi Heraklius lienee toki kuullut puhuttavan majuri
Tellheimist�, vaikkapa h�n ei tunnekaan h�nen entist� varusmestariaan
Paul Werneri�. Meid�n ottelumme Katzenbergin luona --

JUST.

Werner, sinulla on herttaisen hyv� tarkoitus; mutta me emme kaipaa sinun

rahojasi. Pid� tukaattisi, ja sata pistoliasi voit my�s saada
koskemattomina takaisin, niin pian kuin vain tahdot. --

WERNER.

Vai niin? Onko siis majurilla viel� rahaa?

JUST.

Ei.

WERNER.

Onko h�n jostakin saanut lainaksi?

JUST.

Ei.

WERNER.

Ja mist� te sitten el�tte?

JUST.

Me annamme merkit� laskuun, ja kun ei en�� haluta mit��n merkit� ja

meid�t heitet��n ulos ovesta, niin me panttaamme, mit� meill� on, ja
siirrymme muuanne. Kuulehan, Paul, t�lle is�nn�lle meid�n t�ytyy tehd�
jokin kepponen.

WERNER.

Onko h�n tuottanut majurille ik�vyyksi�? -- Min� suostun! --

JUST.

Mit�h�n, jos me illalla, kun h�n tulee tupakkahuoneesta, v�ijyisimme

h�nt� ja antaisimme h�nelle aimo selk�saunan? --

WERNER.

Illalla? -- v�ijyisimme h�nt�? -- kaksi yht� vastaan? -- Se ei kelpaa.

--

JUST.

Tahi jos pist�isimme h�nen nurkkansa tuleen? --

WERNER.

Polttoa ja h�vityst�? -- Mies, kuulee hyvin, ett� sin� olet ollut

kuormarenki etk� sotilas, -- hyi!

JUST.

Tahi jos tekisimme h�nen tytt�rest��n porton? H�n on tosin perhanan ruma
-- --

WERNER.

No, silloin h�n lienee jo aikoja sitten siksi tullut? Etk� sin�
siihenk��n ket��n apulaista tarvitsisi. Mutta mik� sinun on? Mit� on
tapahtunut?

JUST.

Tule, niin saat kuulla kummia!

WERNER.

Niinp� on t��ll� sitten kai itse piru irti?

JUST.

Niin on, tule pois!

WERNER.

Sit� parempi! Persiaan siis, Persiaan!

_(Ensi n�yt�ksen loppu.)_

TOINEN N�YT�S.

(Tapahtuu neidin huoneessa.)

ENSIM�INEN KOHTAUS.

_Minna von Barnhelm_. _Franziska_.

NEITI

(aamupuvussa, katsoen kelloansa). Franziska, me olemmekin nousseet hyvin

varhain. Aika k�y meille pitk�ksi.

FRANZISKA.

Kukapa saisi unta n�iss� viet�v�n suurissa kaupungeissa? Vaunuja,

y�vartijoita, rumpuja, kissoja, korpraaleja -- ei koskaan lakkaa
jyrisem�st�, huutamasta, p�risem�st�, naukumasta, kiroilemasta; aivan
kuin y� olisi kaikkea muuta kuin lepoa varten. -- Kuppi teet�,
armollinen neiti?

NEITI.

Tee ei minulle maistu. --

FRANZISKA.

Min� keit�t�n omaa suklaatamme.

NEITI.

Keit�t�, itsellesi!

FRANZISKA.

Itselleni? Yht� mielell�ni itsekseni l�rp�ttelisin kuin itsekseni

joisin. -- Tosin k�y aika t�ll� tavalla niin pitk�ksi. -- Meid�n
t�ytynee aikamme kuluksi somistaa itsemme ja koettaa pukua, jossa aiomme
tehd� ensi rynn�kk�mme.

NEITI.

Miksi puhut rynn�k�ist�, kun olen tullut t�nne vain vaatiakseni

antautumisen voimassapit�mist�?

FRANZISKA.

Ja tuo herra upseeri, jonka me karkoitimme, ja jolle me sen johdosta

l�hetimme kunnioittavan tervehdyksemme: eip� liene h�nk��n tottunut
hienoimpiin el�m�ntapoihin! Olisihan h�n muutoin pyyt�nyt saada kunniaa
k�yd� meit� tervehtim�ss�.

NEITI.

Kaikki upseerit eiv�t ole Tellheimej�. Totta puhuen min� l�hetinkin

h�nelle tervehdykseni vain senvuoksi, ett� saisin tilaisuuden
tiedustella h�nelt� jotakin Tellheimist�. -- Franziska, syd�meni sanoo,
ett� matkani on oleva onnellinen, ett� olen l�yt�v� h�net. --

FRANZISKA.

Syd�mmenne, armollinen neiti? Syd�meen ei ole liiaksi uskottava. Syd�n

puhuu ��rett�m�n mielell��n sit� mit� suukin. Jos suu olisi yht�
taipuvainen puhumaan syd�men mukaan, niin olisi jo aikoja sitten tullut
muotiin pit�� suut lukossa.

NEITI.

Ha! Ha! suut lukossa! Sep� muoti olisi minusta aivan paikallaan!

FRANZISKA.

Mieluummin j��k��t kauneimmatkin hampaat n�ytt�m�tt� kuin ett� alinomaa

p��st�� syd�men sit� tiet� valloilleen!

NEITI.

Mit�? Oletko sin� niin pid�ttyv�inen? --

FRANZISKA.

En, armollinen neiti, mutta olisin mielell�ni pid�ttyv�mpikin. Harvoin

puhutaan hyveest�, jonka itse omistaa; mutta sit� useammin siit�, joka
itselt� puuttuu.

NEITI.

N�etk�s, Franziska? Nytp� teit eritt�in hyv�n huomautuksen.

FRANZISKA.

Tein? Onko siin�kin tekemist�, mik� noin vain juolahtaa mieleen? --

NEITI.

Ja tied�tk�, miksi oikeastaan pid�n tuota huomautusta niin hyv�n�? Se

soveltuu monessa suhteessa minun Tellheimiini.

FRANZISKA.

Mit�p� te ette saisi soveltumaan h�neen?

NEITI.

Yst�v�t ja vihamiehet sanovat, ett� h�n on maailman urhoollisin mies.

Mutta kuka on koskaan kuullut h�nen puhuvan urhoollisuudesta? H�nell� on
mit� oikeamielisin syd�n, mutta oikeamielisyys ja jalomielisyys ovat
sanoja, joita ei koskaan kuule h�nen huuliltaan.

FRANZISKA.

Mist� hyveist� h�n sitten puhuu?

NEITI.
Ei mist��n; sill� h�nelt� ei puutu mit��n.

FRANZISKA.

Tuota vain tahdoinkin kuulla.

NEITI.

Odotahan, Franziska, nyt muistan. H�n puhuu hyvin usein

s��st�v�isyydest�. N�in meid�n kesken, Franziska, luulenpa, ett� tuo
mies on tuhlaaja.

FRANZISKA.

Viel� er�s seikka, armollinen neiti. Min� olen hyvin usein kuullut h�nen
mainitsevan my�s horjumatonta uskollisuuttaan teit� kohtaan. Mit�p�, jos
tuo herra olisi huikentelevainenkin?

NEITI.

Sinua onnetonta! -- Mutta tarkoitatko t�ytt� totta, Franziska?

FRANZISKA.

Kuinka kauvan h�n onkaan jo ollut teille kirjoittamatta?

NEITI.

Ah! rauhanteon j�lkeen on h�n kirjoittanut minulle vain yhden ainoan

kerran.

FRANZISKA.

Vai huokaus rauhaakin vastaan! Ihmeellist�! Rauhan pit�isi vain korjata

kaikki se paha, mink� sota on saanut aikaan, mutta se turmelee sen
hyv�nkin, mit� t�m�, sen riitaveli, kenties on aiheuttanut. Rauha ei
saisi olla niin itsep�inen! -- Ja kuinka kauvan onkaan jo rauhaa
kest�nyt? Aika k�y ��rett�m�n pitk�ksi, kun tapahtuu niin v�h�n uutta.
-- Turhaan posti taas kulkee s��nn�llisesti, ei kukaan kirjoita; sill�
kell��n ei ole mit��n kirjoitettavaa.

NEITI.

�Nyt on rauha�, kirjoitti h�n minulle, �ja min� l�henen toiveitteni

t�yttymist�. Mutta ett� h�n on kirjoittanut t�st� minulle ainoastaan
kerran, vain yhden ainoan kerran --

FRANZISKA.

Ett� h�n pakottaa meid�t itse rient�m��n t�t� toiveitten t�yttymist�

kohti: jos vain l�yd�mme h�net, niin saa h�n t�m�n maksaa! -- Kunpa tuo
mies t�ll�v�lin ei vain jo olisi t�ytt�nyt toiveitaan ja me saisi t��ll�
tiet�� --

NEITI

(tuskaisesti ja kiivaasti). Ett� h�n on kuollut?

FRANZISKA.

Teid�n t�htenne, armollinen neiti; jonkun toisen syliss�. --

NEITI.

Sin� kiusanhenki! Odota, Franziska, kyll� t�m�n viel� edest�si l�yd�t!

-- Mutta pakise vain; muutoin nukahdamme uudelleen. -- H�nen
rykmenttins� hajoitettiin heti rauhanteon j�lkeen. Kukapa tiet��,
mink�laiseen laskujen ja todisteitten sekamelskaan h�n siten on
joutunut? Kukapa tiet��, mihin toiseen rykmenttiin, mihin kaukaiseen
maakuntaan h�net on siirretty? Kukapa tiet��, mitk� seikat -- Joku
koputtaa.

FRANZISKA.

Sis��n!

TOINEN KOHTAUS

_Is�nt�_. _Edelliset_.

IS�NT�

(pist�en p��ns� esiin). Sallitaanko, armollinen herrasv�ki? --

FRANZISKA.

Herra is�nt�mmek�? -- Sis��n vain kokonaan.

IS�NT�

(kyn� korvan takana, k�dess� paperilehti ja kirjoituskojeet). Min�

tulen, armollinen neiti, toivottamaan teille n�yrimm�sti hyv�� huomenta,
-- (Franziskalle) ja my�skin teille, kaunis lapseni --

FRANZISKA.

Kohtelias mies!

NEITI.

Me kiit�mme.

FRANZISKA.

Ja toivotamme teillekin hyv�� huomenta.

IS�NT�.

Rohkenenko kysy�, miten teid�n armonne on lev�nnyt ensim�isen y�ns�

minun kehnon kattoni alla? --

FRANZISKA.

Katto ei ole niink��n kehno, herra is�nt�, mutta vuoteet olisivat

voineet olla paremmat.

IS�NT�.

Mit� kuulen? Huonostiko nukuttu? Kenties ylenpalttinen v�symys matkan

j�lkeen --

NEITI.

Mahdollista kyll�.

IS�NT�.

Tietysti! tietysti! sill� muuten -- -- jos kuitenkin jokin seikka ei

olisi t�ysin vastannut teid�n armonne vaatimuksia, niin suvaitkoon
teid�n armonne vain k�ske�.

FRANZISKA.

Hyv�, herra is�nt�, hyv�! Emme me kursastelekaan, ja kaikkein v�himmin

k�y ravintolassa kitsasteleminen. Kyll�p�h�n sanomme, mit� haluamme.

IS�NT�.

T�m�n lis�ksi tulen samalla -- (vet�en kyn�n esiin korvan takaa).

FRANZISKA.

No? --

IS�NT�.

Ep�ilem�tt� teid�n armonne jo tuntee poliisilaitoksemme viisaat

m��r�ykset --

NEITI.

En laisinkaan, herra is�nt� --

IS�NT�.

Meit� is�nti� on kielletty antamasta asuntoa nelj��kolmatta tuntia

kauvemmaksi kenellek��n vieraalle, mit� s��ty� ja sukua h�n lieneekin,
j�tt�m�tt� asianomaiseen paikkaan kirjallista ilmoitusta h�nen
nimest��n, kotipaikastaan, arvostaan ja siit�, miss� asioissa ja kuinka
kauvan h�n t��ll� aikoo viipy�, ja niin edesp�in.

NEITI.

Hyv� on.

IS�NT�.

Teid�n armonne suvainnee siis -- (astuen er��n p�yd�n luo ja

valmistautuen kirjoittamaan).

NEITI.
Varsin mielell�ni. -- Nimeni on --

IS�NT�.

Lyhyt silm�nr�p�ys k�rsiv�llisyytt�! (Kirjoittaa.) �Dato, 22:s p.

elokuuta a. c. t�nne Espanjan Kuninkaaseen saapunut� -- Nyt teid�n
nimenne, armollinen neiti?

NEITI.

Neiti von Barnhelm.

IS�NT�

(kirjoittaa) �von Barnhelm� -- Saapuen? mist�, armollinen neiti?

NEITI.

Tiluksiltani Saksista.

IS�NT�

(kirjoittaa) �Tiluksilta Saksista� -- Saksista! Kas, kas, Saksista,

armollinen neiti? Saksista?

FRANZISKA.

No? miksik�s ei? Ei kai t�ss� maassa pidet� syntin�, ett� on Saksista
kotoisin?

IS�NT�.

Syntin�! Varjelkoon! seh�n olisi sitten aivan uuden uutukainen synti! --

Saksista siis? Kas, kas, Saksista! Se rakas Saksi! -- Saksi ei ole
pieni, vaan on siell� useita -- kuinka sanoisin? -- alueita, maakuntia.
-- Poliisilaitoksemme on tuiki tarkka, armollinen neiti. --

NEITI.

Ymm�rr�n: siis tiluksiltani Th�ringist�.

IS�NT�.

Th�ringist�! Niin, se on parempi, armollinen neiti, se on

t�sm�llisemp��. (Lukee ja kirjoittaa) �Neiti von Barnhelm, saapuen
tiluksiltaan Th�ringist�, ynn� kamarirouva ja kaksi palvelijaa� --

FRANZISKA.

Kamarirouva? se olen kai min�?

IS�NT�.

Niin, kaunis lapseni.

FRANZISKA.

No, herra is�nt�, niinp� pankaa siis kamarirouvan asemasta kamarineitsyt

-- Kuulin, ett� poliisilaitos on tuiki tarkka; siit� voisi synty�
v��rink�sitys, josta minua kuulutuksiin pantaessa saattaisi viel� koitua
ik�vyyksi�. Sill� min� olen todellakin viel� neitsyt ja nimeni on
Franziska; sukunimelt� Willig; Franziska Willig. Min�kin olen
Th�ringist�. Is�ni oli myll�ri er��ll� armollisen neidin maatilalla. Sen
nimi on Klein-Rammsdorf. Mylly on nyt veljell�ni. Min� tulin hyvin
nuorena kartanoon ja minut kasvatettiin yhdess� armollisen neidin
kanssa. Me olemme samanik�iset, ensi kynttil�nmessunp�iv�n�
yhdenkolmatta vuoden vanhoja. Min� olen oppinut kaiken mit� armollinen
neitikin on oppinut. Minua ilahduttaa, jos poliisilaitos tuntee minut
perinpohjin.

IS�NT�.

Hyv�, kaunis lapseni, panen tuon muistiini l�hempien kyselyjen varalta

-- Mutta sitten, armollinen neiti, teht�v�nne t��ll�? --

NEITI.

Teht�v�ni?

IS�NT�.

Anooko teid�n armonne jotakin h�nen kuninkaalliselta majesteetiltaan?

NEITI.

Oi en!

IS�NT�.

Tahi meid�n ylimmilt� oikeusvirastoiltamme?

NEITI.

En niilt�k��n.

IS�NT�.

Tahi --

NEITI.

En, en Olen t��ll� yksinomaan omissa asioissani.

IS�NT�.

Aivan niin, armollinen neiti, mutta mill� nimell� k�yv�t n�m� omat
asianne?

NEITI.

Niit� sanotaan -- Franziska, luulenpa, ett� meit� kuulustellaan.

FRANZISKA.

Herra is�nt�, ei suinkaan poliisilaitos voi vaatia tietoonsa naisen

salaisuuksia?
IS�NT�.

Totta kai, kaunis lapseni; poliisilaitos tahtoo tiet�� kaikki ja

eritt�inkin juuri salaisuudet.

FRANZISKA.

No niin, armollinen neiti, mit� on teht�v�? -- Kuulkaa siis, herra

is�nt� -- mutta j��k��n t�m� kaikin mokomin vain meid�n ja poliisin
tiedoksi! --

NEITI.

Mit�h�n tuo hupakko nyt h�nelle sanoo?

FRANZISKA.

Me olemme tulleet kaapataksemme kuninkaalta er��n upseerin --

IS�NT�.

Mit�? kuinka? Lapsi! lapsi!

FRANZISKA.

Tahi salliaksemme tuon upseerin kaapata meid�t. Kumpikin vet�� yksiin.

NEITI.

Franziska, oletko mielet�n? -- Herra is�nt�, t�m� nen�k�s olento pit��

teit� pilkkanaan. --

IS�NT�.

�lk��h�n toki! Minun v�h�p�t�isyydest�ni saa h�n tosin laskea leikki�

niin paljon kuin haluaa, mutta korkeasta poliisilaitoksesta --

NEITI.

Tied�ttek� mit�, herra is�nt�? -- Min� en tied�, miten menetell� t�ss�

asiassa. Ehk�p� voisitte j�tt�� koko kirjoittamisen, kunnes enoni
saapuu. Sanoin teille jo eilen, mink�t�hden h�n ei tullut yht� matkaa
minun kanssani. H�nen vaununsa joutuivat ep�kuntoon kahden peninkulman
p��ss� t��lt�, eik� h�n mill��n muotoa tahtonut, ett� t�m� sattuma veisi
minulta yhden y�n levon. Minun t�ytyi siis rient�� edelt�. H�n voi
saapua t�nne viimeist��n vuorokautta my�hemmin.

IS�NT�.

No niin, armollinen neiti, odottakaamme siis h�nt�.

NEITI.

H�n osannee paremmin vastata kysymyksiinne. H�n tiet�nee, kenelle ja

mihin m��rin h�nen on paljastettava itsens�; mit� h�nen on ilmoitettava
asioistaan ja mit� h�n niist� saa vaikenemalla sivuuttaa.
IS�NT�.

Sit� parempi! Totisesti, totisesti ei voi nuorelta tyt�lt� (katsoen

merkitsev�sti Franziskaan) vaatia, ett� h�n vakavaa asiaa vakavien
ihmisten kanssa vakavasti k�sittelisi --

NEITI.

Ja enoni huoneet kai ovat jo kunnossa, herra is�nt�?

IS�NT�.

T�ydellisesti, armollinen neiti, t�ydellisesti, paitsi yksi --

FRANZISKA.

Josta teid�n kenties taas t�ytyy h��t�� joku kunnon mies?

IS�NT�.

Saksilaiset kamarineitsyet, armollinen neiti, ovat kaiketi hyvin

s��liv�isi�.

NEITI.

Niinp� niin, herra is�nt�, siin� ette tehnyt kauniisti. Mieluummin

olisitte voinut olla ottamatta meit� vastaan.

IS�NT�.

Kuinka niin, armollinen neiti, kuinka niin?

NEITI.

Olen kuullut, ett� se upseeri, joka meid�n t�htemme h��dettiin --

IS�NT�.

Onkin vain eronsaanut upseeri armollinen neiti.

NEITI.

Vaikkapa vain!

IS�NT�.

Joka vetelee viimeisi� virsi��n. --

NEITI.

Sit� pahempi! H�n kuuluu olevan hyvin ansiokas mies.

IS�NT�.

Sanoinhan jo, ett� h�n on saanut eron.

NEITI.
Kuningas ei voi tuntea kaikkia ansiokkaita miehi�.

IS�NT�.

Aivan varmaan, h�n tuntee ne, h�n tuntee ne kaikki. --

NEITI.

Sitten h�n ei voi kaikkia heit� palkita.

IS�NT�.

Kyll� he kaikki tulisivat palkituiksi, jos olisivat sen mukaan el�neet.

Mutta niinp� nuo herrat eliv�t sodan aikana, kuin kest�isi sotaa
ikuisesti; ik��nkuin ei en�� koskaan tultaisi pit�m��n v�li� sill�, mik�
on minun ja mik� on sinun. Nyt ovat kaikki ravintolat ja majatalot heit�
t�p�t�ynn�, ja is�nn�n on pidett�v� varansa heihin n�hden. T�m�n kanssa
olen viel� jotakuinkin tullut toimeen. Vaikka h�nell� tosin ei ollutkaan
en�� rahaa, niin oli h�nell� kuitenkin viel� rahanarvoista, ja pari
kolme kuukautta olisin varsin hyvin viel� saattanut antaa h�nen t��ll�
majailla. Mutta parempi vara kuin vahinko. -- _Apropos_, armollinen
neiti; te ymm�rr�tte kaiketi kalleuksien arvoa? --

NEITI.

En erityisesti.

IS�NT�.

Mit�p� ei teid�n armonne ymm�rt�isi? -- Min�p� n�yt�n teille er��n

sormuksen, er��n kallisarvoisen sormuksen. Armollisella neidill� on
tosin itsell��nkin hyvin kaunis omassa sormessaan, ja kuta enemm�n sit�
katson, sit� enemm�n joudun ihmetyksiini, kun se on niin samanlainen
kuin minun sormukseni. -- Oo! katsokaa, katsokaa toki! (Ottaessaan
sormuksen kotelosta ja ojentaessaan sen neidille.) Mik� hehku, tuo
keskimm�inen jalokivi yksin painaa jo kuudetta karaattia.

NEITI

(katsellen sormusta). Miss� olen? Mit� n�en? T�m� sormus --

IS�NT�.

On viidentoistasadan taalerin arvoinen jo tutunkaupassakin.

NEITI.

Franziska! -- Katsohan!

IS�NT�.

Min� en ole hetke�k��n ep�illyt lainata sit� vastaan kahdeksankymment�

pistolia.

NEITI.

Etk� tunne sit�, Franziska?

FRANZISKA.

Aivan sama! -- Herra is�nt�, mist� te olette saanut t�m�n sormuksen? --

IS�NT�.

No, lapseni? H�nell� ei kai ole mit��n oikeutta siihen?

FRANZISKA.

Meill�k� ei mit��n oikeutta t�h�n sormukseen? Juotoksen reunaan lienee

kaiverrettu neidin nimikirjaimet. -- N�ytt�k��h�n, neiti.

NEITI.

Se se on, se se on! -- Kuinka on t�m� sormus joutunut teid�n k�siinne,

herra is�nt�?

IS�NT�.

Minun k�siini? maailman rehellisimm�ll� tavalla. -- Armollinen neiti,

armollinen neiti, ette suinkaan mieline saattaa minua vahinkoon ja
turmioon? Kuinkapa min� tiet�isin, mist� sormus oikeastaan on kotoisin?
Sodan aikana on moni kapine hyvinkin usein joutunut vaihtamaan
omistajaa, joko t�m�n tieten tahi tiet�m�tt�. Ja sota oli sotaa.
Saksista lienee saapunut rajan yli sormuksia enemm�nkin. -- Antakaa se
minulle takaisin, armollinen neiti, antakaa se minulle takaisin!

FRANZISKA.

Ensin on vastattava: kenelt� olette sen saanut?

IS�NT�.

Miehelt�, josta en uskoisi sellaisia, er��lt� muuten varsin hyv�lt�

miehelt� --

NEITI.

Parhaalta miehelt� auringon alla, jos olette saanut sen suoraan sen
omistajalta. -- Pian tuokaa t�nne se mies! H�n se on, h�n itse, tahi
ainakin t�ytyy h�nen tuntea h�net.

IS�NT�.

Kuka sitten? kenen sitten, armollinen neiti?

FRANZISKA.

Ettek� te sitten kuule? meid�n majurimme.

IS�NT�.

Majurinko? Aivan oikein, h�n on majuri, ja h�n asui t�ss� huoneessa

ennen teit�, ja h�nelt� min� sen sain.

NEITI.
Majuri von Tellheimk�?

IS�NT�.

Von Tellheim, niin! Tunnetteko te h�net?

NEITI

Tunnenko min� h�net? Onko h�n t��ll�? Tellheim on t��ll�? H�n on asunut
t�ss� huoneessa? H�n, h�n on pantannut teille t�m�n sormuksen? Kuinka on
se mies joutunut sellaiseen pulaan? Miss� h�n on? Onko h�n teille
velkaa? Franziska, lipas t�nne! Avaa! (Franziskan asettaessa lipasta
p�yd�lle ja sit� avatessa) Mit� h�n on teille velkaa? Kenelle h�n viel�
on velkaa? Tuokaa t�nne kaikki h�nen velkansa. T�ss� on rahaa. T�ss� on
vekseleit�! Kaikki on h�nen!

IS�NT�.

Mit� min� kuulen?

NEITI.

Miss� h�n on? miss� h�n on?

IS�NT�.

Viel� tunti sitten h�n oli t��ll�.

NEITI.

Kamala mies, kuinka saatoitte olla h�nt� kohtaan niin ep�yst�v�llinen,

niin kova, niin julma?

IS�NT�.

Teid�n armonne suonee anteeksi --

NEITI.

Pian, pian, toimittakaa h�net t�nne heti paikalla.

IS�NT�.

H�nen palvelijansa on kenties viel� t��ll�. Tahtooko teid�n armonne,

ett� h�nen on etsitt�v� h�net?

NEITI.

Tahdonko min�? Rient�k��, juoskaa; yksin t�m�n palveluksenne takia

tahdon unohtaa, kuinka h�ijysti te olette h�nt� kohdellut. --

FRANZISKA.

Nopeasti, herra is�nt�, rivakasti, pois, pois! (Ty�nt�� h�net ulos)

KOLMAS KOHTAUS.
_Neiti_. _Franziska_.

NEITI.

Nyt h�n on j�lleen luonani, Franziska! N�etk�s, nyt h�n on j�lleen

luonani! En tied� miss� olen, pelk�st� ilosta! Iloitse toki sin�kin,
rakas Franziska. Vaan miksip� sin� iloitsisit? Mutta sinun t�ytyy, sinun
pit�� kanssani iloita. Tule, rakas, min� lahjon sinut, jotta voisit
kanssani iloita. Sano, Franziska, mit� sinulle antaisin? Mik�
tavaroistani sinua miellytt��? Mit� tekisi mielesi? Ota, mit� haluat,
kunhan vain iloitset. N�en hyvin, ettet ota mit��n. Odota! (H�n pist��
k�tens� lippaaseen.) Tuossa, rakas Franziska (ja antaa h�nelle rahaa),
osta itsellesi mit� haluat. Vaadi enemm�n, ellei se riit�. Kunhan vain
iloitset kanssani. On niin murheellista iloita yksin. No, otahan toki --

FRANZISKA.

Mutta silloinhan min� varastan ne teilt�, neiti; te olette juopunut,

riemusta juopunut. --

NEITI.

Tytt�, min� olen juopuessani toraisa, ota tahi -- (h�n tyrkytt�� h�nelle
rahat k�teen) ja varo, ettet en�� estele. -- Odota; hyv�, ett� tulin
sit� ajatelleeksi. (H�n kahmaisee viel� kerran rahaa lippaasta.) Kas
t�ss�, rakas, t�ss�, rakas Franziska, pist� t�m� syrj��n, ensimm�ist�
haavoittunutta sotilas-parkaa varten, joka k��ntyy meid�n puoleemme. --

NELJ�S KOHTAUS.

_Is�nt�_. _Neiti_. _Franziska_.

NEITI.

No? tuleeko h�n?

IS�NT�.

Se inhottava, sivistym�t�n mies!

NEITI.

Kuka?

IS�NT�.

H�nen palvelijansa. H�n kielt�ytyy l�htem�st� majuria hakemaan.

FRANZISKA.

Tuokaa se roisto t�nne. -- Tunnenhan min� kaikki majurin palvelijat.

Kuka se lienee?

NEITI.

Noutakaa h�net nopeasti t�nne. Kun h�n n�kee meid�t, l�htee h�n kyll�.
(Is�nt� poistuu.)
VIIDES KOHTAUS.

_Neiti_. _Franziska_.

NEITI.

En jaksa odottaa sit� hetke�. Mutta, Franziska, sin� olet yh� viel� niin
kylm�? Etk� viel�k��n tahdo iloita kanssani?

FRANZISKA.

Tahtoisin niin syd�meni pohjasta, jos vain --

NEITI.

Jos vain?

FRANZISKA.

Me olemme j�lleen l�yt�neet tuon miehen, mutta miten olemme h�net

l�yt�neet? Kaikesta p��tt�en, mit� h�nest� olemme saaneet kuulla, on
h�nen k�ynyt hullusti. H�n lienee onneton. Minun k�y h�nt� s��liksi.

NEITI.

K�y s��liksi? -- Salli minun syleill� sinua, rakkahin leikkitoverini!

T�t� en unohda koskaan! -- Min� olen vain rakastunut, ja sin� olet hyv�.
--

KUUDES KOHTAUS.

_Is�nt�_. _Just_. _Edelliset_.

IS�NT�.

T�in tuskin sain h�net tuoduksi.

FRANZISKA.

Vieraat kasvot, en tunne h�nt�.

NEITI.

Yst�v�ni, onko h�n majuri von Tellheimin palveluksessa?

JUST.

Olen.

NEITI.

Miss� on h�nen herransa?

JUST.
Ei t��ll�.

NEITI.

Mutta h�n tiet��, mist� majuri on l�ydett�viss�?

JUST.

Tied�n.

NEITI.

Eik� h�n tahtoisi nyt heti noutaa majuria t�nne?

JUST.

En.

NEITI.

H�n tekisi siin� minulle mieliksi --

JUST.

Kas vain!

NEITI.

Ja herralleen palveluksen --

JUST.

Tokkopahan. --

NEITI.

Mist� h�n sen p��tt��?

JUST.

Olettehan te sit� vierasta herrasv�ke�, joka t�n� aamuna l�hetti h�nelle

terveisens�?

NEITI.

Kyll�.

JUST.

Niinp� olen siis oikeassa.

NEITI.

Tiet��k� h�nen herransa minun nimeni?

JUST.

Ei, mutta h�n ei voi siet�� liian kohteliaita naisia yht� v�h�n kuin
liian t�ykeit� is�nti�k��n.

IS�NT�.

Tuo kai taas t�ht�� minuun?

JUST.

Juuri niin.

IS�NT�.

�lk��n h�n siis antako vihanne kohdistua armolliseen neitiin, vaan

noutakoon herra majurin pian t�nne.

NEITI

(Franziskalle). Franziska, anna h�nelle jotakin --

FRANZISKA

(joka aikoo ty�nt�� rahaa Justin k�teen). Me emme h�nen palvelustaan

vaadi ilmaiseksi.

JUST.

Enk� min� teid�n rahaanne ilman palvelustani.

FRANZISKA.

Toinen toisesta.

JUST.

Min� en voi. Herrani k�ski minun koota tavaramme. Sit� teen paraikaa ja
pyyd�n senvuoksi, ettei minua h�iritt�isi. Kun olen valmis, niin saatan
kyll� h�nelle sanoa, ett� h�n voi pist�yty� t��ll�. H�n on tuolla
viereisess� kahvilassa, ja ellei h�nell� ole parempaakin tekemist�, niin
kaipa h�n tulee. (Aikoo poistua.)

FRANZISKA.

Odottakoon h�n nyt toki. -- Armollinen neiti on herra majurin -- sisar.

--

JUST.

Sen tiet�nen min� parhaiten, ettei majurilla ole sisarta. Puolen vuoden
kuluessa on h�n l�hett�nyt minut kaksi kertaa omaistensa luo
Kuurinmaalle -- Onhan niit� tosin monenlaisia sisaria --

FRANZISKA.

H�peem�t�n!

JUST.

Miksi en olisi, kun en muutoin p��se irti? (Poistuu.)

FRANZISKA.

Senkin heitti�!

IS�NT�.

Johan sen sanoin. Mutta j�tt�k�� h�net rauhaan! Nyth�n min� tied�n miss�
h�nen herransa on. L�hden itse h�nt� heti noutamaan. -- Mutta,
armollinen neiti, min� pyyd�n vain n�yrimm�sti, ett� sitten kaikin
mokomin pyyt�isitte puolestani majurilta anteeksi, kun olen ollut niin
onneton, ett� vastoin tahtoani olen niin ansiokkaan miehen --

NEITI.

Menk�� nyt vain pian, herra is�nt�. Kyll� min� pid�n huolta, ett�
kaikesta sovitaan. (Is�nt� poistuu ja heti senj�lkeen:) Franziska,
juokse h�nen j�lkeens�: �lk��n h�n mainitko majurille minun nime�ni!
(Franziska rient�� is�nn�n j�lkeen.)

SEITSEM�S KOHTAUS.

_Neiti_ ja senj�lkeen _Franziska_.

NEITI.

H�n on j�lleen luonani! -- Olenko yksin? -- En tahdo turhaan Olla yksin.

(Panee k�tens� ristiin.) Enk� min� olekaan yksin! (H�n katsoo yl�sp�in.)
Yksi ainoa kiitollinen ajatus taivasta kohden on t�ydellinen rukous! --
h�n on luonani, h�n on luonani! (Levitetyin k�sin.) Olen onnellinen! ja
iloinen! Mit�p� tahtoisi Luoja mieluummin n�hd� kuin iloisen luomansa!
-- (Franziska tulee.) Joko tulit, Franziska? -- S��litk� sin� h�nt�?
Min� en h�nt� s��li. Onnettomuuskin on hyv�ksi. Ehk�p� taivas otti
h�nelt� kaikki antaakseen h�nelle kaikki minun kauttani takaisin!

FRANZISKA.

H�n voi olla t��ll� tuossa tuokiossa. Te olette viel� aamupuvussa,

armollinen neiti. Mit�p�, jos kiireesti pukeutuisitte?

NEITI.

Johan nyt! T�st�l�hin n�hnee h�n minut useammin n�in kuin koristettuna.

FRANZISKA.

Oi, te tunnette itsenne, neiti.

NEITI

(lyhyen miettimisen j�lkeen). Totisesti, tytt�, osasitpa kerran taas

oikeaan.

FRANZISKA.

Kun on kaunis, on koristeitta kaunein.

NEITI.

Onko siis oltava kaunis? -- mutta oli kai v�ltt�m�t�nt�, ett� luulemme
itse�mme kauniiksi. -- Ei, kunhan vain h�nelle, h�nelle vain olen
kaunis! -- Franziska, jos kaikki tyt�t ovat sellaisia kuin miksi itseni
nyt tunnen, niin me olemme -- kummallisia kapineita. -- Helli� ja
ylpeit�, siveit� ja turhamaisia, intohimoisia ja hurskaita. -- Sin� et
kai ymm�rr� minua. En kai itsek��n ymm�rr� itse�ni. -- Ilo huumaa,
hurmaa.

FRANZISKA.

Koettakaa rauhoittua neiti; kuulen tultavan --

NEITI.

Rauhoittuako? Minunko pit�isi ottaa h�net vastaan rauhallisena?

KAKDEKSAS KOHTAUS.

_v. Tellheim_. _Is�nt�_. _Edelliset_.

v. TELLHEIM

(astuu sis��n ja n�hdess��n Minnan rient�� h�nt� kohden). Ah! oma

Minnani! --

NEITI

(rient�en h�nt� vastaan). Ah! oma Tellheimini!

v. TELLHEIM

(h�tk�ht�� yht�kki� ja per�ytyy j�lleen). Suokaa anteeksi, armollinen

neiti, -- neiti von Barnhelm t��ll� --

NEITI.

Se ei liene teille niin kovin odottamatonta? -- (L�hetess��n v.

Tellheimi�, jolloin t�m� per�ytyy.) Minunko on teille suotava anteeksi,
ett� viel� olen teid�n Minnanne? Suokoon taivas teille anteeksi, ett�
viel� olen neiti von Barnhelm!

v. TELLHEIM.

Armollinen neiti! -- (Katsoo j�yk�sti is�nt��n ja kohauttaa

olkap�it��n.)

NEITI

(huomaa is�nn�n ja viittaa Franziskalle) Hyv� herra --

v. TELLHEIM.

Ellemme molemmin puolin liene erehtyneet --

FRANZISKA.
Jee, herra is�nt�, kenen te tuottekaan t�nne? Pian, pian, tulkaa,
l�htek��mme etsim��n sit� oikeaa.

IS�NT�.

Eik� h�n olekaan se oikea? Onhan toki!

FRANZISKA.

Eih�n toki! Pian, pian, tulkaa, min� en ole viel� sanonut hyv�� huomenta
teid�n tytt�rellenne.

IS�NT�.

Oo, mik� kunnia -- (Liikahtamatta paikaltaan.)

FRANZISKA

(k�y h�neen k�siksi). Tulkaa, l�htek��mme valmistamaan ruokalistaa. --

Saatte n�ytt��, mit� teill� on annettavana --

IS�NT�.

Te saatte, ensiksikin --

FRANZISKA.

Hiljaa, hiljaa! Jos neiti nyt jo saa kuulla, mit� h�nen on sy�t�v�
p�iv�lliseksi, on h�nen ruokahalunsa mennytt� kalua. Tulkaa, sen saatte
sanoa yksin minulle. (Vie h�net v�kisin.)

YHDEKS�S KOHTAUS.

_v. Tellheim_. _Neiti_.

NEITI.

No? Olemmeko viel�kin erehdyksiss�mme?

v. TELLHEIM.

Jospa taivas sen soisi! -- Mutta on olemassa ainoastaan *yksi*, ja te se

olette. --

NEITI.

Joutavia kursasteluja! Mit� meill� on toisillemme sanottavaa, sen voi

kuulla kuka tahansa.

v. TELLHEIM.

Te t��ll�? Mit� te t��lt� etsitte, armollinen neiti?

NEITI.

En etsi mit��n en��. (L�hestyen h�nt� avosylin.) Kaikki mit� etsin olen
l�yt�nyt.

v. TELLHEIM

(per��ntyen). Te etsitte onnellista, teid�n rakkautenne arvoista miest�,

ja l�yd�tte -- kurjan raukan.

NEITI.

Siisp� ette rakasta minua en��? -- ja rakastatte jotakuta toista?

v. TELLHEIM.

Ah! ken teid�n j�lkeenne voi ket��n toista rakastaa, neiti hyv�, h�n ei
ole teit� koskaan rakastanut.

NEITI.

Te tempaatte vain toisen okaan sielustani. -- Jos olen kadottanut

syd�menne, niin mit�p� huolin siit�, onko v�linpit�m�tt�myys vai jokin
voimakkaampi tenho sen minulta riist�nyt? -- Te ette en�� rakasta minua
ettek� rakasta ket��n toistakaan? -- Onneton mies, jollette ollenkaan
rakasta! --

v. TELLHEIM.

Oikein, armollinen neiti, onnettoman ei ollenkaan pit�isi rakastaa. H�n

ansaitsee onnettomuutensa, jollei h�n kykene saamaan t�t� voittoa
itsest��n; jos h�n voi suostua siihen, ett� ne, joita h�n rakastaa,
saavat ottaa osaa h�nen onnettomuuteensa. -- Kuinka vaikea onkaan t�m�
voitto! -- Aina siit� saakka kun j�rki ja pakko ovat minua k�skeneet
unhoittamaan Minna von Barnhelmin: mit� vaivaa olenkaan siit� n�hnyt!
Aloin juuri toivoa, ettei t�m� vaivann�k� olisi ikuisesti turhaa: -- ja
silloin te ilmestytte, hyv� neiti! --

NEITI.

Ymm�rr�nk� teit� oikein? -- Pys�htyk��, hyv� herra, katsokaamme, miss�

olemme, ennenkuin eksymme kauemmaksi! -- Tahdotteko vastata minulle
yhteen ainoaan kysymykseen?

v. TELLHEIM.

Kaikkiin, hyv� neiti --

NEITI.

Tahdotteko my�s vastata kiertelem�tt�, kaartelematta? Ei muuten kuin

kuivasti my�nt�en tai kielt�en?

v. TELLHEIM.

Tahdon, -- jos voin.

NEITI.

Te voitte. -- Hyv�: v�litt�m�tt� siit� vaivasta jota olette n�hnyt minut

unhoittaaksenne, -- rakastatteko viel� minua, Tellheim?
v. TELLHEIM.

Hyv� neiti, t�m� kysymys --

NEITI.

Te lupasitte vastata ainoastaan my�nt�en tai kielt�en.

v. TELLHEIM.

Ja lis�sin: jos voin.

NEITI.

Te voitte. Teid�n t�ytyy tiet��, mit� syd�mess�nne tapahtuu. --

Rakastatteko minua viel�. Tellheim? -- My�nt�k�� tai kielt�k��.

v. TELLHEIM.

Jos syd�meni --

NEITI.

My�nt�k�� tai kielt�k��!

v. TELLHEIM.

No niin, rakastan!

NEITI.

Rakastatte?

v. TELLHEIM.

Rakastan, rakastan! -- Mutta --

NEITI.

Malttakaa! -- Te rakastatte minua viel�: se riitt�� minulle. --

Mink�laiseen ��nilajiin olenkaan teid�n kanssanne puhuessani
hairahtunut! Tymp�isev��n, alakuloiseen puheens�vyyn, joka helposti
n�ytt�� tarttuvan! -- Min�p� palaan taas omaan s�vyyni. -- No, rakas
mies parka, te rakastatte minua yh� ja teill� on Minnanne yh� ja te
olette onneton? Kuulkaahan, mik� tyhm� hupakko teid�n Minnanne oli, --
on. H�n saattoi, saattaa uneksia olevansa teid�n koko onnenne. --
Purkakaa sukkelaan onneton syd�menne. Minna koettakoon, kuinka paljon
h�n painaa vaa'assa onnettomuutenne rinnalla. -- No?

v. TELLHEIM.

Hyv� neiti, en ole tottunut valittamaan.

NEITI.

Hyv� on. Enp� todella tied�, mik� minuakaan sotilaassa, paitsi

kerskumista, v�hemm�n miellytt�isi kuin valittaminen. Mutta voidaanpa
my�s kylm�sti ja v�linpit�m�tt�m�sti puhua omasta urhoollisuudestaan ja
onnettomuudestaan --

v. TELLHEIM.

Mik� pohjaltaan sekin on kerskumista ja valittamista.

NEITI.

Oi, te viisastelija, niinp� ei teid�n ollenkaan olisi pit�nyt sanoa

itse�nne onnettomaksi. -- Joko kokonaan vaiti tahi kokonaan suu
puhtaaksi. -- J�rki ja pakkoko k�skisiv�t teid�n unohtaa minut? -- Minua
j�rki miellytt�� kovasti, min� pid�n pakkoa eritt�in korkeassa arvossa.
-- Mutta antakaa kuulla kuinka j�rkev�� tuo pakko on.

v. TELLHEIM.

No hyv�, kuulkaa siis, hyv� neiti. -- Puhuttelette minua Tellheimiksi:

se nimi on kyll� oikea. -- Mutta te luulette, ett� min� olen se
Tellheim, jonka tunsitte is�nmaassanne, kukoistava mies t�ynn�
vaatimuksia, t�ynn� kunnianhimoa, mies, jolla oli koko ruumiinsa, koko
sielunsa hallussaan, jolle kunnian ja onnen telkeet olivat avatut, joka
sai toivoa joka p�iv� tulevansa arvoisemmaksi omistamaan teid�n k�tenne
ja syd�menne, koskapa h�n ei viel� ollut teid�n arvoisenne. -- T�m�
Tellheim olen yht� v�h�n kuin olen oma is�ni. Kumpaakaan ei en�� ole. --
Min� olen Tellheim, eronsaanut, solvaistu raajarikko, kerj�l�inen. --
Tuolle entiselle, hyv� neiti, te lupauduitte: pysyttek� sanassanne t�lle
nykyisellekin?

NEITI.

Tuo kuuluu hyvin traagilliselta! -- Mutta, hyv� herra, kunnes l�yd�n

tuon entisen j�lleen, -- min� nyt kerran olen hullaantunut
Tellheimeihin, -- t�ytynee t�m�n nykyisen p��st�� minut p�lk�h�st�. --
K�tesi, rakas kerj�l�inen! (Tarttuen h�nen k�teens�.)

v. TELLHEIM

(nostaa toisen k�tens� hattuineen kasvoillensa ja k��ntyy poisp�in).

T�m� on liikaa! -- Miss� min� olen? -- P��st�k�� minut, neiti! -- Teid�n
hyvyytenne kiduttaa minua! -- P��st�k�� minut.

NEITI.

Mik� teid�n on? Mihin aiotte l�hte�?

v. TELLHEIM.

Pois teid�n luotanne! --

NEITI.

Pois minun luotani? (Vet�en h�nen k�tens� povelleen.) Uneksija!

v. TELLHEIM.

Ep�toivo surmaa minut teid�n jalkojenne juureen.

NEITI.

Minun luotani?

v. TELLHEIM.

Teid�n luotanne. -- En en�� koskaan, koskaan teit� n�hd�kseni. -- Tahi

ainakin varmasti, lujasti p��tt�neen�, -- etten tee mit��n halpamaista,
-- etten salli teid�n tehd� mit��n ajattelematonta. -- P��st�k�� minut,
Minna! (Riist�� itsens� irti ja poistuu.)

NEITI

(seuraten h�nt�). Minnako sinut p��st�isi? Tellheim! Tellheim!

_(Toisen n�yt�ksen loppu.)_

KOLMAS N�YT�S.

ENSIMM�INEN KOHTAUS.

(Tapahtumapaikka sali.)

JUST (kirje k�dess��n.)

T�ytyyk� minun kumminkin viel� kerran tulla t�h�n kirottuun taloon! --

Kirjelappu herraltani armolliselle neidille, joka mukamas on h�nen
sisarensa. -- Kunpa siit� vain ei mit��n enemp�� koituisi! -- Muutoin ei
t�st� kirjeenkannosta tule loppua. -- Mielell�ni haluaisin t�st� p��st�,
mutta enp� oikein halusta menisi tuonne huoneeseenkaan. -- Naisv�ki
kyselee niin paljon, ja min� en ole k�rk�s vastaamaan! -- Haa, ovi
aukenee. Kuin k�sketty! Kamarikissa!

TOINEN KOHTAUS.

_Franziska_. _Just_.

FRANZISKA

(puhuen ovella huoneeseen, josta saapuu). �lk�� olko huolissanne; min�

kyll� pid�n varani. -- Kas! (huomatessaan Justin) tuossahan jo heti
tuokin sattuu tielleni. Mutta mokomasta elukasta ei helpolla saa selv��.

JUST.

H�nen palvelijansa --

FRANZISKA.

Min� en tuollaista palvelijaa huolisi --

JUST.
No, no, antakoon h�n anteeksi t�m�n puheenparren! T�ss� min� tuon
kirjelapun herraltani h�nen herrasv�elleen, armolliselle neiti --
sisarelle. Niinh�n se oli? Sisar.

FRANZISKA.

Antakoon h�n sen t�nne! (Tempaa kirjeen h�nen k�dest��n.)

JUST.

Olkoon h�n niin hyv�, pyyt�� herrani, ja viek��n sen perille. T�m�n
j�lkeen olkoon h�n niin hyv�, pyyt�� herrani -- �lk��n h�n suinkaan
luulko, ett� min� mit��n pyyt�isin!

FRANZISKA.

No mit� sitten?

JUST.

Kyll� minun herrani ysk�n ymm�rt��. H�n tiet��, ett� tie neitien luo k�y
kamarineitosten kautta: min� vain otaksun! Neitsyt olkoon siis niin
hyv�, -- pyyt�� herrani, -- ja l�hett�k��n h�nelle tiedon, voisiko h�n
saada ilon puhutella neitsytt� nelj�nnestunnin ajan.

FRANZISKA.

Minua?

JUST.

Antakoon h�n anteeksi, jos puhuttelen h�nt� v��r�ll� arvonimell�. --

Niin, h�nt�! -- Vain nelj�nnestunnin ajan, mutta yksin, aivan yksin,
salaisesti, kahden kesken. H�nell� olisi jotakin hyvin t�hdellist�
puhuttavaa.

FRANZISKA.

Hyv�! minullakin on h�nelle yht� ja toista puhuttavaa. -- Tulkoon h�n

vain, min� olen h�nen k�skett�v�n��n.

JUST.

Mutta, milloin h�n voi tulla? Milloin h�nelle parhaiten sopisi, neitsyt?
H�m�riss� ehk�?

FRANZISKA.

Mit� h�n tarkoittaa? -- H�nen herransa tulkoon milloin haluaa, -- ja nyt

p�tkik��n h�n tiehens�!

JUST.

No, niin mielell�ni! (Aikoo poistua.)

FRANZISKA.

Kuulkoon h�n toki! viel� sananen. Miss� ovat sitten majurin muut
palvelijat?

JUST.

Muutko? Mik� miss�kin.

FRANZISKA.

Miss� on Wilhelm?

JUST.

Kamaripalvelija? h�net on majuri laskenut matkoille.

FRANZISKA.

Vai niin? Ent� Philipp, miss�s h�n on?

JUST.

Se j��k�ri? h�net on herra toimittanut parempaan hoivaan.

FRANZISKA.

Koska h�n ei nyt jouda mets�stelem��n, tietysti. -- Ent�s Martin?

JUST.

Kuskiko? h�n on ratsastamassa.

FRANZISKA.

Ja Fritz?

JUST.

Se juoksija? h�n on p��ssyt ylenem��n.

FRANZISKA.

Miss�s h�n sitten oli, kun majuri talvehti luonamme Th�ringiss�? Ei

suinkaan h�n silloin viel� ollut majurin palveluksessa?

JUST.

Totta kai, min� olin h�nen ratsupalvelijansa, mutta makasin silloin

sairaalassa.

FRANZISKA.

Ratsupalvelija? ja mik�s h�n nyt on?

JUST.

Kaikki kaikessa; kamaripalvelija ja j��k�ri, juoksija ja ratsupalvelija.

FRANZISKA.
Jopa nyt jotakin! P��st�� luotaan niin monta hyv�� kelpo miest� ja
j�tt�� juuri kaikista kehnoin j�lelle! Haluaisinpa tiet��, mit� hyv��
h�nen herransa on h�ness� l�yt�nyt!

JUST.

Ehk�p� min� h�nen mielest��n olen rehellinen mies.

FRANZISKA.

Oo, se on viel� surkean v�h�p�t�ist�, jos ei ole enemp�� kuin

rehellinen. -- Toista oli Wilhelm! -- Matkoilleko on majuri h�net
laskenut?

JUST.

Niin, laski, -- kun ei voinut est��.

FRANZISKA.

Kuinka niin?

JUST.

Oo, Wilhelmin kyll� kelpaa matkustella. H�nell� on mukanaan herran koko

vaatevarasto.

FRANZISKA.

Mit�? ei suinkaan h�n niit� n�pistellyt?

JUST.

Sit� ei juuri voi sanoa; mutta kun me l�hdimme N�rnbergist�, ei h�n

tuonut niit� per�ss�mme.

FRANZISKA.

Sit� roistoa!

JUST.

Siin� se vasta mies oli! H�n osasi friseerata ja fraseerata ja

parleerata -- sharmeerata. -- Eik� niin?

FRANZISKA.

Niinp� en olisikaan luopunut j��k�rist�, jos olisin ollut majurin

sijassa. Vaikkapa h�nest� ei ollutkaan sanottavaa hy�ty� j��k�rin�, niin
oli h�n kuitenkin muuten reima poika. -- Kenen hoivaan h�net
toimitettiin?

JUST.

Spandaun p��llik�n.

FRANZISKA.
Linnoitukseen? Ei siell�k��n linnan valleilla liene kovinkaan paljon
mets�stelt�v��.

JUST.

Oo, ei Philipp siell� mets�st�k��n.

FRANZISKA.

Mit� h�n sitten tekee?

JUST.

H�n ty�nt�� k�rryj�.

FRANZISKA.

Ty�nt�� k�rryj�?

JUST.

Mutta ainoastaan kolmisen vuotta. H�n teki pienen komplotin herransa

komppaniassa ja yritti vied� kuusi miest� etuvartioston l�vitse.

FRANZISKA.

Ihme ja kumma! Sit� konnaa!

JUST.

Oo, h�n on reima mies! j��k�ri, joka viidenkymmenen peninkulman alalla

tuntee kaikki polut ja salatiet kautta metsien ja soiden. Ja ampua h�n
osaa!

FRANZISKA.

Hyv�, ett� majurilla on viel� ainakin kunnon kuskinsa!

JUST.

Viel�k�s h�n on j�lell�?

FRANZISKA.

Luulin kuulleeni h�nen sanovan, ett� Martin on ratsastamassa? Palannee

kai h�n takaisin?

JUST.

Niink� h�n luulee?

FRANZISKA.

Mihin h�n siis on l�htenyt?

JUST.

Siit� on jo kymmenett� viikkoa, kun h�n l�hti herransa ainoata ja

viimeist� ratsua -- uittamaan.

FRANZISKA.

Eik� viel�k��n ole palannut? Voi sit� hirtehist�!

JUST.

Ehk�p� on tuo kunnon kuski uittanut itsens� upoksiin! -- Se olikin

oikein oiva kuski! H�n oli ajellut Wieniss� kymmenisen vuotta. Sellaista
ei herra en�� saa mist��n. Kun hevoset juoksivat t�ytt� laukkaa,
tarvitsi h�nen vain sanoa: �Purr!�, ja ne seisahtuivat kuin sein��n. Sen
lis�ksi oli h�n t�ysinoppinut hevosl��k�rikin!

FRANZISKA.

Minua jo arveluttaa juoksijan yleneminen.

JUST.

Ei, ei, kyll� siin� on per��. H�nest� tehtiin rummunly�j� er��seen

varusv�kirykmenttiin.

FRRNZISKA.

Enk�s arvannutkin!

JUST.

Fritz takertui er��seen kevytkenk�iseen olentoon, ei �isin koskaan

saapunut kotia, teki kaikkialla velkoja herransa nimeen ja tuhansia
h�vytt�mi� kolttosia. Lyhyesti, majuri n�ki, ett� h�n kaikin mokomin
halusi ylenem��n: (matkien hirtt�mist� mykin elein) h�n siis auttoi
h�net oikealle tielle.

FRANZISKA.

Voi sit� vekaraa!

JUST.

Mutta tosi juoksija h�n on, se on varma. Kun herra antoi h�nelle
viidenkymmenen askeleen etumatkan, niin ei h�n parhaalla ratsullaankaan
h�nt� en�� kiinni saanut. Fritz sit�vastoin saattaa my�nt�� hirsipuulle
tuhannenkin askeleen etumatkan, ja siit� panen vaikka p��ni pantiksi,
tavoittaa sen sittenkin. Ne kaikki olivat kaiketi h�nen hyvi� yst�vi��n,
neitsyt? Wilhelm ja Philipp, Martin ja Fritz? -- No, Just sulkeutuu
h�nen suosioonsa! (Poistuu.)

KOLMAS KOHTAUS.

_Franziska_ ja sittemmin _is�nt�_.

FRANZISKA

(joka totisena katsoo h�nen j�lkeens�). Ansaitsinpa tuon pistoksen! --

Kiit�n kunniasta. Just. Min� arvioin rehellisyyden liian v�h�p�t�iseksi.
Otanpa opetuksen onkeen. -- Ah! Sit� mies parkaa! (K��ntyy menn�kseen
neidin huoneeseen, kun is�nt� tulee.)

IS�NT�.

Odottakoon h�n toki, kaunis lapseni.

FRANZISKA.

Minulla ei nyt ole aikaa --

IS�NT�.

Vain lyhyt tuokio! -- Eik� viel�k��n ole tullut tarkempia tietoja herra
majurista? Eih�n h�n suinkaan sill� tavalla sanonut j��hyv�isi��n!

FRANZISKA.

Mill� tavalla?

IS�NT�.

Eik� armollinen neiti ole siit� kertonut? J�tetty�ni h�net, kaunis

lapseni, alas keitti��n, tulin sattumalta takaisin t�nne saliin --

FRANZISKA.

Sattumalta v�h�n kuunnellaksenne.

IS�NT�.

Voi, lapsi kulta, kuinka h�n voi minusta sellaista ajatella? Is�nn�lle
ei mik��n sovellu huonommin kuin uteliaisuus. -- Tuskin olin p��ssyt
t�nne, kun armollisen neidin ovi �kki� lensi auki. Majuri sy�ksyi ulos,
neiti h�nen j�less��n, kummankin liikkeet, katseet, asemat -- sellaista
ei voi sanoin kuvata. Neiti tarttui majuriin, t�m� riist�ytyi irti,
neiti tarttui j�lleen. �Tellheim!� -- �Neiti! p��st�k�� minut!� --
�Minne?� -- N�in veti majuri neidin portaille saakka. Minua jo pelotti,
ett� h�n tempaisi h�net mukanaan alas. Mutta majuri riist�ytyikin irti.
Neiti pys�htyi ylimm�lle portaalle, katsoi h�nen j�lkeens�, huusi h�nen
j�lkeens�, v��nteli k�si��n. Yht�kki� h�n k��ntyi, juoksi ikkunaan,
ikkunasta takaisin portaille, ja sitten t��ll� salissa edestakaisin.
T�ss� min� seisoin, t�ss� h�n kulki kolmasti ohitseni n�kem�tt� minua.
Vihdoin n�ytti silt� kuin olisi h�n huomannut minut, mutta Jumala meit�
auttakoon! luulenpa, ett� neiti piti minua h�nen�, lapsikulta.
�Franziska�, huusi h�n, silm�t minuun k��ntynein�, �olenko nyt
onnellinen?� Sitten h�n tuijotti kattoon ja taas: �Olenko nyt
onnellinen?� Sitten h�n pyyhki kyyneleit� silmist��n ja hymyili ja kysyi
taas minulta: �Franziska, olenko nyt onnellinen?� -- Totisesti, en
tiennyt, kuinka oli laitani. Kunnes h�n juoksi ovelleen ja viel� kerran
k��ntyi minuun p�in: �Tulehan toki, Franziska; kuka sinun nyt k�y
s��liksesi?� -- Ja samalla puikahti pois.

FRANZISKA.

Voi, herra is�nt�, nyt olette n�hnyt unta.

IS�NT�.
N�hnyt unta? Ei, kaunis lapseni, niin perusteellisesti ei unia n�hd�. --
Niin, min� antaisin mit� tahansa, -- min� en ole utelias, -- mutta min�
antaisin mit� tahansa, jos l�yt�isin avaimen t�h�n kaikkeen.

FRANZISKA.

Avaimen? meid�n oveemmeko? Herra is�nt�, se on tuolla sis�puolella; me

otimme sen pois y�ksi: meit� pelottaa.

IS�NT�.

Ei sellaista avainta; min� tarkoitan, kaunis lapseni, ik��nkuin avainta

tai selityst� tai varsinaista yhteenvetoa kaikesta siit�, mit� n�in. --

FRANZISKA.

Vai niin! -- No, hyv�sti, herra is�nt�. Joko pian saadaan sy�d�, herra
is�nt�?

IS�NT�.

Kaunis lapseni, olinpa miltei unohtaa, mik� oikeastaan oli asiani.

FRANZISKA.

No? mutta aivan lyhyesti --

IS�NT�.

Armollisella neidill� on viel� minun sormukseni: min� sanon sit�

omakseni --

FRANZISKA.

Sen ei pid� teilt� hukkaan joutuman.

IS�NT�.

En olekaan sen vuoksi huolissani; tahdoin vain siit� muistuttaa.

N�keek�s lapsi, min� en edes tahdo sit� takaisin. Se on nyt selv�� kuin
viisi sormea mist� h�n sormuksen tunsi, ja mink�t�hden se oli niin h�nen
sormuksensa n�k�inen. Sormus on h�nen huostassaan parhaassa tallessa.
Min� en sit� en�� ollenkaan halua ja panen toistaiseksi ne sata
pistolia, jotka sit� vastaan annoin, armollisen neidin laskuun. K�yh�n
se p�ins�, kaunis lapseni?

NELJ�S KOHTAUS.

_Paul Werner_. _Is�nt�_. _Franziska_.

WERNER.

Tuossa h�n onkin!

FRANZISKA.
Sata pistolia? Min� luulin, ett� sit� oli vain kahdeksankymment�.

IS�NT�.

Aivan oikein, vain yhdeks�nkymment�, vain yhdeks�nkymment�. Sen teen,

kaunis lapseni, sen teen.

FRANZISKA.

Kaikki tuo kyll� selvi��, herra is�nt�.

WERNER

(joka l�hestyy heit� takaap�in ja yht�kki� taputtaa Franziskaa olalle).

Neitokainen! Neitokainen!

FRANZISKA

(pel�styy). Huh!

WERNER.

�lk��n h�n pel�styk�! -- Neitokainen, neitokainen, n�en, ett� h�n on

siev� ja viel� ventovieras. -- Ja sievi� vieraita ihmisi� t�ytyy
varoittaa. -- Neitokainen, neitokainen, varokoon h�n tuota miest�!
(Osoittaen is�nt��.)

IS�NT�.

Kas, mik� odottamaton ilo! Herra Paul Werner! Tervetuloa meille,

tervetuloa! -- Ah, yh� viel� kai sama hilpe�, leikkis�, rehellinen
Werner kuin ennenkin! T�m�nk� kauniin lapsen pit�isi varoa minua! Ha, ha
ha!

WERNER.

Karttakoon h�n kaikkialla tuota miest�!

IS�NT�.

Minua! minua! -- Olenko min� sitten niin vaarallinen? -- Ha, ha, ha! --
Kuulkoon h�n toki, kaunis lapseni! Kuinka h�nt� miellytt�� tuollainen
leikinlasku?

WERNER.

H�nenkaltaisensa selitt�v�tkin aina leikiksi sen, kun heille sanotaan

suora totuus.

IS�NT�.

Totuus! ha, ha, ha! -- Yh� parempaa, kaunis lapseni, eik� niin? Eik�s
osaakin ilvehti�! Min�k� vaarallinen? -- min�? -- Parisenkymment� vuotta
sitten oli tuossa viel� v�h�n per��. Niin, niin, kaunis lapseni, silloin
min� olin vaarallinen; silloin siit� tiesi yksi ja toinen; mutta nyt --

WERNER.
Voi tuota vanhaa narria!

IS�NT�.

Siin�p� se! Kun vanhenemme, ei meist� en�� ole vaaraa. Ei h�nenk��n k�y
paremmin, herra Werner!

WERNER.

Hitto viek��n, h�n on ja pysyy hupsuna! -- Neitokainen, uskonee kai h�n

minulla olevan viel� sen verran �ly�, etten nyt puhu siit�
vaarallisuudesta. Se yksi perkele on h�nest� l�htenyt ulos, mutta
seitsem�n muuta on h�neen mennyt sen sijaan.

IS�NT�.

Oo, kuulkoon h�n nyt taas! Mitenk� h�n osaakaan kaikki v��nnell� ja
k��nnell�! -- Ilveest� ilveeseen ja yh� uutta ja uutta! Oo, h�n on
erinomainen mies, tuo herra Paul Werner! -- (Franziskalle ik��nkuin
korvaan.) Hyvinvoipa mies ja viel� naimaton. Kolmen kilometrin p��ss�
t��lt� h�nell� on komea kyl�tuomarintila. H�nell� sit� vasta on saalista
sodasta! -- Ja on ollut varusmestarina herra majurin v�ess�. Oo, h�n on
sitten meid�n herra majurimme hyv� yst�v�! H�n on sitten hyv� yst�v�,
joka antaisi ly�d� itsens� kuoliaaksi h�nen t�htens�! --

WERNER.

Niin! ja tuo on sitten minun majurini hyv� yst�v�! Tuo on sitten hyv�
yst�v�, joka majurin pit�isi antaa piest� kuoliaaksi.

IS�NT�.

Mit�? kuinka? -- Ei, herra Werner, tuo ei en�� ole sopivaa leikki�. --
Min�k� en olisi herra majurin yst�v�? -- Ei, tuota leikki� min� en
ymm�rr�.

WERNER.

Just on kertonut minulle kauniita juttuja.

IS�NT�.

Just? Sit�p� jo arvelinkin, ett� Just t�ss� puhuu teid�n suullanne! Just
on h�ijy, t�rke� ihminen. Mutta t�ss�h�n on t�m� kaunis lapsi
saapuvilla; h�n puhukoon: sanokoon h�n, enk� ole herra majurin yst�v�?
Enk� ole tehnyt h�nelle palveluksia? Ja miksi en min� olisi h�nen
yst�v�ns�? Eik� h�n ole ansiokas mies? Totta on, ett� h�nelle on
sattunut kova onni joutua virkaheitoksi, mutta mit� se tekee? Kuningas
ei voi tuntea kaikkia ansiokkaita miehi�, ja vaikka h�n kaikki heid�t
tuntisikin, niin h�n ei voi kaikkia heit� palkita.

WERNER.

Nuo sanat toi Jumala h�nen suuhunsa! -- Mutta Just -- tosin ei

Justissakaan ole juuri mit��n erikoista, mutta valehtelija Just ei ole:
ja jos se on totta, mit� h�n on minulle kertonut --
IS�NT�.

Min� en halua kuulla sanaakaan koko Justista! Kuten sanottu: puhukoon

t�m� kaunis lapsi! (H�nelle korvaan.) Tiet��k�s lapsi kulta siit�
sormuksesta! -- Kertokoon h�n siit� herra Wernerille. Silloin h�n oppii
minut paremmin tuntemaan. Ja ettei tuntuisi silt�, ett� h�n puhuu vain
minun mielikseni, niin en edes halua olla saapuvilla. Min� en halua olla
saapuvilla, min� l�hden; mutta viel� te itsekin n�ette, herra Werner,
viel� te itsekin n�ette, eik� Just ole t�rke� herjaaja.

VIIDES KOHTAUS.

_Paul Werner_. _Franziska_.

WERNER.

Neitokainen, tunteeko h�n siis minun majurini?

FRANZISKA.

Majuri von Tellheimink�? Tietysti min� tunnen sen kelpo miehen.

WERNER.

Eik� h�n olekin kunnon mies? Pit��k�s h�n siit� miehest�? --

FRANZISKA.

Syd�meni pohjasta.

WERNER.

Todellako? N�keek�s neitokainen, nyt h�n n�ytt�� minusta entist�kin

kauniimmalta. -- Mutta mit� palveluksia tuo is�nt� sanoo majurille
tehneens�?

FRANZISKA.

Enp� tosiaankaan tied�; jollei h�n mieline lukea sit� ansiokseen, mik�
kaikeksi onneksi sai alkunsa h�nen roistomaisesta menettelyst��n.

WERNER.

Olisiko se siis totta, mit� Just minulle kertoi? -- (K��ntyen sinnep�in,

mihin is�nt� poistui.) Mik� onni, ett� livistit tiehesi! -- onko h�n
todellakin karkoittanut majurin huoneestaan? -- Tehd� sellaiselle
miehelle sellaiset kolttoset, kun tuo aasinp�� arvelee, ettei miehell�
muka en�� ole rahaa! Majurilla ei muka rahaa?

FRANZISKA.

Niink�? Vai on majurilla rahaa?

WERNER.

Kuin hein��! H�n ei edes tied�, kuinka paljon h�nell� on. H�n ei tied�,
kuka h�nelle on velkaa. Min� olen itsekin h�nelle velkaa ja olen nyt
tuomassa siit� v�h�isen j��nn�ksen. N�keek�s neitokainen, t�ss�
kukkarossa (jonka h�n ottaa taskustaan) on sata louisdoria ja t�ss�
k��r�ss� (jonka h�n ottaa toisesta taskustaan) sata tukaattia. Kaikki
h�nen rahojaan!

FRANZISKA.

Todellako? Mutta miksi majuri sitten panttaa tavaroitaan? H�nh�n on

pantannut er��n sormuksen --

WERNER.

Pantannut! �lk��n h�n uskoko sellaisia. Ehk�p� h�n on halunnut p��st�

erilleen tuosta joutavasta kapineesta.

FRANZISKA.

Se ei olekaan mik��n joutava kapine! Se on hyvin kallisarvoinen sormus,

taitaapa viel� olla rakkaan k�den antama.

WERNER.

Sep� se. Rakkailta k�t�silt�! niin, niin! Tuollainen tuo usein mieleen,
mit� ei juuri mielell��n muistelisi. Senp�vuoksi se toimitetaankin pois
silmist�.

FRANZISKA.

Mit�?

WERNER.

Talvimajoissa tapahtuu sotilaalle ihmeit�. Silloin h�nell� ei ole mit��n

tekemist�, h�n hoitelee terveytt��n ja solmii aikansa kuluksi
tuttavuuksia, omasta mielest��n vain talvikaudeksi, mutta se
hyv�syd�minen hupakko, jonka kanssa h�n liittojaan solmii, pit�� n�it�
elinaikaisina. Yks kaks on sitten pieni sormus sujahutettu sormeen; h�n
ei itsek��n tied� miten se siihen joutui. Ja useinpa h�n luopuisi vaikka
sormestaankin, kunhan samalla vain p��sisi eroon sormuksesta.

FRANZISKA.

Kas vain! ja niink�h�n lie majurinkin k�ynyt?

WERNER.

Aivan varmaan. Varsinkin Saksissa; vaikka h�nell� olisi ollut kymmenen

sormea kummassakin k�dess�, h�n olisi ne kaikki kaksikymment� saanut
sormuksia t�yteen.

FRANZISKA

(syrj��n). Tuohan kuuluu varsin merkilliselt� ja siit� siet�� ottaa

selko. -- Herra kyl�tuomari vai herra varusmestari --

WERNER.

Neitokainen, jollei h�nell� ole mit��n sit� vastaan: herra varusmestari

on minusta paremmin mieleen.

FRANZISKA.

No, herra varusmestari, t�ss� on minulla kirje herra majurilta

em�nn�lleni. Vien sen kiireesti sis��n ja tulen kohta takaisin. Tahtooko
h�n ehk� olla niin hyv� ja odottaa t��ll� sen aikaa? Haluaisin kovin
mielell�ni jutella h�nen kanssaan enemm�nkin.

WERNER.

Jutteleeko h�n mielell��n, neitokainen? No miksi ei: menk��n h�n vain;

min� juttelen my�s mielell�ni; kyll� min� odotan.

FRANZISKA.

Oi, odottakoon h�n siis! (Poistuu.)

KUUDES KOHTAUS.

_Paul Werner_.

Tuo ei ollutkaan mik��n hullumpi neitokainen! Mutta minun ei kuitenkaan

olisi pit�nyt luvata h�nt� odottaa. -- Sill� t�rkeint� kai olisi, ett�
hakisin majurin k�siini. -- H�n ei huoli rahoistani ja panttaa
mieluummin tavaroitaan? -- Tuostapa h�net tunnen. Johtuu mieleeni hauska
kepponen. -- K�ydess�ni kaksi viikkoa sitten kaupungissa pist�ysin
tervehtim�ss� ratsumestarinrouva Marloffia. Tuo vaimo parka makasi
sairaana ja valitti miehens� j��neen majurille velkaa nelj�sataa
taaleria, eik� h�n tiet�nyt, miten saada ne maksetuksi. T�n��n aioin
taas k�yd� h�nen puheillaan; -- aioin sanoa h�nelle, ett� voisin lainata
h�nelle viisisataa taaleria, kunhan saisin maksun pikku tilastani. --
Sill� t�ytyyh�n minun toimittaa siit� edes jonkin verran varmoihin
k�siin, tai muuten se joutuu Persiaan. -- Mutta h�n oli jo muilla
mailla. Ja varmaankaan h�n ei ole saanut majurille maksetuksi. -- No,
niin min� teen: ja mit� pikemmin, sit� parempi. -- �lk��n neitokainen
panko pahakseen; min� en voi odottaa. (L�htee ajatuksissaan pois ja on
t�rm��m�isill��n yhteen majurin kanssa, joka tulee h�nt� vastaan.)

SEITSEM�S KOHTAUS.

_von Tellheim_. _Paul Werner_.

v. TELLHEM.

Niin ajatuksissasi, Werner?

WERNER.

Siin�h�n te olette; olin juuri l�hd�ss� teit� tervehtim��n uudessa

asunnossanne, herra majuri.

v. TELLHEIM.

Sadatellaksesi minulle entisen asuntoni is�nt�� silm�t korvat t�yteen.

J�t� minut h�nelt� rauhaan.
WERNER.

Sen olisin tehnyt muun ohessa, aivan niin. Mutta oikeastaan aioin vain
teit� kiitt��, kun hyv�ntahtoisesti otitte ne sata louisdoria
talletettavaksenne. Just j�tti ne minulle takaisin. Olisin tosin suonut,
ett� yh� edelleenkin niit� tallettaisitte. Mutta te olette muuttanut
uuteen asuntoon, jota emme tunne kumpainenkaan. Kukapa tiet��,
mink�laista siell� on. Siell� ne voitaisiin teilt� varastaa ja teid�n
olisi ne minulle korvattava; siin� ei auttaisi mik��n. En siis
todellakaan voi teit� kehoittaa niit� ottamaan.

v. TELLHEIM

(hymyillen). Milloin olet k�ynyt noin varovaiseksi, Werner?

WERNER.

Oppiihan sit�. N�ihin aikoihin ei rahoihinsa n�hden voi olla kyllin

varovainen. -- Sitten oli minulla teille v�h�n muutakin asiaa, herra
majuri, ratsumestarinrouva Marloffin puolesta; olen juuri tulossa h�nen
luotaan. H�nen miehens�h�n on j��nyt teille velkaa nelj�sataa taaleria;
t�ss� l�hett�� h�n teille lyhennykseksi sata tukaattia. J��nn�ksen lupaa
h�n l�hett�� ensi viikolla. Olen ehk� itsekin osaltani syyp�� siihen,
ettei h�n nyt l�hett�nyt t�ytt� summaa. Sill� h�n oli minullekin velkaa
noin kahdeksankymment� taaleria, ja kun h�n arveli, ett� olin tullut
h�nt� karhuamaan, -- mik� kyll� olikin totta, -- niin h�n suoritti
minulle ne ja antoi ne siit� k��r�st�, jonka h�n jo oli varannut teit�
varten. -- Teid�n k�y paremmin p�ins� odottaa sataa taalerianne viikon
verran kuin minun muutamaa ropoani. -- Tuossa on, Ottakaa! (Ojentaa
h�nelle tukaattik��r�n.)

v. TELLHEIM.

Werner!

WERNER.

Mik� teit� vaivaa? Mist� olette harmistunut?

v. TELLHEIM

(katkerasti ly�den otsaansa ja polkien jalkaa). Siit�, ett� et tuonut

t�ytt� nelj��sataa taaleria!

WERNER.

No, no, herra majuri! Ettek� siis ole minua ymm�rt�nyt?

v. TELLHEIM.

Juuri siksi, ett� olen sinut ymm�rt�nyt! Mink�t�hden juuri parhaat

ihmiset minua t�n��n eniten kiduttavat!

WERNER.

Mit� te sanotte?
v. TELLHEIM.

Se kuuluu sinuun vain puolittain! -- Mene, Werner! (Ty�nt�en takaisin

k�den, jolla Werner ojentaa h�nelle tukaatit.)

WERNER.

Kohta, kun olen p��ssyt n�ist� eroon!

v. TELLHEIM.

Werner, ent� kun nyt saat kuulla, ett� Marloffin leski itse oli t�n��n
anivarhain minun luonani?

WERNER.

Niink�?

v. TELLHEIM.

Ettei h�n en�� ole minulle mit��n velkaa?

WERNER.

Todellako?

v. TELLHEIM.

Ett� h�n on maksanut minulle joka pennin: mit�p� silloin sanot?

WERNER

(joka miettii hetkisen). Min� sanon, ett� olen valehdellut, ja ett� t�m�
valehteleminen on oikeata koiran virkaa, koskapa siin� voi joutua
kiikkiin.

v. TELLHEIM.

Ja h�peetk�s?

WERNER.

Ent�s sen, joka minut pakottaa sill� tavalla valehtelemaan? Eik�

h�nenkin pit�isi h�vet�? Katsokaas, herra majuri, jos sanoisin, ettei
teid�n menettelynne minua suututa, niin valehtelisin viel� kerran, mutta
min� en halua en�� valehdella. --

v. TELLHEIM.

�l� vihastu, Werner! Min� tunnen syd�mesi ja rakkautesi minua kohtaan.

Mutta min� en tarvitse rahojasi.

WERNER.

Ette tarvitse? Vaan myytte mieluummin ja panttaatte mieluummin ja

annatte mieluummin aihetta ihmisten juoruihin?

v. TELLHEIM.
Ihmiset joutavat tiet��, ettei minulla en�� ole mit��n. Ei pid� tekeyty�
rikkaammaksi kuin on.

WERNER.

Mutta miksi sitten k�yhemm�ksik��n? -- Meill� on niin kauvan kun

yst�v�ll�mme on.

v. TELLHEIM.

Minun ei sovi olla sinun velallisesi.

WERNER.

Ei sovi? -- Jos jonakin helteisen� p�iv�n�, kun sek� aurinko ett�

vihollinen ahdisti, teid�n ratsupalvelijanne oli kadonnut kentt�ev�ineen
ja te tulitte luokseni ja sanoitte: �Werner, eik� sinulla ole mit��n
juotavaa?� ja min� ojensin teille kentt�pulloni, niin te otitte sen ja
joitte, eik� niin? Sopiko se? Kautta kurjan sieluni, eik� kulaus m�t��
vett� silloin usein ollut suurempiarvoinen kuin kaikki tuo roska!
(Vet�en esille kukkaronkin t�ynn� louisdoreja ja tarjoten h�nelle
kumpaistakin.) Ottakaa, rakas majuri! Kuvitelkaa, ett� t�m� on vett�.
T�m�nkin on Luoja luonut kaikkia varten.

v. TELLHEIM.

Sin� kidutat minua; kuulithan jo, etten halua olla velallisesi.

WERNER.

Ensin se ei sopinut; nyt te ette tahdo? Niin, se on toista. (Hiukan

harmistuneesti.) Te ette tahdo olla minun velalliseni? Mutta ent�p� jos
jo olisitte, herra majuri? Vai ettek� ole mit��n velkaa sille miehelle,
joka kerran torjui iskun joka oli halkaista teid�n p��nne, ja toisen
kerran iski irti k�sivarren joka juuri oli laukaisemassa ja l�hett�m�ss�
kuulan rintaanne? -- Mit� enemp�� voitte joutua sille miehelle velkaan?
Vai merkitseek� kaulani v�hemm�n kuin kukkaroni? -- Jos tuo on
ylh�isesti ajateltua, kautta kurjan sieluni, niin on se my�skin hyvin
tymp�isev��!

v. TELLHEIM.

Kenen kanssa puhut noin, Werner? Me olemme yksin, nyt voin sen siis
sanoa; jos joku kolmas meit� kuulisi, olisi se pelkk�� tuulen
pieksemist�. Tunnustan mielihyv�ll�, ett� minun on kaksi kertaa sinua
hengest�ni kiitt�minen. Mutta, yst�v�, mik� olisi minua est�nyt
tilaisuuden tullen tekem�st� puolestasi yht� paljon? H�!

WERNER.

Vain se, ettei teill� ole ollut siihen tilaisuutta! Kuka sit� on
ep�illyt, herra majuri? Olenhan n�hnyt teid�n satoja kertoja panevan
alttiiksi henkenne halvimman sotilaan puolesta, jos h�nt� ahdisteltiin!

v. TELLHEIM.

Sep� se!
WERNER.

Mutta --

v. TELLHEIM.

Miksi et ymm�rr� minua oikein? Min� sanon: ei sovi, ett� min� olen
velallisesi; min� en tahdo olla velallisesi. Niiss� olosuhteissa
nimitt�in, joissa nyt olen.

WERNER.

Vai sill� tavalla! S��st�tte sen parempiin aikoihin; te haluatte lainata

minulta rahoja joskus toiste, kun ette niit� tarvitse, kun teill�
itsell�nne on ja minulla kenties ei ole.

v. TELLHEIM.

Ei pid� lainata, jollei tied� voivansa maksaa takaisin.

WERNER.

Teid�ntapaisenne miehen taskut eiv�t i�n kaiken tyhjin� pysy.

v. TELLHEIM.

Sin�h�n tunnet maailman! -- Ainakaan ei pid� ruveta lainaamaan

sellaiselta, joka itse tarvitsee rahansa.

WERNER.

Aivan niin, ja sellainen mies muka olen min�! Mihin min� sit�
tarvitsisin? -- -- Miss� varusmestaria tarvitaan, sielt� h�n saa
elatuksensakin.

v. TELLHEIM.

Sin� tarvitset rahasi voidaksesi p��st� ylemm�ksi kuin varusmestari,

p��st�ksesi eteenp�in uralla, jolla rahattomana ansiokkainkin j��
takapajulle.

WERNER.

Ylemm�ksi kuin varusmestari? Sellaisia en ajattele. Olen hyv�

varusmestari, vaan minusta saattaisi helposti tulla huono ratsumestari
ja varmasti viel� huonompi kenraali. Kokemuksesta sen tiet��.

v. TELLHEIM.

�l� tee mit��n sellaista, ett� minun t�ytyy ajatella sinusta

sopimattomia, Werner! En ole tullut juuri hyvilleni siit�, mit� Just
minulle kertoi. Olet myynyt tilasi ja aiot taas l�hte� kiertelem��n. �l�
saata minua uskomaan, ett� rakastat sek� tuota tointa ett� my�skin sit�
rajua, kevytmielist� el�mistapaa, joka valitettavasti on siihen
yhdistetty. Sotilaana on oltava maansa puolesta tahi rakkaudesta siihen
asiaan, jonka puolesta taistellaan. Palvella tarkoituksetta t�n��n
t��ll�, huomenna tuolla on samaa kuin matkustella niinkuin
teurastajarenki, ei enemp��.

WERNER.

No niin, herra majuri, min� seuraan siis teit�. Te tied�tte paremmin,

mik� sopii. Min� j��n teid�n luoksenne. -- Mutta, rakas majuri, ottakaa
toki toistaiseksi rahani. T�n��n tai huomenna on asianne ratkaistu. Te
voitte saada rahoja koko joukon. Teid�n t�ytyy sitten antaa ne
korkoineen takaisin. Min�h�n teen sen vain korkojen takia.

v. TELLHEIM.

Vaiti siit�!

WERNER.

Kautta kurjan sieluni, min� teen sen vain korkojen takia! -- Kun
toisinaan ajattelin: Miten k�y sinun, kun vanhuus saapuu? kun olet
isketty pataluhaksi? kun sinulla ei ole en�� mit��n? kun sinun on
l�hdett�v� kerjuulle? -- niin ajattelin taas: Ei, sin� et l�hde
kerjuulle; sin� menet majuri Tellheimin luokse; h�n on jakava kanssasi
viimeisen pennins�; h�n el�tt�� sinut kuolemaan asti; h�nen luonansa
saatat kuolla rehellisen� miehen�.

v. TELLHEIM

(tarttuen Wernerin k�teen). Ja, toveri, niink� et en�� ajattele?

WERNER.

En, niin en en�� ajattele. -- Ken ei minulta mit��n huoli, kun h�n
tarvitsee ja minulla on, h�n ei minulle mit��n annakaan, kun h�nell� on
ja min� tarvitsen. -- Hyv� on! (Aikoo l�hte�.)

v. TELLHEIM.

Ihminen, �l� saata minua raivoihini! Mihin l�hdet? (Pid�tt�� h�nt�.) Jos
nyt kunniani kautta vakuutan, ett� minulla viel� on rahaa; jos kunniani
kautta lupaan, ett� sinulle ilmoitan, kun ei minulla en�� ole; ett� sin�
olet ensim�inen ja ainoa, jolta mit��n lainaan: -- oletko silloin
tyytyv�inen?

WERNER.

T�ytyyh�n minun! -- Antakaa k�tenne, herra majuri.

v. TELLHEIM.

T�ss�, Paul! -- Ja nyt ei siit� sen enemp��. -- Tulin t�nne

puhutellakseni er�st� tytt�� --

KAHDEKSAS KOHTAUS.

_Franziska_ (neidin huoneesta). _v. Tellheim_. _Paul Werner_.

FRANZISKA
(astuessaan sis��n). Oletteko viel� t��ll�, herra varusmestari? --
(Huomatessaan Tellheimin.) Ja tekin olette t��ll�, herra majuri? --
Tuossa tuokiossa olen k�skett�v�n�nne. (Menee nopeasti takaisin
huoneeseen.)

YHDEKS�S KOHTAUS.

_v. Tellheim_. _Paul Werner_.

v. TELLHEIM.

Siin� h�n oli! -- Mutta sin�h�n tunnet h�net?

WERNER.

Niin, min� tunnen tuon neitokaisen. --

v. TELLHEIM.

Mutta eth�n sin�, jos oikein muistan, ollut luonani, kun minulla oli
talvimajani Th�ringiss�?

WERNER.

En ollut, silloin olin Leipzigiss� hankkimassa vaatevarastoja.

v. TELLHEIM.

Mist� siis h�net tunnet?

WERNER.

Tuttavuutemme on vastasyntynyt. Se alkoi t�n��n. Mutta nuori tuttavuus

on l�mmint�.

v. TELLHEIM.

Siis olet kai jo n�hnyt h�nen neitins�kin?

WERNER.

Neitik� siis on h�nen arvoisa em�nt�ns�? H�n sanoi minulle teid�n

tuntevan h�nen herrasv�kens�.

v. TELLHEIM.

Johan sen kuulit! Th�ringin ajoilta.

WERNER.

Onko se neiti nuori?

v. TELLHEIM.

On.

WERNER.
Ja kaunis?

v. TELLHEIM.

Hyvin kaunis.

WERNER.

Rikas?

v. TELLHEIM.

Hyvin rikas.

WERNER.

Pid�ttek� te neidist� yht� paljon kuin tyt�st�kin? Seh�n olisi

erinomaista!

v. TELLHEIM.

Mit� tarkoitat?

KYMMENES KOHTAUS.

_Franziska_ (saapuu j�lleen kirje k�dess�). _v. Tellheim_. _Paul

Werner_.

FRANZISKA.

Herra majuri --

v. TELLHEIM.

Rakas Franziska, en ole edes ehtinyt viel� lausua sinua tervetulleeksi.

FRANZISKA.

Ajatuksissanne lienette sen jo kumminkin tehnyt. Tied�n, ett� pid�tte

minusta. Niin min�kin teist�. Mutta siin� ette tee ollenkaan kiltisti,
ett� te saatatte ihmiset, jotka teist� pit�v�t, niin levottomiksi.

WERNER

(itsekseen). Haa, nyt huomaan. Oikeassa ollaan!

v. TELLHEIM.

Se on kohtaloni, Franziska! -- Annoitko h�nelle kirjeeni?

FRANZISKA.

Annoin, ja t�ss� min� tuon teille -- (Ojentaa h�nelle kirjeen.)

v. TELLHEIM.
Vastauksenko?

FRANZISKA.

Ei, vaan oman kirjeenne takaisin.

v. TELLHEIM.

Mit�? Eik� h�n halua sit� lukea?

FRANZISKA.

Kyll� kai h�n haluaisi, -- mutta -- me emme oikein osaa lukea

kirjoitettua.

v. TELLHEIM.

Kujeilija!

FRANZISKA.

Ja me arvelemme, ettei kirjeitten kirjoittaminen ole keksitty niit�

varten, jotka voivat suullisesti seurustella kesken�ns�, jos vain
haluavat.

v. TELLHEIM.

Mik� tekosyy! H�nen t�ytyy se lukea. Se sis�lt�� puolustukseni, --

kaikki syyt ja perusteet --

FRANZISKA.

Ne tahtoo neiti kuulla teilt� itselt�nne, ei lukea.

v. TELLHEIM.

Kuulla minulta itselt�ni? Jottako jokainen h�nen sanansa, jokainen h�nen

ilmeens� minut saisi h�milleni: jottako min� jokaisessa h�nen
katseessaan tuntisin tappioni koko suuruuden? --

FRANZISKA.

Ilman armoa! -- Ottakaa! (Antaa h�nelle kirjeen.) H�n odottaa teit�

kello kolmen ajoissa. H�n aikoo l�hte� ajelemaan ja kaupunkia
katselemaan. Teid�n on l�hdett�v� h�nen kanssaan.

v. TELLHEIM.

Ajelemaanko?

FRANZISKA.

Ja mit�s annatte, jos p��st�n teid�t l�htem��n kahden kesken? Min� j��n
kotia.

v. TELLHEIM.

Kahden kesken?
FRANZISKA.

Komeissa, suljetuissa vaunuissa.

v TELLHEIM.

Mahdotonta!

FRANZISKA.

Niin, niin! Vaunuissa on herra majurin kestett�v� kiipelins�! sielt� ei

p��se livist�m��n. Siksip� tapahtuukin n�in. -- Lyhyesti, te tulette,
herra majuri, ja t�sm�lleen kello kolme. -- No? Teh�n halusitte minuakin
puhutella kahden kesken. Mit� teill� siis on sanottavaa? -- Vai niin, me
emme ole kahden kesken. (Katsellen Werneri�.)

v. TELLHEIM.

Olemme, Franziska, me olemme kahden kesken. Mutta koska neiti ei ole

lukenut kirjett�, niin ei minulla ole sinulle en�� mit��n sanottavaa.

FRANZISKA.

Vai niin? Olemme siis sittenkin kahden kesken? Teill� siis ei ole herra
varusmestarilta mit��n salattavaa?

v. TELLHEIM.

Ei, ei mit��n.

FRANZISKA.

Minusta tuntuu kumminkin, ett� pit�isi olla jotakin.

v. TELLHEIM.

Kuinka niin?

WERNER.

Miksi niin, neitokainen?

FRANZISKA.

Varsinkin er��nlaatuiset salaisuudet. -- Kaikki kaksikymment�, herra

varusmestari? -- (Kohottaen molemmat k�tens� hajalla sormin.)

WERNER.

St! st! Neitokainen, neitokainen!

v. TELLHEIM.

Mit� se merkitsee?

FRANZISKA.
Yks kaks se sujahtaa sormeen, herra varusmestari? (Ik��nkuin pist�isi
sormuksen nopeasti sormeen.)

v. TELLHEIM.

Mik� teill� on?

WERNER.

Neitokainen, neitokainen, ymm�rt�nee h�n kai leikki�?

v. TELLHEIM.

Werner, et suinkaan lie unohtanut, mit� olen sinulle usein muistuttanut,

ett� on er�s asia, josta ei koskaan pid� laskea leikki� naisten kanssa?

WERNER.

Kautta kurjan sieluni, min� olen tainnut sen unohtaa! -- Neitokainen,

min� pyyd�n --

FRANZISKA.

No, jos se oli leikki�; t�ll� kertaa voin sen antaa anteeksi.

v. TELLHEIM.

Jos minun siis v�ltt�m�tt� on tultava, Franziska: niin toimita kuitenkin

siten, ett� neiti viel� sit� ennen lukee kirjeen. Se s��st�isi minulta
kiusan ajatella viel� kerran ja puhua viel� kerran asioista, jotka niin
mielell�ni haluaisin unohtaa. Tuossa on, anna se h�nelle! (K��nt�ess��n
kirjeen toisinp�in ja aikoessaan sen ojentaa h�nelle huomaa h�n, ett� se
on avattu.) Mutta n�enk� oikein? Kirjeh�n on avattu, Franziska.

FRANZISKA.

Taitaapa olla. (Tarkastaa sit�.) Totisesti, se on avattu. Kukahan sen

sitte lienee avannut? Mutta lukeneet me emme sit� todellakaan ole, herra
majuri, emme todellakaan. Emmek� me sit� haluakaan lukea; sill� sen
kirjoittaja saapuu itse. Tulettehan te, ja tied�ttek� mit�, herra
majuri? �lk�� tulko tuollaisena kuin nyt olette: saappaissa, tukka
tuskin k�herrettyn�. Teille t�ytyy suoda anteeksi, te tuskin saatoitte
aavistaa tapaavanne meit�. Tulkaa solkikengiss�, ja k�herrytt�k��
tukkanne. -- Tuolla tavalla te n�yt�tte minusta liian urhoolliselta,
liian preussil�iselt�.

v. TELLHEIM.

Min� kiit�n sinua, Franziska.

FRANZISKA.

Te n�yt�tte silt� kuin olisitte viime y�n ollut taistelukent�ll�.

v. TELLHEIM.

Ehk�p� olet oikeassa.

FRANZISKA.

Mekin pukeudumme aivan kohta ja sitten sy�mme. Me pyyt�isimme

mielell�mme teit� sy�m��n kanssamme, mutta l�sn�olonne saattaisi olla
esteen� sy�misellemme, ja katsokaas, niin kovin rakastuneita me emme
ole, ettei meid�n olisi n�lk�.

v. TELLHEIM.

Min� l�hden! Franziska, valmista sin� h�nt� v�h�isen t�ll�v�lin, ettei

minun tarvitsisi joutua halveksittavaksi h�nen silmiss��n eik�
omissakaan silmiss�ni. -- Tule, Werner, sinun on sy�t�v� kanssani.

WERNER.

T�m�nk� talon p�yd�ss�? Silloin en saisi suustani alas palaakaan.

v. TELLHEIM.

Minun omassa huoneessani.

WERNER.

No, sitten seuraan teit� heti. Viel� vain sananen t�lle neitokaiselle.

v. TELLHEIM.

Ei ole hullumpaa! (Poistuu.)

YHDESTOISTA KOHTAUS.

_Paul Werner_. _Franziska_.

FRANZISKA.

No, herra varusmestari? --

WERNER.

Neitokainen, kun min� palaan, onko minunkin tultava siistitymp�n�?

FRANZISKA.

Tulkoon h�n miten haluaa, herra varusmestari; minun silmill�ni ei ole

mit��n h�nt� vastaan. Mutta sit� enemm�n on korvieni pidett�v� varansa
h�neen n�hden. -- Kaksikymment� sormea, kaikki sormuksia t�ynn�! Ai, ai,
herra varusmestari!

WERNER.

Ei, neitokainen, juuri siit� minun olikin viel� puhuttava: min� vain
ilvehdin ilman aikojani! Ei siin� ole v�h��k��n per��. Kyll�h�n
_yksikin_ sormi riitt��. Ja monet sadat kerrat olen min� majurin kuullut
sanovan: �Se on roisto sotilaaksi, joka saattaa pett�� tytt�lapsen!� --
Sill� tavalla ajattelen min�kin, neitokainen. Luottakoon h�n siihen! --
Minun t�ytyy t�st� rient�� majurin j�lkeen. -- Maistukoon ruokanne,
neitokainen! (Poistuu.)
FRANZISKA.

Samaten, herra varusmestari! -- Luulenpa, ett� tuo mies miellytt��

minua! (H�nen aikoessaan l�hte� huoneeseen tulee neiti h�nt� vastaan.)

KAHDESTOISTA KOHTAUS.

_Neiti_. _Franziska_.

NEITI.

Joko majuri taas on poissa? -- Franziska, luulen nyt j�lleen olevani

kyllin rauhallinen, ett� olisin voinut pid�tt�� h�net t��ll�.

FRANZISKA.

Ja min� saatan teid�t viel�kin rauhallisemmaksi.

NEITI.

Sit� parempi! H�nen kirjeens�, oi, h�nen kirjeens�! Jokaiselta rivilt�

puhui rehellinen, jalo mies. Kaikki h�nen estelyns� omistaa minua
omakseen vakuutti minulle h�nen rakkauttaan. -- H�n lienee huomannut,
ett� olimme lukeneet kirjeen. -- Olkoon huomannut, jos h�n vain tulee.
Tuleehan h�n aivan varmasti? -- Vain hiukan liian ylpe�lt�, Franziska,
n�ytt�� minusta h�nen menettelyns�. Sill� ylpeytt�, anteeksiantamatonta
ylpeytt� on, kun ei halua rakastetulleenkaan olla onnestaan kiitoksen
velassa! Jos h�n antaa minun tuntea t�m�n liian selv�sti, Franziska --

FRANZISKA.

Niin aiotte h�nest� luopua?

NEITI.

Kas vain! Joko h�n j�lleen k�y s��liksesi? Ei, rakas hupakko, yhden
ainoan vian t�hden ei miehest� luovuta. Ei, mutta mieleeni on
juolahtanut kepponen, kiusata h�nt� hiukan t�m�n ylpeytens� t�hden
samanlaisella ylpeydell�.

FRANZISKA.

No, sittenh�n te jo olettekin eritt�in rauhallinen, neiti hyv�, kun

mielenne jo taas on kepposissa.

NEITI.

Niin olenkin; tulehan. Sinullakin on siin� oraa osasi. (L�htev�t

huoneeseensa.)

_(Kolmannen n�yt�ksen loppu.)_

NELJ�S N�YT�S.
ENSIM�INEN KOHTAUS.

_(N�ytt�m�: neidin huone.)_

_Neiti_ (t�ydellisesti ja rikkaasti, mutta aistikkaasti puettuna)

_Franziska_. (Nousevat p�yd�st�, josta palvelija korjaa astiat.)

FRANZISKA.

Te ette mitenk��n viel� liene sy�nyt kyll�ksenne, armollinen neiti.

NEITI.

Niink� luulet, Franziska? Ehk�p� en ollut n�liss�ni p�yt��n

istuutuessanikaan.

FRANZISKA.

Olimme sopineet siit�, ettei h�nt� aterian aikana mainittaisi. Mutta

meid�n olisi pit�nyt p��tt�� olla h�nt� ajattelemattakin.

NEITI.

Todellakin, min� en ole ajatellut muuta kuin h�nt�.

FRANZISKA.

Sen kyll� huomasin. Min� yritin puhella sadoista seikoista, ja te

vastasitte aina hullusti. (Er�s toinen palvelija tuo kahvia.) T�ss�
tulee ravintoa, jonka ��ress� pikemminkin k�y antautuminen haaveilujen
valtaan. Armas, kaihomielinen kahvikulta!

NEITI.

Haaveilujen? Min� en haaveile. Mietin vain sit� l�ksytyst�, jonka

h�nelle annan. Oletko minut oikein k�sitt�nyt, Franziska?

FRANZISKA.

Olen toki; mutta parasta olisi, ett� h�n s��st�isi meilt� sen vaivan.

NEITI.

Saatpa n�hd�, ett� tunnen h�net perinpohjin. Tuo mies, joka minua nyt
kaikkine rikkauksilleni hyljeksii, on taisteleva minusta koko maailmaa
vastaan saatuaan kuulla, ett� olen onneton ja hylj�tty.

FRANZISKA

(hyvin vakavasti). Ja tuo tuollainen kutkuttanee ��rett�m�sti mit�

hienostuneinta itserakkautta.

NEITI.

Tapaintuomari! Katsoppas vain! �sken sai h�n minut kiinni

turhamaisuudesta, nyt itserakkaudesta. -- No, anna minun olla, rakas
Franziska. Sin�h�n saat tehd� varusmestarillesi, mit� haluat.

FRANZISKA.

Minun varusmestarilleni?

NEITI.

Niin, jos sen viel� lis�ksi kiell�t, niin on kaikki kuin ollakin pit��.
-- En ole viel� h�nt� n�hnyt, mutta joka sanasta, mink� h�nest� olet
puhunut, ennustan sinulle h�nest� miest�.

TOINEN KOHTAUS.

_Riccaut de la Marliniere_. _Neiti Franziska_.

RICCAUT

(viel� oven ulkopuolella). Est-il permis, monsieur le major?

FRANZISKA.

Mit� se on? Aikooko tuo t�nne? (L�hestyen ovea.)

RICCAUT.

Parbleu! Mine on veerin. -- Mais non. -- Mine ei on veerin. -- C'est sa

chambre --

FRANZISKA.

Armollinen neiti, t�m� herra varmaankin luulee viel� tapaavansa majuri

von Tellheimin t��ll�.

RICCAUT.

Niin on! -- Le major de Tellheirn; juste, ma belle enfant, c'est lui que
je cherche. O� est-il?

FRANZISKA.

H�n ei en�� asu t��ll�.

RICCAUT.

Comment? viele sitten nelikolmatta tunti teele asu? Ja ei ene teele asu?
Misse asu hen siis?

NEITI

(l�hestyy h�nt�). Hyv� herra, --

RICCAUT.

Ah, madame, -- mademoiselle -- teiden armo, anta anteks --

NEITI.
Hyv� herra, teid�n erehdyksenne on varsin hyvin ymm�rrett�viss� ja
ihmettelynne on aivan luonnollista. Herra majuri on hyv�ntahtoisesti
luovuttanut huoneensa minulle, jonka t��ll� vieraana oli vaikea l�yt��
kattoa p��ns� p��lle.

RICCAUT.

Ah voil� de ses politesses! C'est un tr�s -- galant-homme que ce major!

NEITI.

Mutta mihin h�n on muuttanut, -- sit� en, h�pe� kyll�, todellakaan

tied�.

RICCAUT.

Teiden armo ei tiet�? C'est dommage; j'en suis f�ch�.

NEITI.

Minun olisi todellakin pit�nyt ottaa siit� selko. H�nen yst�v�ns�

k�ynev�t viel� h�nt� t��lt� etsim�ss�.

RICCAUT.

Mine on hyvin henen ysteve, teiden armo --

NEITI.

Franziska, etk� sin� tied�?

FRANZISKA.

En, armollinen neiti.

RICCAUT.

Mine henelle puhua hyvin terkki. Mine henelle tuo yks nouvelle, miste
hen saa hyvin lysti.

NEITI.

Sit� enemm�n olen pahoillani. -- Mutta toivon saavani h�nt� pian

puhutella. Jos on yhdentekev��, kenen suusta h�n saa kuulla tuon hyv�n
uutisen, niin tarjoudun min�, hyv� herra --

RICCAUT.

Mine ymmere. -- Mademoiselle parle fran�ois? Mais sans doute; telle que
je la vois! -- La demande etoit bien impolie; vous me pardonner�s,
mademoiselle --

NEITI.

Hyv� herra --

RICCAUT.
Ei? Te ei puhuta franska, teiden armo.

NEITI.

Hyv� herra, Ranskassa yritt�isin sit� puhua. Mutta miksi t��ll�? Min�h�n
kuulen, ett� te minua ymm�rr�tte, hyv� herra. Ja min�, hyv� herra,
ymm�rt�nen teit� kai my�skin; puhukaa mit� haluatte.

RICCAUT.

Hyve, hyve! Mine voin my�s selvite teten. -- Sach�s donc, mademoiselle.
-- Teiden armo pite siis tiete, ett� mine tule ministeri p�ideste -- se
ministeri -- se ministeri -- mike ole se ministeri, kun asu siell --
pitke katu? -- suuri tori? --

NEITI.

Olen t��ll� viel� aivan vieras.

RICCAUT.

No, sota-asiain ministeri. -- Siell mine s�i peivellinen; -- mine sy� �

l'ordinaire henne luona, -- ja siell me tuli puhe majori Tellheim; et le
ministre m'a dit en confidence, car Son Excellence est de mes amis, et
il n'y a point de myst�res entre nous. -- Henen ylheisyys, mine tahto
sano, on minulle usko, ett� meiden majorin asia on pika loppumas ja hyvi
loppumas. Hen on laitta yks rapport kuningan tyk�, ja kuningas on teke
peet�s tout-�-fait en faveur du major. -- Monsieur, m'a dit Son
Excellence, vous compren�s bien, que tout depend de la maniere, dont on
fait en visager les choses au Roi, et vous me connoiss�s. Cela fait un
tr�s-joli gar�on que ce Tellheim, et ne sais-je pas que vous l'aim�s?
Les amis de mes amis sont aussi les miens. Il coute un peu cher au Roi
ce Tellheim, mais est-ce que l'on sert les Rois pour rien? Il faut
s'entr'aider en ce monde; et quand il s'agit de pertes, que ce soit le
Roi, qui en fasse, et non pas un honn�t-homme de nous autres. Voil� le
principe, dont je ne me depars jamais. -- Mite teide armo sano teste?
Eik� totta, se ole kilti mies? Ah que Son Excellence a le coeur bien
plac�! Hen on au reste minule vakutta, jos majori ei jo sai une lettre
de la main -- yks kuninkallinen k�sikirje, ett� hen on saa se tenepeive
infailliblement.

NEITI.

Tietysti, hyv� herra, t�m� tieto suuresti ilahduttaa majuri von

Tellheimi�. Haluaisin vain samalla mainita h�nelle sen yst�v�n nimen,
joka niin hartaasti ottaa osaa h�nen onneensa --

RICCAUT.

Minu nimi toivo teiden armo? -- Vous voy�s en moi -- teiden armo nehde
minussa le chevalier Riccaut de la Marliniere, seigneur de Pret-au-val,
de la branche de Prensd'or. -- Teiden armo joutu ihmetys, kun huoma
minun olla niin suuri, suuri p�rhe, qui est veritablement du sang royal.
-- Il faut le dire; je suis sans doute le cadet le plus avantureux, que
la maison a jamais eu. -- Mine on palvella minun ykstoistas ikevuosi
asti. Yks affaire d'honneur sai minun lehti pako. Sitte mine palvella
henen paavillinen pyhyys, San Marinon republik, Puolan kruunu ja
Staaten-General, siihen asti kun mine lopulta joutu tennen. Ah,
mademoiselle, que je voudrois n'avoir jamais vu ce pais-la! Jos mine sai
jeede palvella Staaten-General, niin mine nyt pites olla ainakin
eversti. Mut teele mine aina vain olla capitaine, ja sitten viele olla
pois pantu capitaine --

NEITI.

Se on kovin murheellista.

RICCAUT.

Oui, mademoiselle, me voil� reform�, et par-l� mis sur le pav�!

NEITI.

Min� valitan suuresti.

RICCAUT.

Vous �tes bien bonne, mademoiselle. -- Ei, teede ei tunte oma arvo. He
tahto minunlainen mies reformir! -- Mies, joka viele liseks tesse
palvelussa on itsen rouinir! -- Mine on itse anta lise enempi kun
kaksikymmentuhat livres. Mite minula nyt on? Tranchons le mot; je n'ai
pas le sou, et me voil� exactement vis-�-vis du rien.

NEITI.

S��lin teit� sanomattomasti.

RICCAUT.

Vous �tes bien bonne, mademoiselle. Mut niin kun on tapa sano: paha onni
laaha mukanas henen veli; qu'un malheur ne vient jamais seul: niin kevi
minun kans. Minkelaisi yks honn�t-homme kuin on minun extraction, voi
keytte muu resource kun peli? Nyt mine on aina pelata onnen kans, kun
mine ei onni kaipanut. Nyt kun mine sen kaipan, mademoiselle, je joue
avec un guignon, qui surpasse toute croyance. Nyt viisitoista peivene ei
on kulunut yks ainoa, ettei he on otta pois kaikki. Viele eilen he otta
minult pois kaikki kolme kerta. Je sais bien, qu'il y avoit quelque
chose de plus que le jeu. Car parmi mes pontes se trouvoient certaines
dames -- Mine ei tahto sano enempi. Teyty olla galant naiset kans. He
onkin tene peive minu invitir anta revanche, mais ... vous m'entend�s,
mademoiselle. -- Teyty ensin tiete miste elet�, ennenkun saa, miste
pelata --

NEITI.

Toivottavasti ette, hyv� herra --

RICCAUT.

Vous �tes bien bonne, mademoiselle --

NEITI

(vie Franziskan syrj��n). Franziska, tuota miest� tulee todellakin

s��li. Pahastuisikohan h�n, jos tarjoisin h�nelle v�h�n?
FRANZISKA.

Eip� h�n juuri silt� n�yt�.

NEITI.

Hyv�! -- Hyv� herra, kuulin, -- ett� pelaatte, ett� h�vi�tte;

ep�ilem�tt� paikoissa, joissa jotakin voisi voittaakin. Minun t�ytyy
tunnustaa, ett� min� itsekin -- pelaan hyvin mielell�ni --

RICCAUT.

Tant mieux, mademoiselle, tant mieux! Tous les gens d'esprit aiment le
jeu � la fureur.

NEITI.

Ett� voitan hyvin mielell�ni; hyvin mielell�ni j�t�n rahani miehen

huostaan, joka -- osaa pelata. -- Olisitteko, hyv� herra, taipuvainen
ottamaan minut osalliseksi peliin? suomaan minulle osan panoksestanne?

RICCAUT.

Comment, mademoiselle, vous voul�s �tre de moiti� avec moi? De tout mon
coeur.

NEITI.

Ensi aluksi vain v�h�p�t�isell� summalla -- (Menee ottamaan rahaa

lippaasta.)

RICCAUT.

Ah, mademoiselle, que vous �tes charmante! --

NEITI.

T�ss� on, mink� �skett�in voitin, ainoastaan kymmenen pistolia -- h�pe�

kyll� vain n�in v�h�n --

RICCAUT.

Donn�s toujours, mademoiselle, donn�s. (Ottaa rahan.)

NEITI.

Teid�n panoksenne on ep�ilem�tt� varsin tuntuva, hyv� herra --

RICCAUT.

Niin, oikken tuntuva. Kymene pistoli? Teiden armo pite olla interessir
minun panos kolme osa, pour le tiers. Kolme osa kyll olla -- vehen
enempi. Mut kauniin naisen kans ei pide olla niin tarkka. Mine toivotan
itselle onni, kun telle tavalla joutu liaison teiden armo kans, et de ce
moment je recommence � bien augurer de ma fortune.

NEITI.
Mutta min� en voi olla l�sn�, kun pelaatte, hyv� herra.

RICCAUT.

Miks teiden armo pite olla lesne? Me muut pelajat olla reheliset ihmiset
toinen toisten kans.

NEITI.

Jos meit� onnestaa, hyv� herra, niin tuotte kai minulle oman osani.
Mutta jollei meit� onnesta --

RICCAUT.

Niin mine tule nouta rekryytit. Eik� totta, teiden armo?

NEITI.

Pitk�n p��lle saattaisivat rekryytit loppua. Puolustakaa siis rahojamme

hyvin, hyv� herra.

RICCAUT.

Mine teiden armo minun pite? yks moukka? yks tyhme piru?

NEITI.

Suokaa anteeksi --

RICCAUT.

Je suis des bons, mademoiselle. Sav�s-vous ce que cela veut dire? Mine
ole ulosoppinut --

NEITI.

Mutta etteh�n, hyv� herra --

RICCAUT.

Je sais monter un coup --

NEITI

(ihmetellen). Todellako?

RICCAUT.

Je file la carte avec une adresse --

NEITI.

�lk�� nyt!

RICCAUT.

Je fais sauter la coupe avec une dexterit� --

NEITI.

Ette suinkaan te, hyv� herra --?

RICCAUT.

Mite ei? Teiden armo, mite ei? Donn�s-moi un pigeonneau � plumer, et --

NEITI.

Pelaatte v��rin? pet�tte?

RCCAUT.

Comment, mademoiselle? Vous appell�s cela petette? Corriger la fortune,

l'enchainer sous ses doigts, �tre s�r de son fait, site te saksalainen
sano pette? Pette? Oo, mike se teiden kieli on k�ihe kieli! mike paksu
kieli!

NEITI.

Ei, hyv� herra, jos niin arvelette --

RICCAUT.

Laiss�s-moi faire, mademoiselle, ja ole te rauhalinen. Mite se teile

kuulu, kuinka mine pela? -- Jo riitte, huomena teiden armo neke minun
sata pistoli kans tai ei ensink� neke minu. -- Votre tr�s-humble --
(Poistuu kiireesti.)

NEITI

(katsoo h�nen j�lkeens� h�mm�styneen� ja inhoten). Toivon j�lkimm�ist�,

hyv� herra, j�lkimm�ist�!

KOLMAS KOHTAUS.

_Neiti_. _Franziska_.

FRANZISKA

(harmistuneena). Saanko en�� sanaa suustani? Kaunista! kaunista!

NEITI.

Ivaa vain; min� ansaitsen ivasi. (Hetkisen mietitty��n, tyyntyneemmin.)

�l� ivaa, Franziska; en sit� ansaitse.

FRANZISKA.

Erinomaista! Nyt te menettelitte mit� herttaisimmin, autoitte tuon

veijarin j�lleen jaloilleen.

NEITI.

Tarkoitukseni oli auttaa onnetonta.

FRANZISKA.

Ja mik� parasta: tuo mies pit�� teit� vertaisenaan. Oo, min� rienn�n
h�nen j�lkeens� ja otan h�nelt� rahat takaisin. (Aikoo l�hte�.)

NEITI.

Franziska, �l� anna kahvin aivan j��hty�, kaada kuppeihin.

FRANZISKA.

H�nen t�ytyy antaa teid�n rahanne takaisin; te olette p��tt�nyt toisin;

te ette halua pelata h�nen toverinaan. Kymmenen pistolia! Kuulittehan
te, neiti, ett� h�n oli kerj�l�inen! (Neiti kaataa itse t�ll�v�lin
kahvin kuppeihin.) Kuka antaisi kerj�l�iselle niin paljon? Ja viel�
koettaisi s��st�� h�nelt� n�yryytyksen saada ne kerj��m�ll�? Ja tuon
armeliaan, joka jalomielisyydest� haluaa olla tuntematta h�nt�
kerj�l�iseksi, tuntee tuo kerj�l�inen vuorostaan v��rin. Pit�k��
hyv�n�nne, neiti, jos h�n katsoo lahjanne kukaties miksi -- (Neiti
ojentaa Franziskalle kupin.) Tahdotteko saattaa vereni viel� enemm�n
kuohuksiin? Min� en voi juoda. (Neiti laskee kupin j�lleen k�dest��n.)
-- �Parbleu, teiden armo, teelle ei tunte oma arvo.� (Ranskalaisen
��nell�.) Eip� todellakaan, jos sallitaan heitti�iden tuolla tavoin
hirtt�m�tt� kuljeskella.

NEITI

(kylm�sti ja miettien kahvia juodessaan). Tytt�, sin� ymm�rr�t niin

mainiosti hyvi� ihmisi�, mutta milloin opit siet�m��n huonoja? -- Ja
hekin ovat kuitenkin ihmisi�. -- Ja useinkaan eiv�t l�hesk��n niin
huonoja ihmisi� kuin milt� n�ytt�v�t. -- On vain etsitt�v� esiin heid�n
hyv�t puolensa. -- Min� kuvittelen, ett� tuo ranskalainen on vain
turhamainen. Pelk�st� turhamaisuudesta tekeytyy h�n v��rinpelaajaksi;
h�n ei halua n�ytt�� olevansa minulle kiitollisuuden velassa; h�n tahtoo
s��sty� kiitt�m�st�. Ehk�p� h�n nyt k�y maksamassa pienet velkansa, el��
j��nn�ksell�, mik�li sit� riitt��, hiljaisesti ja s��st�v�sti eik�
ajattelekaan pelaamista. Jos niin on, rakas Franziska, niin k�yk��n h�n
noutamassa rekryyttej�, jos h�nt� haluttaa. -- (Antaa h�nelle kupin.)
Tuossa on, vie pois! -- Mutta, sanohan, eik� Tellheimin pit�isi jo olla
t��ll�?

FRANZISKA.

Ei, armollinen neiti, kumpaakaan en voi, en etsi� huonosta ihmisest�

hyvi� enk� hyv�st� ihmisest� huonoja puolia.

NEITI.

Kai h�n tulee aivan varmasti? --

FRANZISKA.

Saisi olla tulematta! -- Te olette huomannut h�ness�, h�ness�, miesten

parhaassa, hitusen ylpeytt�, ja sen vuoksi haluatte h�nt� kiusata niin
julmasti?

NEITI.
Siihenk� taas jouduit? -- Vaikene, min� tahdon nyt kerran niin.
Koetappas turmella minulta t�m� huvi, koetappas olla sanomatta ja
tekem�tt� kaikkea, mist� olemme sopineet! -- Min�p� j�t�n sinut yksin
h�nen kanssaan, ja sitten -- -- Nyt h�n kai tulee.

NELJ�S KOHTAUS.

_Paul Werner_ (joka astuu sis��n j�ykk�n�, ik��nkuin palveluksessa

ollen). _Neiti_. _Franziska_.

FRANZISKA.

Ei, se on vain h�nen rakas varusmestarinsa.

NEITI.

Rakas varusmestarinsa? Ket� tuo rakas tarkoittaa?

FRANZISKA.

Armollinen neiti, �lk�� saattako miest� h�milleen. -- Teid�n

palvelijanne, herra varusmestari, mit� teill� on asiaa?

WERNER

(l�hestyy neiti�, v�litt�m�tt� Franziskasta). Majuri von Tellheim

l�hett�� armolliselle neiti von Barnhelmille minun, varusmestari
Wernerin kautta alamaisen tervehdyksens� ja ilmoittaa saapuvansa t�nne.

NEITI.

Miss� h�n sitten viipyy?

WERNER.

Teid�n armonne suokoon anteeksi, me l�hdimme jo v�h�� ennen kolmea

asunnostamme, mutta sitten kohtasi h�net t�nne tullessa
sotavarainhoitaja, ja koska sellaisten herrojen puheesta ei useinkaan
tule loppua, niin antoi h�n minulle vihjauksen tulla tekem��n
ilmoituksen asiasta armolliselle neidille.

NEITI.

Hyv� on, herra varusmestari. Toivoakseni sotavarainhoitajalla on

majurille hauskaa puhuttavaa.

WERNER.

Sellaisilla herroilla on harvoin upseereille hauskaa sanottavaa. -- Onko

teid�n armollanne mit��n k�skett�v��? (On aikeissa j�lleen l�hte�.)

FRANZISKA.

No, mihin niin kiire, herra varusmestari? Eik� meill� siis olisi mit��n
pakisemista kesken�mme?
WERNER

(hiljaa Franziskalle, ja vakavasti). Ei, t��ll� ei, neitokainen. Se on

vastoin kunnioitusta, vastoin alamaista kuuliaisuutta. -- Armollinen
neiti --

NEITI.

Kiit�n vaivann��st�, herra varusmestari. -- Minusta on ollut hauskaa

tutustua h�neen. Franziska on kertonut minulle h�nest� paljon hyv��.
(Werner kumartaa j�yk�sti ja poistuu.)

VIIDES KOHTAUS.

_Neiti_. _Franziska_.

NEITI.

Tuoko on sinun varusmestarisi, Franziska?

FRANZISKA.

Ivallisen ��nens�vynne t�hden en ehdi toistamiseen ev�t� tuota sanaanne:

*sinun*. -- Niin, armollinen neiti, se on minun varusmestarini. Pid�tte
ep�ilem�tt� h�nt� hiukan j�ykk�n� ja puisevana. Melkeinp� h�n nyt tuntui
minustakin sellaiselta. Mutta min� huomasin varsin hyvin, ett� h�n luuli
tarpeelliseksi esiinty� teid�n edess�nne niinkuin paraatissa. Ja kun
sotilaat k�yv�t paraatiin, -- niin muistuttavat ne totisesti enemm�n
sorvattuja nukkeja kuin miehi�. Mutta n�kisittep�s h�net ja
kuulisittepas h�nt�, kun h�n on omissa oloissaan.

NEITI.

Niinp� kai pit�isi!

FRANZISKA.

H�n lienee viel� salissa. Enk� saa menn� v�h�n juttelemaan h�nen
kanssaan?

NEITI.

En mielell�ni tahtoisi kielt�� sinulta t�t� huvia. Mutta sinun t�ytyy

j��d� t�nne, Franziska. Sinun t�ytyy olla l�sn� keskustelumme aikana. --
Johtuu viel� jotakin mieleeni. (Vet�� sormuksen sormestaan.) Kas t�ss�,
ota t�m� sormukseni, pane se talteen ja anna minulle sen sijaan majurin
sormus.

FRANZISKA.

Miksi niin?

NEITI

(Franziskan noutaessa toista sormusta). En oikein tied� sit� itsek��n,

mutta minusta tuntuu kuin aavistaisin, ett� se viel� on tarpeen. --
Koputetaan. -- Anna t�nne pian! (Pist�� sormuksen sormeensa.) Se on h�n!
KUUDES KOHTAUS.

_v. Tellheim_ (entisess� puvussaan, mutta muuten sellaisena kuin

Franziska oli toivonut). _Neiti_. _Franziska_.

v. TELLHEIM.

Armollinen neiti, suonette anteeksi viipymiseni --

NEITI.

Oi, herra majuri, noin kovin sotilaallisesti ei ole tarvis toisiimme

suhtautua. Olettehan jo t��ll�! Ja kun hauskaa odottaa, on
odottaminenkin hauskaa. -- No? (katsoen h�nt� hymyillen) rakas Tellheim,
emmek� olleetkin lapsia �sken?

v. TELLHEIM.

Niin, lapsia, armollinen neiti, lapsia, jotka panevat vastaan, vaikka

heid�n pit�isi kiltisti totella.

NEITI.

Me l�hdemme ajelemaan, rakas majuri, -- katselemaan v�h�n kaupunkia, --

ja sitten enoani vastaan.

v. TELLHEIM.

Mit� sanotte?

NEITI.

Siin� nyt n�ette, emme edes t�rkeint� ole viel� ehtineet sanoa
toisillemme. Niin, h�n saapuu t�nne viel� t�n��n. Vain sattuma on syyn�
siihen, ett� tulin p�iv�� varemmin ilman h�nt�.

v. TELLHEIM.

Kreivi von Bruchsallko? Onko h�n jo palannut?

NEITI.

Sodan rauhattomuudet karkoittivat h�net Italiaan: rauha on tuonut h�net

j�lleen takaisin. -- �lk�� kuvitelko turhia, Tellheim. Olemmehan me jo
aikoja sitten poistaneet liittomme vahvimman esteen h�nen puoleltaan --

v. TELLHEIM.

Liittomme?

NEITI.

H�n on yst�v�nne. H�n on kuullut liian monilta liian paljon hyv�� teist�
voidakseen olla muuta. H�n palaa halusta tutustua kasvoista kasvoihin
siihen mieheen, jonka h�nen ainoa perij�tt�rens� on valinnut omakseen.
H�n tulee enona, holhoojana, is�n� j�tt��kseen minut teille.
v. TELLHEIM.

Ah, neiti, miksi ette lukenut kirjett�ni? Miksi ette tahtonut sit�
lukea?

NEITI.

Teid�n kirjett�nnek�? Niin, nyt muistan, l�hetitteh�n te minulle

kirjeen. Mitenk� olikaan tuon kirjeen laita, Franziska? Olemmeko sen
lukeneet vai emmek� ole sit� lukeneet? Mit� te sitten minulle
kirjoititte, rakas Tellheim? --

v. TELLHEIM.

Ei muuta kuin mit� kunnia k�skee.

NEITI.

Se on, olemaan j�tt�m�tt� yksin kunniallista tytt��, joka teit�

rakastaa. T�ytyyh�n kunnian siihen velvoittaa. Tietysti minun olisi
pit�nyt lukea tuo kirje. Mutta mit� en ole lukenut, senh�n saan nyt
kuulla.

v. TELLHEIM.

Niin, teid�n t�ytyy se nyt kuulla --

NEITI.

Ei, minun ei tarvitse sit� kuulla. Se on itsest��n selv��. Tek� voisitte

tehd� niin ruman kolttosen, ett� nyt ette huolisi minusta? Tied�ttek�,
ett� siten tulisin koko elini�kseni h�v�istyksi? Kotipuoleni naiset
osoittaisivat minua sormellaan. -- �Siin� h�n on�, sanottaisiin, �siin�
on neiti von Barnhelm, joka luulotteli, rikas kun oli, saavansa kelpo
Tellheimin omakseen: juurikuin kelpo miehet olisivat rahalla
saatavissa!� N�in sanottaisiin: sill� kaikki kotiseutuni naiset
kadehtivat minua. Sit� he eiv�t voi kielt��, ett� olen rikas, mutta
siit� he eiv�t halua kuulla puhuttavankaan, ett� muutenkin olen jotenkin
hyv� tytt�, joka on miehens� arvoinen. Eik� niin, Tellheim?

v. TELLHEIM.

Niin, niin, armollinen neiti, siit� tunnen kotiseutunne naiset. Syyt�p�

heill� onkin kadehtia teilt� virkaheittoa, solvaistua upseeria,
raajarikkoa kerj�l�ist�.

NEITI.

Ja tuotako kaikkea te muka olette? Ellen erehdy, kuulin jotakin

sentapaista jo t�n��n aamup�iv�ll�. Siin� on sekaisin hyv�� ja pahaa.
Valaiskaamme siis kumpaakin l�hemmin. -- Te olette siis saanut eronne?
Niin olen kuullut. Luulin, ett� rykmenttinne oli vain yhdistetty
toisiin. Mist� johtui, ett� noin ansiokasta miest� ei pidetty
toimessaan?

v. TELLHEIM.
Se johtui siit�, mist� johtua pitikin. Suuret ovat tulleet vakuutetuiksi
siit�, ett� sotilas tekee heid�n hyv�kseen omasta halustaan varsin
v�h�n, velvollisuudesta ei paljoakaan enemp��, mutta kaikki oman
kunniansa t�hden. Mit�p� he siis luulisivat olevansa h�nt� kohtaan
velkap��t? Rauha on tehnyt useat meik�l�iset heille tarpeettomiksi, ja
lopultakaan ei kukaan ole heille korvaamaton.

NEITI.

Te puhutte niinkuin tuleekin miehen puhua, joka vuorostaan voi varsin

hyvin tulla toimeen ilman noita suuriakin. Ja nyt enemm�n kuin koskaan
ennen. Sanon noille suurille suuren kiitokseni siit�, ett� he ovat
luopuneet miehest�, jonka varsin vastahakoisesti olisin tahtonut jakaa
heid�n kanssaan. -- Min� olen teid�n k�skij�nne, Tellheim, te ette
tarvitse muuta herraa. -- Kohdata teid�t eronsaaneena, sit� onnea olisin
tuskin uskaltanut uneksia! -- Mutta te ette ole ainoastaan eronsaanut:
te olette viel� enemm�nkin. Mit�s te olettekaan viel� lis�ksi?
Raajarikko: sanoitte? No, (katsellen h�nt� ylh��lt� alas asti) se
raajarikko on kuitenkin viel� jotenkin ehe� ja ryhdik�s; n�ytt�� yh�
viel� jotenkin terveelt� ja voimakkaalta. Rakas Tellheim, jos te
terveitten j�sentenne menett�misen perusteella aiotte l�hte� kerjuulle,
niin ennustan teille jo etuk�teen, ett� ani harvojen ihmisten ovilla
mit��n saatte, lukuunottamatta sellaisten hyv�syd�misten tytt�jen ovia
kuin min� olen.

v. TELLHEIM.

Tuossa kaikessa kuulen vain ilkamoivan tyt�n puhetta, rakas Minna.

NEITI.

Ja min� kuulen moitteessanne vain tuon �rakas Minna�. -- Nyt en en�� aio
ilkamoida; sill� mieleeni johtuu, ett� te sittenkin olette pikku
raajarikko. Pyssynluodista on oikea k�sivartenne hiukan halvaantunut.
Mutta tarkoin harkiten ei sek��n ole eritt�in paha. Sit� paremmassa
turvassa olen ly�nneilt�nne.

v. TELLHEIM.

Neiti!

NEITI.

Tarkoitatte: mutta te sit� huonommassa turvassa minun ly�nneilt�ni. No,

no rakas Tellheim, toivoakseni ette p��st� asioita niin pitk�lle.

v. TELLHEIM.

Teit� naurattaa, hyv� neiti. Valitan, etten voi nauraa teid�n kanssanne.

NEITI.

Miksi ei? Mit� teill� sitten on naurua vastaan? Eik� nauraenkin voi olla
hyvin vakava? Rakas majuri, nauru saa meid�t pysym��n j�rkev�mpin� kuin
paha tuuli. Todistus on t�ss� silminn�ht�v�n�. Teid�n naurava yst�v�nne
arvioi olosuhteitanne monin verroin oikeammin kuin te itse. Kun olette
saanut eronne, te sanotte itse�nne h�v�istyksi; kun olette saanut kuulan
k�sivarteenne, te tekeydytte raajarikoksi! Onko se oikein? Eik� se ole
liioittelua? Ja olenko min� j�rjest�nyt asiat siten, ett� kaikki
liioittelu niin helposti joutuu naurunalaiseksi? Ly�n vetoa, ett� jos
nyt k�yn k�siksi tuohon teid�n kerj�l�iseenne, niin ei sen laita ole
v�h��k��n parempi. Te lienette kerran pari menett�nyt
kentt�varustuksenne; joitakin sen tai tuon pankkiirin hallussa olevia
p��omia joutunee nyt menem��n samaa tiet�; teill� ei kenties ole toivoa
saada takaisin joitakin palveluksenne aikana suorittamianne
ennakkomaksuja: mutta oletteko silti mik��n kerj�l�inen? Vaikkapa teille
ei olisikaan j��nyt mit��n muuta kuin se, mit� enoni teille tuo mukanaan
--

v. TELLHEIM.

Enonne, armollinen neiti, ei tuo minulle mit��n.

NEITI.

Ei muuta kuin ne kaksituhatta pistolia, jotka te niin jalomielisesti

annoitte etuk�teen s��tyjemme k�ytett�v�ksi.

v. TELLHEIM.

Jospa vain olisitte lukenut kirjeeni, armollinen neiti!

NEITI

No niin, min� olen sen lukenut. Mutta mit� siin� kirjoititte t�st�
asiasta, j�� minulle t�ydeksi arvoitukseksi. On aivan mahdotonta, ett�
jalo tekonne tahdottaisiin lukea teille rikokseksi. -- Selitt�k�� toki,
rakas majuri.

v. TELLHEIM.

Muistatte kai, armollinen neiti, ett� olin saanut m��r�yksen mit�

ankarimmin ker�t� sotaveroa puhtaassa rahassa kotiseutunne
piirikunnista. P��st�kseni tuota ankaruutta k�ytt�m�st� min� maksoin
puuttuvan summan etuk�teen.

NEITI.

Muistanpa tietenkin. Rakastin teit� tuon tekonne t�hden, vaikka en viel�

ollut teit� n�hnytk��n.

v. TELLHEIM.

S��dyt antoivat minulle tunnusteensa, ja sen min� aioin rauhaa

solmittaessa liitt�� hyv�ksyttyjen saatavien joukkoon. Tunnuste
katsottiin t�ysin sitovaksi, mutta minun omistusoikeuteni siihen
asetettiin kiistanalaiseksi. Hymyiltiin ivallisesti, kun vakuutin
maksaneeni sen sis�ll�n k�teisell� rahalla. Se selitettiin s��tyjen
minulle antamiksi lahjuksiksi tai hyvitykseksi siit�, ett� niin pian
olin sopinut heid�n kanssaan alimmasta m��r�st�, johon olin valtuutettu
suostumaan vain ��rimm�isess� h�t�tilassa. Niin joutui tunnuste minun
k�sist�ni, ja jos se maksetaan, niin ei sit� varmaankaan makseta
minulle. -- T�ll�, hyv� neiti, katson kunniaani loukatun, enk� saamani
eron takia, jota olisin vaatinut, ellen olisi sit� saanut. -- Te olette
vakava, hyv� neiti? Miksi ette naura? Ha, ha, ha! Min�h�n nauran.
NEITI.

Oi, tukahuttakaa tuo nauru, Tellheim! Min� rukoilen! Se on ihmisvihan

hirve�t� naurua! Ei, te ette ole se mies, joka voi katua hyv�� tekoaan
sen vuoksi, ett� siit� on h�nelle huonot seuraukset. Ei, noita huonoja
seurauksia ei mitenk��n voi kest�� kauan! Totuuden t�ytyy tulla ilmi.
Enoni, kaikki s��tymme voivat todistaa --

v. TELLHEIM.

Enonne! Teid�n s��tynne! Ha, ha, ha!

NEITI.

Teid�n naurunne surmaa minut, Tellheim! Jos uskotte hyveisiin ja

kaitselmukseen, Tellheim, niin �lk�� naurako tuolla tavalla! En ole
koskaan kuullut pelottavammin kirottavan, kuin te nauratte. -- Ja
otaksukaamme pahinta! Jos teid�t t��ll� kaikin mokomin tahdotaan tuomita
v��rin, niin ei teit� siell� meill� voida v��rin tuomita. Ei, me emme
voi, me emme tahdo teit� tuomita v��rin, Tellheim. Ja jos meid�n
s��dyill�mme on v�hint�k��n kunniantuntoa, niin tied�n, mit� niiden on
teht�v�. Mutta johan nyt joutavia: miksip� se olisi tarpeellista?
Kuvitelkaa, Tellheim, ett� olisitte menett�nyt nuo kaksituhatta pistolia
jonakin rajuna iltana. Kuningas oli teille onneton kortti: rouva
(osoittaen itse��n) on teille sit� suosiollisempi. -- Kaitselmus,
uskokaa minua, suojelee aina rehellist� miest� vahingoilta ja useimmiten
jo etuk�teen. Tuo teko, joka kerran sai teid�t menett�m��n kaksituhatta
pistolia, saattoi minut teid�n omaksenne. Ilman tuota tekoa minua ei
koskaan olisi haluttanut p��st� teit� tuntemaan. Tied�tteh�n, ett� tulin
kutsumattomana ensi kerran seuraan, jossa luulin teid�t tapaavani. Tulin
sinne ainoastaan teid�n t�htenne. Tullessani sinne olin varmasti jo
p��tt�nyt teit� rakastaa -- min� jo rakastinkin teit�! -- olin varmasti
p��tt�nyt saada teid�t omakseni, vaikka olisinkin huomannut teid�t yht�
mustaksi ja rumaksi kuin Venetian maurilaisen. Te ette ole niin musta ja
ruma; ettek� liene niin mustasukkainenkaan. Mutta, Tellheim, Tellheim,
te muistutatte h�nt� kuitenkin niin monessa suhteessa! Voi noita rajuja,
j�rkkym�tt�mi� miehi�, jotka alati vain kunnian kummitukseen tuijottavat
ja kaikki muut tunteensa paaduttavat! -- Katsokaa minuun! minuun,
Tellheim! (v. Tellheim on t�ll�v�lin kaiken aikaa miettiv�n� ja
liikahtamatta tuijottanut yhteen paikkaan.) Mit� te ajattelette? Te ette
kuuntele?

v. TELLHEIM

(hajamielisen�). Kuuntelen toki! Mutta sanokaahan, hyv� neiti, kuinka

joutui mauri Venetian palvelukseen? Eik� maurilla ollut is�nmaata?
Mink�t�hden vuokrasi h�n k�sivartensa ja verens� vieraalle valtiolle?

NEITI

(pel�styneen�). Miss� te olette, Tellheim? -- Nyt on aika keskeytt��. --

Tulkaa! (Tarttuen h�nen k�teens�.) -- Franziska, k�ske ajaa vaunut
esiin.

v. TELLHEIM

(tempautuu irti neidist� ja rient�� Franziskan j�lkeen). Ei, Franziska,

minulla ei voi olla kunniaa seurata neiti� ajelulle. -- Hyv� neiti,
suokaa minun viel� t�n��n pit�� terve j�rkeni, ja sallikaa minun
poistua. Olen jo sen menett�m�isill�ni teid�n t�htenne. Ponnistan
vastaan, mink� voin. -- Mutta koska viel� olen t�ydell� j�rjell�, niin
kuulkaa, hyv� neiti, min� olen lujasti p��tt�nyt, mist� ei mik��n mahti
maailmassa saa minua luopumaan. -- Jollei peliini en�� satu onnellista
heittoa, jollei lehti kokonaan k��nny, jollei --

NEITI.

Minun t�ytyy keskeytt�� teid�t, herra majuri. -- Meid�n olisi heti

pit�nyt puhua h�nelle siit�, Franziska. Etk� sin�k��n muistuta minua
mist��n. -- Puhelumme olisi k�ynyt aivan toisenlaiseksi, jos heti aluksi
olisin maininnut sen hyv�n uutisen, jota chevalier de la Marliniere
juuri �sken k�vi teille tuomassa.

v. TELLHEIM.

Chevalier de la Marliniere? Kuka se on?

FRANZISKA.

H�n lienee jotenkin kelpo mies, herra majuri, paitsi mit� --

NEITI.

Vaikene, Franziska! -- My�skin er�s eronsaanut upseeri, joka

Alankomaitten palveluksesta --

v. TELLHEIM.

Haa! luutnantti Riccaut!

NEITI.

H�n vakuutti olevansa teid�n yst�v�nne.

v. TELLHEIM.

Min� vakuutan, etten min� ole h�nen yst�v�ns�.

NEITI.

Ja ett� h�nelle oli en tied� mik� ministeri ilmaissut, ett� teid�n

asianne on l�hell� mit� onnellisinta ratkaisua, jokin kuninkaallinen
k�sikirje kuuluu olevan tulossa teille. --

v. TELLHEIM.

Kuinka olisi Riccaut p��ssyt ministerin seuraan? -- Jotakin tosin lienee

asiassani tapahtunut; sill� vastik��n selitti sotavarainhoitaja minulle,
ett� kuningas on kumonnut kaiken, mit� minua vastaan on esilletuotu, ja
ett� min� nyt voisin peruuttaa kirjallisesti antamani kunniasanan, jolla
olin luvannut olla t��lt� poistumatta ennenkuin minut on huomattu t�ysin
syytt�m�ksi. -- Mutta siin� lieneekin kaikki. Minun tahdotaan antaa
livist�� tieheni. Mutta siin� he erehtyv�t; min� en pakene. Ennemmin
vaikka n��nnyn ��rimm�iseen kurjuuteen solvaajieni silmien edess� --

NEITI.
Uppiniskainen mies!

v. TELLHEIM.

Min� en tarvitse armoa, min� tahdon oikeutta. Kunniani --

NEITI.

Sellaisen miehen kunnia kuin teid�n --

v. TELLHEIM.

(kiivaasti). Ei, hyv� neiti, te voinette varsin hyvin arvostella kaikkia

muita asioita, mutta t�t� ette. Kunnia ei ole omantuntomme ��ni, ei
muutamien oikeamielisten todistus --

NEITI.

Ei, ei, tied�n sen kyll�. -- Kunnia on -- kunnia.

v. TELLHEIM.

Lyhyesti, hyv� neiti, -- te ette antanut minun puhua loppuun, -- tahdoin

sanoa: jos se, mik� on omani, minulta niin h�pe�llisesti pid�tet��n, jos
ei kunnialleni anneta mit� t�ydellisint� hyvityst�, niin min� en, hyv�
neiti, voi olla teid�n omanne; sill� maailman silmiss� en ole sen
arvoinen. Neiti von Barnhelm ansaitsee tahrattoman miehen. Arvotonta on
se rakkaus, joka arvelematta saattaa asettaa sen, johon se kohdistuu,
ylenkatseelle alttiiksi. Arvoton on se mies, joka julkeaa ottaa koko
onnensa vastaan naiselta, jonka sokea hellyys --

NEITI.

Ja onko t�m� t�ytt� totta, herra majuri? -- (K��ntyen h�neen �kki�

selin.) Franziska!

v. TELLHEIM.

�lk�� suuttuko, hyv� neiti --

NEITI

(syrj��n Franziskalle). Nyt on aika! Mit� arvelet, Franziska? --

FRANZISKA.

En osaa arvella mit��n. Mutta kyll� h�n menee v�h�n liian pitk�lle --

v. TELLHEIM

(joka tulee keskeytt�m��n). Te olette suuttunut, hyv� neiti --

NEITI

(pilkallisesti). Min�k�? en v�h��k��n.

v. TELLHEIM.
Jos rakastaisin teit� v�hemm�n, hyv� neiti --

NEITI

(viel� samaan s�vyyn). Niin tietysti, se olisi onnettomuuteni -- ja

katsokaa, herra majuri, en min�k��n halua teid�n onnettomuuttanne. --
Rakkauden t�ytyy olla aivan ep�itsek�s. -- Hyv�p� oli, etten ole ollut
avosyd�misempi! Kenties olisi saalinne suonut minulle sen, mink�
rakkautenne minulta kielsi. -- (Vet�en sormuksen hitaasti sormestaan.)

v. TELLHEIM.

Mit� te sill� tarkoitatte, neiti?

NEITI.

Ei, �lk��n kumpikaan saattako toistansa onnellisemmaksi tahi

onnettomammaksi. Niin vaalii tosi rakkaus! Uskon teit�, herra majuri, ja
teill� on liian paljon kunniaa voidaksenne k�sitt�� v��rin rakkautta.

v. TELLHEIM.

Ivaatteko, hyv� neiti?

NEITI.

Kas t�ss�! Ottakaa takaisin sormus, jonka annoitte minulle uskollisuuden

merkiksi. (Ojentaa h�nelle sormuksen.) Olkoon se mennytt�! Olkaamme kuin
emme olisi tunteneet toisiamme!

v. TELLHEIM.

Mit� kuulen?

NEITI.

Ihmetytt��k� se teit�? -- Ottakaa, hyv� herra. -- Ette kai ole vain

teeskennellyt?

v. TELLHEIM

(ottaen sormuksen h�nen k�dest��n). Jumala! ja n�in voi Minna puhua! --

NEITI.

Te ette voi olla omani tuossa *yhdess�* tapauksessa: min� en voi olla
teid�n omanne miss��n tapauksessa. Teid�n onnettomuutenne on luultava;
minun on varma. -- J��k�� hyv�sti! (Aikoo poistua.)

v. TELLHEIM.

Mihin nyt, rakkahin Minna? --

NEITI.

Hyv� herra, te solvaatte minua nyt tuolla tuttavallisella

nimityksell�nne.
v. TELLHEIM.

Mik� teid�n on, hyv� neiti? Mihin menette?

NEITI.

P��st�k��. -- Salaamaan teilt� kyyneleeni, petturi! (Poistuu.)

SEITSEM�S KOHTAUS.

_von Tellheim_. _Franziska_.

v. TELLHEIM.

Kyyneleet? Ja min�k� j�tt�isin h�net? (Aikoo rient�� j�lkeen.)

FRANZISKA

(joka est�� h�nt� puhumasta). Ei toki, herra majuri! Ette suinkaan aio
seurata h�nt� h�nen makuuhuoneeseensa?

v. TELLHEIM.

H�nen onnettomuutensa? Eik� h�n puhunut onnettomuudesta?

FRANZISKA.

Puhuipa kyll�! onnettomuudesta kadottaa teid�t, sitten kun --

v. TELLHEIM.

Sitten kun? mit� sitten kun? Tuon takana piilee enemm�nkin. Mit� se on,
Franziska? Puhu, sano!

FRANZISKA.

Sitten kun h�n, aioin sanoa, -- on teid�n t�htenne uhrannut niin paljon.

v. TELLHEIM.

Uhrannut minun t�hteni?

FRANZISKA.

Kuulkaa siis aivan lyhyesti. -- Oli oikein, hyv� herra majuri, ett� te
t�ll� tavalla h�nest� vapauduitte. Miksip� en sit� teille sanoisi? Eih�n
se kuitenkaan voi kauemmin pysy� salassa. -- Me olemme paenneet! --
Kreivi von Bruchsall on tehnyt neidin perinn�tt�m�ksi, kun t�m� ei
suostunut ottamaan ket��n miest� h�nen k�dest��n. Kaikki j�tti, kaikki
hylk�si h�n t�m�n j�lkeen. Mit� oli meid�n tekeminen? Me p��timme l�hte�
etsim��n h�nt�, jolle me --

v. TELLHEIM.

Jo riitt��. -- Tule, minun t�ytyy heitt�yty� h�nen jalkoihinsa.

FRANZISKA.

Mit� te ajattelette? L�htek�� toki ja kiitt�k�� hyv�� onneanne --

v. TELLHEIM.

Kurja raukka! sellaisena minua pid�t? -- Ei, rakas Franziska, tuo neuvo
ei tullut syd�mest�si. Anna anteeksi kiivastukseni!

FRANZISKA.

�lk�� en�� pid�tt�k� minua. Minun t�ytyy rient�� katsomaan, mit� h�n
tekee. Kuinka helposti olisi saattanut jotakin tapahtua. -- Menk��!
Tulkaa mieluummin takaisin sitte kun teit� haluttaa tulla takaisin.
(Rient�� neidin j�lkeen.)

KAHDEKSAS KOHTAUS.

v. TELLHEIM.

Mutta, Franziska! -- Oo, min� odotan teit� t��ll� -- Ei, se on

t�rke�mp��! -- Kun h�n n�kee, ett� minulla on tosi mieless�, ei h�n voi
olla antamatta anteeksi. -- Nyt min� tarvitsen sinua, kunnon Werner! --
Ei, Minna, min� en ole petturi! (Kiiruhtaa pois.)

_(Nelj�nnen n�yt�ksen loppu.)_

VIIDES N�YT�S.

ENSIM�INEN KOHTAUS.

_(N�ytt�m�: sali.)_

_von Tellheim_ toiselta ja _Werner_ toiselta sivulta.

v. TELLHEIM.

Haa, Werner! olen etsinyt sinua kaikkialta. Miss� olet piileskellyt?

WERNER.

Ja min� olen etsinyt teit�, herra majuri; niin k�y aina, kun rupeaa
etsim��n. -- Tuon teille hyv�n uutisen.

v. TELLHEIM.

Ah, en tarvitse nyt sinun uutisiasi: tarvitsen rahojasi. Pian nyt,

Werner, anna minulle kaikki, mit� sinulla on, ja sitten koeta saada
kokoon niin paljon kuin voit.

WERNER.

Herra majuri? -- No, kautta kurjan sieluni, enk�s sit� jo sanonut, ett�
silloin h�n lainaa minulta rahaa, kun h�nell� itsell��nkin on toisille
lainata.

v. TELLHEIM.

Eth�n vain tee verukkeita?

WERNER.

Ettei minun vain k�visi h�nt� mist��n moittiminen, ottaa h�n minulta
oikealla k�dell��n ja antaa takaisin vasemmalla.

v. TELLHEIM.

�l� viivyt� minua, Werner! -- Aikomukseni on antaa ne sinulle takaisin,

mutta milloin ja mill� tavalla? -- Herra sen tiennee!

WERNER.

Te ette siis viel� tied�, ett� hovikassa on saanut m��r�yksen maksaa

teille rahanne takaisin? Vastik��n sain sen tiet�� tuolla --

v. TELLHEIM.

Mit� sin� h�piset? Kaikkea sinut saavatkin uskomaan? Etk� sitten k�sit�,
ett� jos se olisi totta, minun toki ensin olisi pit�nyt saada se
tietooni? -- Lyhyesti, Werner, rahaa. Rahaa!

WERNER.

No niin, ilomielin! t�ss� on v�h�n! -- T�ss� on ne sata louisdoria ja

t�ss� ne sata tukaattia. -- (Antaa h�nelle kummatkin.)

v. TELLHEIM.

Nuo sata louisdoria saat vied� Justille. H�nen on heti j�lleen

lunastettava se sormus, jonka h�n t�n� aamuna on pantannut. -- Mutta
mist� saat lis��, Werner? -- Tarvitsen paljon enemm�n.

WERNER.

J�tt�k�� se minun huolekseni. -- Se mies, joka osti tilani, asuu t��ll�

kaupungissa. Maksup�iv� olisi tosin vasta kahden viikon kuluttua, mutta
rahat ovat jo valmiina odottamassa, ja joku puolen prosentin lyhennys --

v. TELLHEIM.

No niin, rakas Werner! -- N�eth�n, ett� sin� olet ainoa turvani? --

Minun t�ytyykin uskoa sinulle kaikki. Tuo neiti tuolla, -- olethan
n�hnyt h�net, -- on onneton --

WERNER.

Voi surkeutta!

v. TELLHEIM.

Mutta huomenna h�n on vaimoni --

WERNER.

Oi riemua!

v. TELLHEIM.

Ja ylihuomenna vien h�net pois. Min� saan l�hte�, min� tahdon l�hte�.
K�yk��n t��ll� kaiken miten k�y! Kenp� tiet��, miss� minua muualla onni
odottaa. Jos tahdot, Werner, niin tule mukaan. Astukaamme j�lleen
palvelukseen.

WERNER.

Todellako? -- Mutta kaiketi siell�, miss� soditaan, herra majuri?

v. TELLHEIM.

Miss� sitten? -- Mene, rakas Werner, puhumme t�st� viel� tarkemmin.

WERNER.

Voi majuri kulta! -- Ylihuomenna? Miksi ei yht� hyvin jo huomenna? --

Kyll� min� hommaan kaikki, mit� tarvitaan. -- Persiassa, herra majuri,
soditaan kelpo lailla; mit�s arvelette?

v. TELLHEIM.

Pohtikaamme asiaa; l�hde nyt vain, Werner!

WERNER.

Helei! el�k��n prinssi Heraklius! (Poistuu.)

TOINEN KOHTAUS.

v. TELLHEIM.

Mik� minun on? -- Koko sieluni on uudessa vireess�. Oma onnettomuuteni

masensi minut -- sai minut harmistuneeksi, lyhytn�k�iseksi, ujoksi,
veltoksi; h�nen onnettomuutensa kohottaa minut korkealle, min� katselen
j�lleen vapaasti ymp�rilleni ja tunnen itseni reippaaksi ja voimakkaaksi
ryhtym��n h�nen puolestaan kaikkeen -- mihin tahansa --. Miksi
viivyttelen? (Aikoo l�hte� neidin huoneeseen, josta Franziska tulee
h�nt� vastaan.)

KOLMAS KOHTAUS.

_Franziska_. _v. Tellheim_.

FRANZISKA.

Tek� se olitte sittenkin? -- Olin kuulevinani teid�n ��nenne. -- Mit�

haluatte, herra majuri?

v. TELLHEIM.
Mit�k� haluan? -- Mit� neitisi tekee? -- Tule!

FRANZISKA.

H�n on juuri l�hd�ss� ajelemaan.

v. TELLHEIM.

Yksink�? ilman minua? mihin?

FRANZISKA.

Oletteko unohtanut, herra majuri?

v. TELLHEIM.

Hulluko sin� olet, Franziska? -- Min� �rsytin h�nt�, ja h�n loukkaantui:

nyt pyyd�n h�nelt� anteeksi, ja kyll� h�n antaa.

FRANZISKA.

Mit�? -- Senkin j�lkeen kun otitte sormuksen takaisin, herra majuri?

v. TELLHEIM.

Haa! -- silloin olin aivan sekaisin. -- Nyt vasta ehdin taas sormusta
ajattelemaan. -- Mihin sen pistink��n? -- (H�n etsii sit�.) T�ss� se on.

FRANZISKA.

Sek� se on? (H�nen pist�ess��n sen j�lleen taskuunsa, syrj��n.) Kunpa

h�n ymm�rt�isi katsoa sit� tarkemmin!

v. TELLHEIM.

H�n pakotti minut sen ottamaan katkerin mielin. -- Olen jo unohtanut sen
katkeruuden. T�ysi syd�n ei sanoja punnitse. -- Mutta h�n ei my�sk��n
hetke�k��n ep�r�i ottamasta sormusta j�lleen. -- Ja onhan minulla viel�
h�nen sormuksensa.

FRANZISKA.

Sit� h�n odottaa omansa sijaan takaisin. -- Miss� se sitten on, herra
majuri? N�ytt�k��h�n toki sit� minulle.

v. TELLHEIM.

(v�h�n h�mill��n). Olen -- unohtanut -- pist�� sen sormeeni. -- Just --

Just tuo sen minulle tuossa tuokiossa.

FRANZISKA.

Toinen on kai jotenkin toisensa n�k�inen; n�ytt�k��h�n sit�; katselen

sellaisia kovin mielell�ni.

v. TELLHEIM.
Joskus toiste, Franziska. Tule nyt

FRANZISKA

(syrj��n). H�n ei n�y mitenk��n haluavan p��st� erehdyksest��n.

v. TELLHEIM.

Mit� sanot? Erehdyksest�k�?

FRANZISKA.

Se on erehdys, sanon min�, jos luulette, ett� ottaessanne neidin yh�

viel� tekisitte hyv�n kaupan. H�nen oma omaisuutensa ei ole kovinkaan
suuri; v�h�nkin itsekk�itten laskujen johdosta voi se holhoojien k�siss�
h�vit� kuin tuhka tuuleen. H�n odotti kaikkea hyv�� enoltaan, mutta tuo
julma eno --

v. TELLHEIM.

Mit� h�nest�! -- Eik� minussa ole miest� kerran korvaamaan h�nelle

kaikki? --

FRANZISKA.

Kuuletteko? H�n soittaa; minun t�ytyy menn� sinne.

v. TELLHEIM.

Min� tulen sinun kanssasi.

FRANZISKA.

Taivas varjelkoon! H�n on nimenomaan kielt�nyt minua puhelemasta teid�n

kanssanne. Tulkaa edes V�h�n j�lkeenp�in. -- (Menee huoneeseen.)

NELJ�S KOHTAUS.

v. TELLHEIM

(huutaa h�nen j�lkeens�). Ilmoita minut h�nelle! -- Puhu minun

puolestani, Franziska! -- Seuraan heti per�ss�si! -- Mit� h�nelle
sanoisin? -- Kun syd�n saa puhua, ei tarvita mit��n valmistuksia. --
Ainoa, mik� voisi vaatia harkittua sanank��nnett�, on h�nen estelyns�,
h�nen ep�r�intins� heitt�yty� onnettomana minun syliini, h�nen
teeskennelty ponnistuksensa kuvitella minulle onnea, jonka h�n minun
t�hteni on kadottanut. T�m� ep�luottamus minun kunniaani ja omaan
arvoonsa on h�nen saatava anteeksi omalta itselt��n, omalta itselt��n.
-- Min� olen sen jo anteeksi antanut! -- Haa! tuolla h�n tulee. --

VIIDES KOHTAUS.

_Neiti_. _Franziska_. _v. Tellheim_.

NEITI
(tullessaan huoneestaan, ik��nkuin ei huomaisikaan majuria). Vaunut kai
ovat jo oven edess�, Franziska? -- Viuhkani! --

v. TELLHEIM

(l�hestyen h�nt�). Mihin l�hdette, hyv� neiti?

NEITI

(teeskennellyn kylm�sti). Ulos, herra majuri. -- Arvaan, miksi viel�

kerran olette vaivautunut t�nne: antaaksenne tekin minulle sormukseni
takaisin. -- Hyv�, herra majuri; olkaa siis hyv� ja j�tt�k�� se
Franziskan huostaan -- Franziska, ota majurilta sormus! -- Minulla ei
ole aikaa hukata. (Aikoo poistua.)

v. TELLHEIM

(astuu h�nen eteens�). Hyv� neiti! -- Ah, mit� olenkaan saanut kuulla,
hyv� neiti! En ole ansainnut niin suurta rakkautta.

NEITI.

Vai niin, Franziska? Sin� olet siis herra majurille -- --

FRANZISKA.

Ilmaissut kaikki.

v. TELLHEIM.

�lk�� suuttuko minuun, hyv� neiti. Min� en ole petturi. Te olette

maailman silmiss� menett�nyt minun t�hteni paljon, mutta ette minun
silmiss�ni. Minun silmiss�ni te olette t�ll� tappiollanne ��rett�m�sti
voittanut. Se oli teille viel� liian uutta; te pelk�sitte, ett� se ehk�
tekisi minuun liian ep�edullisen vaikutuksen; te halusitte sen minulta
aluksi salata. Min� en moiti teit� t�m�n ep�luottamuksenne vuoksi. Se
johtui halusta saada omistaa minut. T�m� halu on minun ylpeyteni! Te
kohtasitte minut itsenikin onnettomana ettek� tahtonut kasata
onnettomuutta onnettomuuden p��lle. Te ette osannut aavistaa, ett�
teid�n onnettomuutenne saisi minut kokonaan unohtamaan omani.

NEITI.

Kaikki tuo on varsin hyv�, herra majuri! Mutta se on nyt kerran

tapahtunut. Min� olen vapauttanut teid�t sitoutumuksestanne; te olette
ottaessanne sormuksen takaisin --

v. TELLHEIM.

En ole suostunut mihink��n! -- Pid�n itse�ni pikemminkin nyt sidotumpana

kuin koskaan. -- Te olette omani, Minna, ikuisesti omani. (Ottaa
sormuksen esiin.) Kas t�ss�, ottakaa se toisen kerran uskollisuuteni
merkiksi --

NEITI.

Min�k� ottaisin t�m�n sormuksen takaisin? t�m�n sormuksen?

v. TELLHEIM.

Niin, rakkain Minna, niin!

NEITI.

Mit� te minusta ajattelette? t�m�n sormuksen?

v. TELLHEIM.

T�m�n sormuksen te otitte ensi kerran k�dest�ni, kun kummankin meid�n

olosuhteemme olivat yht�l�iset ja onnelliset. Ne eiv�t en�� ole
onnelliset, mutta taaskin yht�l�iset. Yht�l�isyys on aina rakkauden
vahvin side. -- Sallitteko, rakkahin Minna! -- (Tarttuu h�nen k�teens�
pist��kseen siihen sormuksen.)

NEITI.

Mit�? v�kivalloinko, herra majuri? -- Ei, ei ole mit��n mahtia

maailmassa, joka pakottaisi minut ottamaan takaisin t�m�n sormuksen! --
Luuletteko, ett� olen sormusta vailla? -- Oo, n�etteh�n toki (n�ytt�en
sormustaan), ett� minulla on t�ss� viel� yksi, joka varsin hyvin vet��
vertoja teid�n sormuksellenne? --

FRANZISKA.

Eik� h�n nyt viel�k��n huomaa! --

v. TELLHEIM

(p��st�en irti neidin k�den). Mit� t�m� on? -- N�en neiti von
Barnhelmin, mutta en kuule h�nen ��nt�ns�. Te teeskentelette, hyv�
neiti. -- Suokaa anteeksi, ett� k�yt�n teid�n omaa sanaanne.

NEITI

(todellisella ��nens�vyll��n). Loukkasiko tuo sana teit�, herra majuri?

v. TELLHEIM.

Se koski minuun kipe�sti.

NEITI

(liikutettuna). Se ei ollut tarkoitukseni, Tellheim. -- Antakaa

anteeksi, Tellheim.

v. TELLHEIM.

Haa, t�m� tuttavallinen ��nens�vy sanoo minulle, ett� j�lleen tulette

entisellenne, hyv� neiti, ett� yh� viel� rakastatte minua, Minna. --

FRANZISKA

(tokaisten). Pila olisikin helposti saattanut menn� liian pitk�lle. --

NEITI
(k�skev�sti). Ole sekaantumatta peliimme, Franziska, tee hyvin! --

v. TELLHEIM

(syrj��n ja loukattuna). Eik� viel�k��n riit�?

NEITI.

Niin, hyv� herra, naisellisen turhamaista olisi tekeyty� kylm�ksi ja

pilkalliseksi. Pois se! Te ansaitsette saada n�hd� minut yht�
todellisena kuin itsekin olette. -- Rakastan teit� viel�, Tellheim,
rakastan teit� viel�, mutta siit� huolimatta --

v. TELLHEIM.

Ei enemp��, rakkahin Minna, ei enemp��! (Tarttuu viel� kerran h�nen

k�teens� pist��kseen sormuksen h�nen sormeensa.)

NEITI

(joka vet�� k�tens� pois). Siit� huolimatta, -- sit� suuremmalla syyll�

en en�� koskaan salli sen toistuvan; en koskaan! -- Minne aiotte l�hte�,
herra majuri? -- Luulin teid�n saavan tarpeeksenne omasta
onnettomuudestanne. -- Teid�n t�ytyy j��d� t�nne; kaikkein t�ydellisint�
hyvityst� teid�n t�ytyy -- uhmaten vaatia. T�ss� h�d�ss� en keksi
muutakaan sanaa. -- Uhmaten vaatia, -- vaikkapa ��rimm�inen kurjuus
teid�t solvaajienne silmien edess� runtelisi!

v. TELLHEIM.

Niin ajattelin, niin puhuin, kun en tiennyt, mit� ajattelin ja puhuin.

Harmi ja salainen suuttumus olivat sumentaneet koko sieluni; ei edes
rakkaus onnen kirkkaimmassa loistossa voinut luoda siihen p�iv�nvaloa.
Mutta sep� l�hett��kin tytt�rens�, s��lin, joka paremmin tuntien synk�n
tuskan, h�lvent�� sumut ja j�lleen avaa sieluni kaikki kulkutiet
hellyyden vaikutteille. Itses�ilytysvaisto her��, kun s�ilytett�v�n� on
jotakin kallisarvoisempaa kuin oma itsens� ja se on teht�v� omin voimin.
�lk��, hyv� neiti, loukkaantuko t�st� s��li-sanasta. Kovan onnemme
viattomalta aiheuttajalta voimme kuulla sen tuntematta n�yryytyst�. Min�
olen tuo aiheuttaja; minun t�hteni, Minna, te kadotitte yst�v�nne ja
sukulaisenne, omaisuutenne ja is�nmaanne. Minun kauttani, minussa on
teid�n kaikki t�m� j�lleen l�ydett�v�; muutoin j�� tunnolleni
rakastettavimman naisen turmio. �lk�� saattako minua ajattelemaan
tulevaisuuttani sellaiseksi, ett� minun t�ytyisi vihata itse�ni. -- Ei,
ei mik��n saa minua pid�tt�� t��ll� kauempaa. T�st� hetkest� alkaen
asetan ainoastaan halveksumiseni kaikkea sit� v��ryytt� vastaan, jota
t��ll� saan osakseni. Onko t�m� maa koko maailma? T��ll�k� yksin aurinko
nousee? Enk� saa menn�, minne haluan? Kukapa kielt�ytyisi ottamasta
vastaan palvelustani? Ja vaikka minun t�ytyisi l�hte� sit� tarjoamaan
maailman ��riin: seuratkaa minua turvallisesti, rakkahin Minna; meilt�
ei ole mit��n puuttuva. -- Minulla on yst�v�, joka minua mielell��n
tukee. --

KUUDES KOHTAUS.

_Er�s j��k�ri_, _v. Tellheim_. _Neiti_. _Franziska_.

FRANZISKA

(huomatessaan j��k�rin). St! Herra majuri --

v. TELLHEIM

(l�hestyen j��k�ri�). Ket� haette?

J��K�RI.

Min� etsin majuri von Tellheimi�. -- Ah, teh�n se olettekin. Hyv� herra
majuri, t�m� kuninkaallinen k�sikirje (ottaa sen kirjelaukustaan) on
minun j�tett�v� teille.

v. TELLHEIM.

Minulle?

J��K�RI.

Osoitteesta p��tt�en --

NEITI.

Franziska, kuuletko? -- Chevalier puhui sittenkin totta!

J��K�RI

(Tellheimin ottaessa kirjeen). Pyyd�n anteeksi, herra majuri; teid�n

olisi tullut saada se jo eilen, mutta minun on ollut mahdoton p��st�
selville asunnostanne. Vasta t�n��n sain sen tiet�� paraatissa
luutnantti Riccaut'lta.

FRANZISKA.

Armollinen neiti, kuulitteko? -- Tuossa nyt on se chevalier'n ministeri.

-- �Mike ole sen ministerin nimi, kun asu siell suuri tori?� --

v. TELLHEIM.

Olen teille vaivoistanne hyvin kiitollinen.

J��K�RI.

Teen vain velvollisuuteni, herra majuri. (Poistuu.)

SEITSEM�S KOHTAUS.

_von Tellheim_. _Neiti_. _Franziska_.

v. TELLHEIM.

Ah, neiti hyv�, mit�h�n t�ss� on? Mit� sis�lt�� t�m� kirje?

NEITI.

Minulla ei ole oikeutta ulottaa uteliaisuuttani niin pitk�lle.

v. TELLHEIM.

Mit�? Viel�k� eroitatte minun kohtaloni omastanne? -- Mutta miksi

ep�r�in sit� avata? -- Se ei voi saattaa minua onnettomammaksi kuin
olen; ei, rakkahin Minna, se ei voi saattaa meit� onnettomammiksi, --
mutta kyll� onnellisemmiksi! -- Sallitteko, neiti hyv�! (Avaa ja lukee
kirjeen, samalla kun is�nt� tulee hiipien esiin.)

KAHDEKSAS KOHTAUS.

_Is�nt�_. _Edelliset_.

IS�NT�

(l�heten Franziskaa). Pst! kaunis lapseni! sana vain!

FRANZISKA

(l�hestyy h�nt�). Herra is�nt�? -- Totisesti, me emme itsek��n viel�

tied�, mit� kirje sis�lt��.

IS�NT�.

Mit�p� min� kirjeest�? -- Tulin sormusta hakemaan. Armollisen neidin

t�ytyy antaa se minulle heti. Just on tuolla, h�nen on lunastettava se
takaisin.

NEITI

(joka t�ll�v�lin samaten on l�hestynyt is�nt��). Sanokaa te vain

Justille, ett� se jo on lunastettu, ja sanokaa h�nelle kuka sen lunasti,
ett� min� sen tein.

IS�NT�.

Mutta --

NEITI.

Min� vastaan kaikesta, menk�� nyt vain! (Is�nt� poistuu.)

YHDEKS�S KOHTAUS.

_v. Tellheim_. _Neiti Franziska_.

FRANZISKA.

Ja nyt, armollinen neiti, riitt�k��n t�m� jo majuri-paralle.

NEITI.

Vai puhut sin� h�nen puolestaan! Ik��nkuin ei solmu kohta jo

itsest��nkin aukenisi.

v. TELLHEIM
(luettuaan, mit� voimakkaimman liikutuksen vallassa). Haa! t�ss�kin h�n
on oma itsens�! -- Oi, hyv� neiti, mik� oikeamielisyys! -- mik� armo! --
T�m� on enemm�n kuin olen odottanut! -- Enemm�n kuin ansaitsen! --
Onneni, kunniani, kaikki on ennallaan! -- Enh�n vain n�e unta?
(Katsahtaen taas kirjeeseen ik��nkuin viel� kerran tullakseen
vakuutetuksi.) Ei, t�m� ei ole omien toiveitteni harhan�k��! -- Lukekaa
itse, hyv� neiti, lukekaa itse!

NEITI.

En ole niin vaatelias, herra majuri.

v. TELLHEIM.

Vaatelias? Kirje on osoitettu minulle, Tellheimillenne, Minna. Se

sis�lt��, -- mit� teilt� ei enonnekaan en�� voi ottaa. Teid�n t�ytyy se
lukea, lukekaa toki!

NEITI.

Jos sill� teen mieliksenne, herra majuri. -- (Ottaa kirjeen ja lukee.)

_Rakas majuri von Tellheim!_

Min� teen Teille tiett�v�ksi, ett� asia, joka sai minut

huolehtimaan kunniastanne, on selvinnyt Teid�n eduksenne.
Veljelleni on siit� tehty l�hemmin selkoa, ja h�nen
todistuksestaan on k�ynyt ilmi, ett� Te olette enemm�n kuin
syyt�n. Hovikassalle on annettu m��r�ys palauttaa Teille
puheenaoleva tunnuste ja maksaa suorittamanne ennakkomaksut;
my�skin olen k�skenyt, ett� kaikki se, mit� sotakassoilla on
esilletuotavaa Teid�n laskujanne vastaan, on j�tett�v�
huomioonottamatta. Ilmoittakaa minulle, salliiko terveytenne
Teid�n j�lleen astua palvelukseeni. Min� en mielell�ni tahtoisi
olla vailla miest�, jolla on Teid�n urheutenne ja ajatustapanne.
Olen Teille alati suosiollinen Kuningas j. n. e.�

v. TELLHEIM.

No, mit� sanotte t�st�, neiti hyv�?

NEITI

(k��riess��n kirjeen j�lleen kokoon ja antaen sen takaisin). Min�k�? en

mit��n.

v. TELLHEIM.

Ette mit��n?

NEITI.

Niin, tosiaan: ett� kuninkaanne, joka on suuri mies, lienee my�skin hyv�
mies. -- Mutta mit�p� se minuun kuuluu? H�n ei ole minun kuninkaani.

v. TELLHEIM.
Ja mit��n muutako ette sano? Ette mit��n meihin itseemme n�hden?

NEITI.

Te astutte j�lleen h�nen palvelukseensa; majurista tulee

everstiluutnantti, kenties eversti. Toivotan syd�mest�ni onnea.

v. TELLHEIM.

Ja te ette tunne minua paremmin? -- Ei, kun onni antaa minulle niin
paljon takaisin, kuin on tarpeen tyydytt��kseen j�rkev�n miehen
toiveita, niin riippukoon yksinomaan Minnastani, tuleeko minun taas
kuulua viel� jollekin toisellekin kuin h�nelle. Yksin h�nen
palvelukseensa olkoon koko el�m�ni omistettu! Suurten palveleminen on
vaarallista eik� palkitse sit� vaivaa, pakkoa ja n�yryytyst�, jonka se
maksaa. Minna ei ole niit� turhamaisia naisia, jotka eiv�t rakasta
miehiss��n muuta kuin arvonime� ja kunniapaikkaa. H�n on rakastava minua
oman itseni t�hden, ja min� unohdan h�nen t�htens� koko maailman.
Minusta tuli sotilas puoluesyist�, en edes itse tied� mink�laisten
poliittisten periaatteitten takia, ja koska luulottelin, ett� jokaisen
kunnon miehen olisi hyv� t�ss� s��dyss� jonkun aikaa koettaa tutustua
kaikkeen, mit� vaaraksi sanotaan, ja opetella kylm�verisyytt� ja
p��tt�v�isyytt�. Ainoastaan ��rimm�inen h�t� olisi voinut pakottaa minut
muodostamaan t�st� kokeesta el�m�nteht�v�n, tekem��n t�st� tilap�isest�
toimesta ammattia. Mutta nyt, kun minua ei mik��n en�� pakota, nyt on
taas koko kunnianhimoni yksinomaan siin�, ett� saan olla rauhallinen ja
tyytyv�inen ihminen. Se minusta varmasti tulee teid�n kanssanne,
rakkahin Minna; sellaisena pysyn muuttumattomasti teid�n seurassanne. --
Huomenna liitt�k��n meid�t toisiimme pyhin side, ja sitten katselkaamme
ymp�rillemme ja etsik��mme koko avarasta asutusta maailmasta hiljaisin,
hilpein, hymyilevin soppi, jolta ei paratiisiksi muuttuakseen puutu
muuta kuin onnellinen ihmispari. Siell� asukaamme; siell� jokainen
p�iv�mme --. Mik� teid�n on hyv� neiti? (Neiti k��ntyilee levottomana
puoleen ja toiseen ja koettaa salata liikutustaan.)

NEITI

(toipuen). Te olette kovin julma, Tellheim, kun minulle niin

vieh�tt�v�ksi kuvailette onnea, josta minun t�ytyy kielt�yty�. Tappioni
--

v. TELLHEIM.

Tappionne? -- Mit� te sanotte tappioksenne? Kaikki se, mink� Minna

saattoi menett��, ei viel� ole Minna. Te olette viel� suloisin,
viehkein, rakastettavin, parhain olento auringon alla, pelkk�� hyvyytt�
ja jalomielisyytt�, pelkk�� viattomuutta ja riemua! -- Silloin t�ll�in
pient� kujeilua; siell� t��ll� hiukan itsep�isyytt�. -- Sit� parempi!
Minna olisi muutoin enkeli, jota minun t�ytyisi vavisten kunnioittaa,
jota en voisi rakastaa. (Tarttuu h�nen k�teens�, sit� suudellakseen.)

NEITI

(vet�� pois k�tens�). Ei niin, hyv� herra! -- Mist� t�m� �killinen

muutos? -- T�m�k� imarteleva, kiihkoisa rakastaja on tuo kylm� Tellheim?
-- Vain h�nen palaava onnensako sai h�ness� syttym��n t�m�n tulen? --
Sallikoon h�n, ett� min� h�nen lennokkaasti hehkuessaan harkitsen
kummankin meid�n puolestamme. -- Kun h�n itse viel� kykeni harkitsemaan,
kuulin h�nen sanovan arvottomaksi sellaista rakkautta, joka ei ep�r�i
asettaa rakastettuaan halveksumiselle alttiiksi. -- Oikein, mutta minun
pyrkimyksen�ni on yht� puhdas ja jalo rakkaus kuin h�nenkin. -- Nyt, kun
kunnia h�nt� kutsuu, kun suuri hallitsija h�nt� kutsuu palvelukseensa,
t�ytyisik� minun nyt suostua siihen, ett� h�n heitt�ytyisi kanssani
armaisiin haaveiluihin? ett� mainehikas soturi muuttuisi liehakoivaksi
paimeneksi? -- Ei, herra majuri, seuratkaa paremman kohtalonne
viittausta. --

v. TELLHEIM.

No hyv�! Jos teit� suuri maailma enemm�n vieh�tt��, Minna -- hyv�!

j��k��mme siis suureen maailmaan! -- Kuinka pieni, kuinka kurja onkaan
tuo suuri maailma! -- Te tunnette sen vasta korealta ulkokuoreltaan. --
Mutta totisesti, Minna, tekin viel�. Olkoon menneeksi! Siihen asti,
hyv�! Teid�n suloiltanne ei ole puuttuva ihailijoita eik� minun
onneltani kadehtijoita.

NEITI.

Ei, Tellheim, sit� en tarkoittanut! Min� neuvon teit� menem��n takaisin

suureen maailmaan, kunnian uralle, mutta en itse aio seurata teit�
sinne! -- Siell� Tellheim tarvitsee tahrattoman puolison! Saksilainen
karannut neitonen, joka on heitt�ynyt h�nen vastuksikseen --

v. TELLHEIM

(hyp�ht�en ja katsoen rajusti ymp�rilleen). Kuka uskaltaa puhua

sellaista? -- Ah, Minna, min� pelj�styn itse�ni, kun kuvittelen, ett�
jokin toinen kuin te olisi tuon sanonut. Raivoni h�nt� kohtaan olisi
rajaton.

NEITI.

Siin�p� se! Sit� juuri pelk��n. Te ette siet�isi pienint�k��n

pilkkapuhetta minusta, ja joka p�iv� saisitte, kuitenkin niell� mit�
katkerimpia. -- Lyhyesti, kuulkaa siis, Tellheim, mit� lujasti olen
p��tt�nyt, mist� ei mik��n mahti maailmassa saa minua luopumaan --

v. TELLHEIM.

Ennenkuin puhutte loppuun, neiti, -- rukoilen teit�, Minna! -- harkitkaa

viel� hetkinen, ett� nyt julistatte tuomion el�m�st�ni ja kuolemastani!

NEITI.

Ilman pitempi� harkitsemisia! -- Niin totta kuin olen antanut teille

takaisin sen sormuksen, jonka kautta kerran minulle uskollisuuttanne
vannoitte, niin totta kuin olette ottanut takaisin tuon saman sormuksen:
niin totta ei onneton Barnhelm koskaan ole tuleva h�nt� onnellisemman
Tellheimin puolisoksi!

v. TELLHEIM.

Ja t�ll�k� on tuomio julistettu, neiti?

NEITI.
Ainoastaan yht�l�isyys on rakkauden luja side. -- Onnellinen Barnhelm
toivoi saavansa el�� vain onnellisen Tellheimin hyv�ksi. My�skin onneton
Minna olisi lopulta mukautunut joko lis��m��n tahi lievitt�m��n
yst�v�ns� onnettomuutta. -- Huomasittehan varsin hyvin, ennenkuin saapui
tuo kirje, joka j�lleen tekee tyhj�ksi kaiken yht�l�isyyden v�lill�mme,
kuinka en�� kielt�ydyin vain n��n vuoksi.

v. TELLHEIM.

Onko se totta, hyv� neiti? -- Min� kiit�n teit�, Minna, ettette viel�
julistanut tuomiotanne. -- Teille kelpaa vain onneton Tellheim? H�n on
saatavissa. (Kylm�sti.) Nyt tunnenkin, ett� minun on sopimatonta suostua
t�h�n n�in my�h��n saamaani hyvitykseen, ett� on parasta olla kokonaan
vaatimatta takaisin sit�, mit� on tahrattu niin h�pe�llisell�
ep�luulolla. -- Niin, olen kuin en olisi saanut koko kirjett�. Siin�
kaikki, mit� siihen vastaan ja teen! (Aikoo repi� kirjeen.)

NEITI

(tarttuu h�nen k�teens�). Mit� aiotte, Tellheim?

v. TELLHEIM.

Saada teid�t omakseni.

NEITI.

Pys�htyk��!

v. TELLHEIM.

Neiti, se on auttamattomasti revitty, jollette pian peruuta sanojanne.

-- Sittenp�h�n saamme n�hd�, mit� teill� viel� on minua vastaan!

NEITI.

Mit�? tuollako ��nell�? -- T�ytyyk� minun siis muuttua halveksittavaksi

omissa silmiss�ni? Ei koskaan! Arvoton on se olento, joka ei h�pee ottaa
kaikkea onneaan vastaan miehen sokealta hellyydelt�!

v. TELLHEIM.

V��rin, perin v��rin!

NEITI.

Rohkenetteko soimata omia sanojanne minun suussani?

v. TELLHEIM.

Viisastelija! -- H�p�iseek� siis heikomman sukupuolen kunniaa kaikki se,

mik� ei sovellu vahvemmalle? Onko siis miehen sallittava itselleen
kaikki se, mik� vaimolle soveltuu? Kummanko m��r�si luonto toisen
tueksi?

NEITI.

Rauhoittukaa, Tellheim! -- En silti j��ne aivan turvattomaksi, vaikka

minun t�ytyykin kielt�yty� teid�n tarjoamanne turvan kunniasta. Niin
paljon minulle aina kuitenkin j��nee, ett� toimeen tulen. Olen
ilmoittautunut l�hettil��llemme. Viel� t�n��n p��sen h�nen puheilleen.
Toivottavasti ottaa h�n huolehtiakseen minusta. Aika rient��.
Sallitteko, herra majuri --

v. TELLHEIM.

Min� seuraan teit�, armollinen neiti --

NEITI.

�lk�� toki, herra majuri, j�tt�k�� minut

v. TELLHEIM.

Ennemmin j�tt�� teid�t oma varjonne! Tulkaa vain, neiti hyv�, minne
tahdotte, kenen luo tahdotte. Kaikkialla, tutuille ja tuntemattomille,
tahdon kertoa, teid�n l�sn�ollessanne sata kertaa p�iv�ss� kertoa, mitk�
siteet teid�t minuun sitovat, mink� julman itsep�isyyden t�hden te
tahdotte n�m�t siteet katkoa --

KYMMENES KOHTAUS.

_Just_. _Edelliset_.

JUST

(kiivaasti). Herra majuri! Herra majuri. --

v. TELLHEIM.

No?

JUST.

Tulkaa toki joutuun, joutuun!

v. TELLHEIM.

Mit� sin� minusta? Tule t�nne! Puhu, mik� on h�t�n�?

JUST.

Kuulkaahan vain -- (Puhuu salaisesti h�nen korvaansa.)

NEITI

(t�ll�v�lin syrj��n Franziskalle). Huomaatkos, Franziska?

FRANZISKA.

Voi teit� kovasyd�mist�! Olen seisonut t�ss� kuin hiilill�!

v. TELLHEIM

(Justille). Mit� sanot? -- Se ei ole mahdollista! -- Te? (Katsoen

neitiin rajusti.) -- Sano se ��neen; sano se h�nelle, vasten kasvoja!
Kuulkaa siis, neiti hyv�! --

JUST.

Is�nt� sanoi, ett� neiti von Barnhelm oli ottanut itselleen sen
sormuksen, jonka min� h�nelle panttasin; ett� neiti oli tuntenut sen
omakseen eik� halunnut antaa sit� takaisin. --

v. TELLHEIM.

Onko t�m� totta, neiti hyv�? -- Ei, se ei voi olla totta!

NEITI

(hymyillen). Ja miksi ei. Tellheim? -- Miksi se ei voi olla totta?

v. TELLHEIM

(kiivaasti). No, olkoon se siis totta! -- Mik� hirve� totuus onkaan

minulle yht�kki� selvinnyt! -- Nyt tunnen teid�t, petollisen,
uskottoman!

NEITI

(pel�styneen�). Kuka? kuka on uskoton?

v. TELLHEIM.

Te, jonka nime� en en�� tahdo mainita!

NEITI.

Tellheim!

v. TELLHEIM.

Unohtakaa nimeni! -- Te saavuitte t�nne purkaaksenne liittomme. Se on

selv�! -- Kuinka mielell��n tuleekaan sattuma uskottoman avuksi! Se toi
k�siinne minulle antamanne sormuksen. Ja viekkautenne osasi toimittaa
teille antamani minulle takaisin.

NEITI.

Tellheim, mit� aaveita n�ettek��n! Tyyntyk�� toki, ja kuulkaa minua.

FRANZISKA

(itsekseen). Joutipa h�nkin saada osansa!

YHDESTOISTA KOHTAUS.

_Werner_ (kukkaro kultarahoja k�dess��n). _v. Tellheim_. _Neiti_.

_Franziska_. _Just_.

WERNER.
T�ss� min� jo olen, herra majuri! --

v. TELLHEIM

(katsahtamatta h�neen). Mit� min� sinusta?

WERNER.

T�ss� on rahaa! tuhat pistolia!

v. TELLHEIM.

Min� en niit� huoli!

WERNER.

Huomenna saatte, herra majuri, saman verran lis��.

v. TELLHEIM.

Pid� rahasi!

WERNER.

Neh�n on teid�n rahojanne, herra majuri. -- Luulenpa, ettette huomaa,

kenen kanssa puhutte?

v. TELLHEIM.

Vie ne pois! sanon min�.

WERNER.

Mik� teit� vaivaa? -- Min� olen Werner.

v. TELLHEIM.

Kaikki hyvyys on vilppi�, kaikki alttius petosta.

WERNER.

Minuako tarkoitatte?

v. TELLHEIM.

Miten haluat!

WERNER.

Min�h�n olen vain t�ytt�nyt k�skynne --

v. TELLHEIM.

T�yt� siis t�m�kin ja mene matkaasi!

WERNER.

Herra majuri! (harmistuneena) min� olen ihminen --

v. TELLHEIM.

No, seh�n on jotakin se!

WERNER.

Jolla on sappeakin --

v. TELLHEIM.

Hyv�! Sappi onkin parasta, mit� meill� on.

WERNER.

Min� pyyd�n teit�, herra majuri --

v. TELLHEIM.

Kuinka monta kertaa minun pit�� se sanoa? Min� en tarvitse rahojasi!

WERNER

(suuttuneena). No tarvitkoon niit� sitten kuka tahansa! (Heitt��

kukkaron h�nen jalkojensa eteen ja menee syrj��n.)

NEITI

(Franziskalle). Ah, rakas Franziska, minun olisi pit�nyt totella sinua.

Olen pitkitt�nyt pilaa liian kauvan -- Mutta h�nenh�n tarvitsisi vain
kuulla, mit� minulla -- (L�hestyen h�nt�.)

FRANZISKA

(vastaamatta neidille l�hestyy Werneri�). Herra varusmestari!

WERNER

(�re�sti). Menk��n h�n tiehens�! --

FRANZISKA.

Huu! Mink�laisia miehi�!

NEITI.

Tellheim! -- Tellheim! (T�m� puree vimmoissaan kynsi��n, k��ntyy

poisp�in eik� kuule mit��n.) Ei, t�m� menee jo liian pitk�lle! --
Kuulkaa minua toki! -- Te erehdytte! -- Pelkk� v��rink�sitys, --
Tellheim! -- Ettek� tahdo kuunnella omaa Minnaanne? -- Kuinka sellaista
saatatte ep�ill�k��n? -- Min�k� haluaisin p��st� teist� eroon? -- Min�k�
olisin tullut t�nne sit� varten? -- Tellheim!

KAHDESTOISTA KOHTAUS.

_Kaksi palvelijaa_, eri puolilta poikki salin juosten. _Edelliset_.

ENSIM�INEN PALVELIJA.

Armollinen neiti, h�nen ylh�isyytens�, kreivi! --

TOINEN PALVELIJA.

H�n saapuu, armollinen neiti! --

FRANZISKA

(on rient�nyt ikkunaan). H�n se on! h�n se on!

NEITI.

Onko se h�n? -- Oi, nyt pian, pian, Tellheim --

v. TELLHEIM

(yht�kki� tointuen). Kuka? kuka tulee? Enonneko, neiti? tuo julma eno?
-- Antakaa h�nen tulla, antakaa h�nen tulla! -- �lk�� pel�tk�! H�n ei
saa solvata teit� ainoallakaan katseella! H�n joutuu tekemisiin minun
kanssani. -- Tosin te ette sit� ansaitse --

NEITI.

Syleilk�� minua pian, Tellheim, ja unohtakaa kaikki --

v. TELLHEIM.

Haa, jospa tiet�isin, ett� osaatte katua! --

NEITI.

Ei, min� en voi katua sit�, ett� olen p��ssyt n�kem��n koko teid�n
syd�menne! -- Ah, mink�lainen mies te olettekaan! -- Syleilk��
Minnaanne, onnellista Minnaanne! mutta juuri teid�n kauttanne
onnellista! (Vaipuu h�nen syliins�.) Ja nyt h�nt� vastaan! --

v. TELLHEIM.

Ket� vastaan?

NEITI.

Parhainta tuntemattomista yst�vist�nne.

v. TELLHEIM.

Mit�?

NEITI.

Kreivi�, enoani, is��ni, teid�n is��nne -- -- Minun pakoni, h�nen

suuttumuksensa, minun perinn�tt�m�ksi tekemiseni; -- ettek� kuule, ett�
kaikki on vain keksitty�? Herkk�uskoinen ritari!

v. TELLHEIM.
Keksitty�? Mutta sormus? sormus?

NEITI.

Miss� teill� on se sormus, jonka annoin teille takaisin?

v. TELLHEIM.

Te otatte sen j�lleen? -- Oi, sitten olen onnellinen! -- Kas t�ss�,

Minna! -- (Vet�� sen esiin.)

NEITI.

Katsokaahan sit� toki ensin! -- Voi niit� sokeita, jotka eiv�t tahdo
mit��n n�hd�! -- Mik� sormus se sitten on? Sek�, jonka sain teilt�, vai
se, jonka te saitte minulta? -- Eik� se ole juuri se, jota en tahtonut
j�tt�� is�nn�n huostaan?

v. TELLHEIM.

Hyv� jumala! mit� n�en? mit� kuulen?

NEITI.

T�ytyyk� minun nyt taas se ottaa? t�ytyyk�? -- (Tempaa sen h�nen

k�dest��n ja pist�� sen omaan sormeensa.) No? onko kaikki nyt hyvin?

v. TELLHEIM.

Miss� olen? -- (Suudellen h�nen k�si��n.) Oi, te paha enkeli! --

kiduttaa minua sill� tavalla!

NEITI.

T�m� n�ytteeksi siit�, rakas puolisoni, ettei teid�n koskaan pid� tehd�
minulle kepposta, jollette tahdo, ett� heti maksan takaisin samalla
mitalla. -- Ettek� muka tekin ole minua kiduttanut?

v. TELLHEIM.

Voi teit� ilveilij�it�, olisihan minun pit�nyt tuntea teid�t!

FRANZISKA.

Ei, totisesti; minusta ei ole ilveilij�ksi. Olen vavissut ja tutissut ja

minun on t�ytynyt k�dell�ni pit�� suutani tukossa.

NEITI.

Ei ole omakaan osani ollut helppoa. Mutta tulkaahan toki!

v. TELLHEIM.

En osaa viel� oikein tointua. -- Kuinka hyv�lt�, kuinka pelottavalta

minusta tuntuu! On kuin �kki� her�isi hirvitt�v�st� unesta!

NEITI.
Me vitkastelemme. -- Kuulen h�nen jo tulevan.

KOLMASTOISTA KOHTAUS.

_Kreivi v. Bruchsall_, jota _is�nt�_ ja jotkut _palvelijat_ seuraavat.

_Edelliset_.

KREIVI

(sis��n astuessaan). H�n saapui kai onnellisesti perille? --

NEITI

(joka hyp�ht�� h�nt� vastaan). Ah, is�ni!

KREIVI.

T�ss� olen, rakas Minna! (Syleillen h�nt�.) Mutta mit�, tytt�?

(Huomatessaan Tellheimin.) Tuskin olet ollut t��ll� t�ytt� vuorokautta
ja sinulla on jo tuttuja ja seuranpit�ji�?

NEITI.

Arvatkaa, kuka h�n on?

KREIVI.

Eih�n vain sinun Tellheimisi?

NEITI.

Kukapa muu kuin h�n? -- Tulkaa, Tellheim! (Vie h�net kreivin luo.)

KREIVI.

Hyv� herra, emme ole koskaan n�hneet toisiamme, mutta jo ensi

silm�yksell� olin teid�t tuntevinani. Toivoin arvanneeni oikein. --
Syleilk�� minua. -- Olette saavuttanut t�yden kunnioitukseni. Pyyd�n
yst�vyytt�nne. -- Sisareni tyt�r, tytt�reni rakastaa teit�. --

NEITI.

Sen te tied�tte, is�ni! -- Ja onko se sokea, minun rakkauteni?

KREIVI.

Ei, Minna, rakkautesi ei ole sokea, mutta rakastettusi on -- mykk�.

v. TELLHEIM

(heitt�ytyen h�nen syliins�). Suokaa minulle aikaa tointuakseni, is�ni!

--

KREIVI.

Hyv� n�inkin, poikani! Kuulen, ett� vaikka suusi ei osaakaan pakista,

niin osaa syd�mesi kuitenkin puhua. -- Min� en muuten juuri pid�
tuonv�risist� upseereista. (Viitaten Tellheimin univormuun.) Mutta te
olette rehellinen mies, Tellheim, ja olipa rehellisell� miehell�
millainen puku tahansa, h�nt� ei voi olla rakastamatta.

NEITI.

Oi, jospa tiet�isitte kaikki! --

KREIVI.

Mik�p� minua est�� saamasta tiet�� kaikkea? -- Miss� ovat huoneeni,

herra is�nt�?

IS�NT�.

Teid�n ylh�isyytenne suvaitkoon vain astua t�nne sis��n.

KREIVI.

Tule, Minna! Tulkaa, herra majuri! (Poistuu is�nn�n ja palvelijoitten

seuraamana.)

NEITI.

Tulkaa, Tellheim!

v. TELLHEIM.

Seuraan teit� tuossa tuokiossa, hyv� neiti. Viel� vain sananen t�lle
miehelle! (K��ntyen Wernerin puoleen.)

NEITI.

Ja se oikein yst�v�llinen! Minusta n�ytt��, ett� se on tarpeen. --

Franziska, eik� niin? (Seuraa kreivi�.)

NELJ�STOISTA KOHTAUS.

_von Tellheim_. _Werner_. _Just_. _Franziska_.

v. TELLHEIM

(osoittaen kukkaroa, jonka Werner on heitt�nyt maahan). Kas tuossa,

Just! -- nosta kukkaro maasta ja vie se kotiin. Mene! -- (Just poistuu.)

WERNER

(joka yh� viel� on seisonut nurkassa murjottaen eik� ole n�ytt�nyt

ottavan osaa mihink��n, t�m�n kuultuaan). No niin!

v. TELLHEIM

(l�hestyen h�nt� tuttavallisesti). Werner, milloin voin saada ne toiset

tuhat pistolia?

WERNER
(yht�kki� j�lleen hyv�ll� tuulellaan). Huomenna, herra majuri! huomenna.
--

v. TELLHEIM.

Minun ei tarvitse joutua velalliseksesi, mutta tahdon ruveta varojesi

hoitajaksi. Kaikille teille hyv�syd�misille ihmisille pit�isi asettaa
holhooja. Te olette jonkinlaisia tuhlaajia. -- Sin� suutuit minuun
�sken, Werner! --

WERNER.

Kautta kurjan sieluni, suutuin! -- Mutta minun ei sittenk��n olisi

pit�nyt olla sellainen tolvana. Nyt k�sit�n sen varsin hyvin. Min�
ansaitsisin saada sata patukan iskua. K�skek�� pois vain antaa ne
minulle; mutta nyt ei en�� mit��n kaunaa, rakas majuri! --

v. TELLHEIM.

Kaunaa? -- (Puristaen h�nen k�tt��n.) Lue silmist�ni kaikki se, mit� en

osaa sinulle sanoa! -- Haa! haluaisinpa n�hd� sen, jolla olisi parempi
tytt� ja vilpitt�m�mpi yst�v� kuin minulla! -- Franziska, eik� niin? --
(Poistuu.)

VIIDESTOISTA KOHTAUS.

_Werner_. _Franziska_.

FRANZISKA

(itsekseen). Niin, totisesti, h�n on perin hyv� mies! -- Sellaista en

tapaa toista. -- Se t�ytyy tulla sanotuksi! (L�hestyen Werneri� ujona ja
h�peiss��n.) Herra varusmestari --

WERNER

(joka pyyhkii silmi��n). No?

FRANZISKA.

Herra varusmestari --

WERNER.

Mit� nyt sitten, neitokainen?

FRANZISKA.

Katsahtakoon h�n minuun, herra varusmestari --

WERNER.

En viel� saata; en tied�, mik� silmiini on tullut.

FRANZISKA.

Katsokoon h�n minua toki!

WERNER.

Pelk��np�, ett� olen katsonut h�nt� jo liiaksikin, neitokainen! -- No,

nyth�n jo n�en h�net! Mik� on h�t�n�?

FRANZISKA.

Herra varusmestari -- -- eik� h�n tarvitsisi varusmestarin rouvaa?

WERNER.

Puhuuko h�n totta, neitokainen?

FRANZISKA.

T�ytt� totta!

WERNER.

L�htisik� h�n vaikka Persiaankin?

FRANZISKA.

Mihin varusmestari vain haluaa!

WERNER.

Oikeinko totta? -- Hoi! Herra majuri! ei pid� suurennella! Nyt on

minulla ainakin yht� hyv� tytt� ja yht� vilpit�n yst�v� kuin teill�kin!
-- Antakoon h�n minulle k�tens�, neitokainen! Top! -- Kymmenen vuoden
kuluttua h�n on kenraalin rouva tai leski!

Nelj�nnen n�yt�ksen toisen kohtauksen

ranskankieliset lauseet merkitsev�t suomeksi:

_Est-il permis_ j. n. e. Saanko luvan, herra majuri?

_Parbleu!_ -- _Mais non_ -- j. n. e. Hitto viek��n! -- Mutta ei -- t�m�

on h�nen huoneensa --

_Le Major de Tellheim;_ j. n. e. Majuri von Tellheim; aivan oikein,

kaunis lapseni, h�nt� min� etsin. Miss� h�n on?

_Comment?_ -- Mit�?

_Ah, Madame,_ -- _Mademoiselle_ -- Ah, rouva, neiti.

_Ah voil� de ses politesses!_ j. n. e. Ah, se on h�nen kohteliaita

tapojaan! H�n on eritt�in siro ja hieno mies, tuo majuri!

_C'est dommage;_ j. n. e. Sep� on vahinko; olen siit� pahoillani.

_Nouvelle_ -- uutinen.
_Mademoiselle parle fran�ois?_ j. n. e. Puhuuko neiti ranskaa? Mutta
seh�n on selv��; n�keeh�n sen! -- Kysymykseni oli varsin ep�kohtelias;
suonette anteeksi, neiti. --

_Sach�s donc, Mademoiselle_ -- Tiet�k�� siis, neiti --

_� l'ordinaire_ -- tavallisesti.

_et le Ministre m'a dit_ j. n. e. -- ja ministeri sanoi minulle noin

meid�n kesken, sill� h�nen ylh�isyytens� on minun yst�vi�ni, ja meid�n
v�lill�mme ei ole mit��n salaisuuksia.

_rapport_ -- selostus.

_tout � fait en faveur_ j. n. e. kokonaan majurin eduksi. -- Herra,

sanoi minulle h�nen ylh�isyytens�, te ymm�rt�nette, ett� kaikki riippuu
siit� tavasta, mill� asiat esitet��n kuninkaalle, ja te tunnette minut.
Tuo Tellheim on eritt�in kelpo poika, ja tied�nh�n min�, ett� te pid�tte
h�nest�. Yst�vieni yst�v�t ovat minunkin yst�vi�ni. Tuo Tellheim tulee
kuninkaalle maksamaan koko tavalla, mutta palvellaanko kuninkaita
ilmaiseksi? T�ss� maailmassa t�ytyy tukea toisiaan molemmin puolin; ja
jos jonkun on jotakin menetett�v�, niin olkoon se kuningas eik� meid�n
laatuisemme kunnon mies. T�st� periaatteesta en poikkea milloinkaan.

_Ah que son Excellence_ j. n. e. Ah, h�nen ylh�isyydell��n on syd�n

oikealla paikallaan!

_au reste_ -- muuten.

_une lettre de la main_ -- k�sikirje.

_infailliblement_ -- aivan varmaan.

_Vous voy�s en moi_ j. n. e. Te n�ette minussa ritari Riccaut de la

Marlinieren, Pitk�n Kynnen herran, Kullanhaalijain sukuhaaraa.

_qui est veritablement_ j. n. e. jossa todellakin on kuninkaallista

verta. -- T�ytyy tunnustaa, ett� min� olen ep�ilem�tt� koko suvun
kaikkein seikkailurikkain vesa.

_affaire d'honneur_ -- kunnia-asia.

_Ah, Mademoiselle, que je voudrois_ j. n. e. Ah, neiti, kunpa en olisi

koskaan n�hnyt t�t� maata!

_Capitaine_ -- kapteeni.

_Oui, Mademoiselle, me voil� reforme_ j. n. e. Aivan niin, neiti, olen

saanut eroni ja sen johdosta joutunut keppikerj�l�iseksi.

_Vous �tes bien bonne,_ j. n. e. Te olette kovin hyv�, neiti.

_reformir_ -- erottaa virasta.

_rouinir_ -- joutua puille paljaille.

_Tranchons le mot;_ j. n. e. Suoraan sanoen, minulla ei ole ropoakaan,

ja nyt minua todellakin odottaa t�ydellinen tyhjyys.

_qu'un malheur ne vient jamais seul_ -- ettei onnettomuus koskaan tule

yksin.

_extraction_, syntyper�.

_resource_ -- keino.

_honn�t-homme_ -- kunnon mies.

_Mademoiselle, je joue avec un guignon_ j. n. e. neiti, min� pelaan

uskomattoman huonolla onnella.

_Je sais bien, qu'il y avoit_ j. n. e. Tied�n varsin hyvin, ett�

kysymyksess� oli muutakin kuin peli. Sili� vastapelaajieni joukossa oli
joitakin naisia.

_invitir_ -- kutsua.

_revanche, mais_ -- j. n. e. korvausta, mutta -- te ymm�rr�tte, neiti --

_Tatit mieux, Mademoiselle,_ j. n. e. Sit� parempi, neiti, sit� parempi!

Kaikki henkev�t ihmiset pit�v�t pelaamisesta intohimoisesti.

_Comment, Mademoiselle, vous poul�s_ j. n. e. Mit�, neiti, te haluatte

olla minun osakkaani? Kaikesta syd�mest�ni.

_Ah, Mademoiselle, que_ j. n. e. Ah, neiti, kuinka rakastettava te

olette! --

_Donn�s to�jours,_ j. n. e. Antakaa pois vain, neiti, antakaa.

_interessir_ -- olla osallisena.

_pour le tiers_ -- kolmannella osalla.

_liaison_ -- suhde.

_et de ce moment_ j. n. e. ja t�st� hetkest� alkaen alan min� toivoa

parasta onneeni n�hden.

_Je suis des Bons,_ j. n. e. Min� kuulun noihin taitaviin, neiti,

Tied�ttek�, mit� se merkitsee?

_Je sais monter un coup_ -- Min� osaan tehd� tempun.

_Je file la carte_ j. n. e. Min� sujautan kortin hyvin taitavasti --

_Je fais sauter la coupe_ j. n. e. Min� pist�n nostetun pinkan

entiselleen eritt�in etev�sti --

_Donn�s moi un pigeonneau_ j. n. e. Antakaa minulle vain kyyhkysenpoika

kynitt�v�ksi, ja --

_Comment, Mademoiselle?_ j. n. e. Mit�, neiti? Te nimit�tte sit�

�petette�? Korjata onnensa kulkua, k�yd� siihen lujasti k�siksi, olla
varma asiastaan --
_Laiss�s-moi faire, Mademoiselle_ -- J�tt�k�� se minun huolekseni, neiti
--

_Votre tr�s-humble_ -- Teid�n n�yrin palvelijanne --

End of Project Gutenberg's Minna von Barnhelm, by Gotthold Ephraim Lessing

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK MINNA VON BARNHELM ***

***** This file should be named 22389-8.txt or 22389-8.zip *****

This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.org/2/2/3/8/22389/

Produced by Matti J�rvinen, Tuija Lindholm and Distributed

Proofreaders Europe.

Updated editions will replace the previous one--the old editions

will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.org/license).

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm

electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"

or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.org

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived

from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
 Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm

electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.
1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.

1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the

assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive

Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.

Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:

Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating

charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we

have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make

any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including checks, online payments and credit card donations.
To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic
works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm

concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.

Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

http://www.gutenberg.org

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.